1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. työmarkkinapolitiikka

Analyysi: Paikallista sopimista heitellään kuin kuumaa perunaa – ja kohta sen saa syliinsä maan hallitus

Järjestöt tuskin antavat yksituumaista avitusta ministereille, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Robert Sundman.

työmarkkinapolitiikka
Valtiovarainministeri Matti Vanhanen saapui hallituksen neuvotteluun Säätytalolle Helsingissä 13. tammikuuta
– Erittäin vahva vetoomukseni on, että loppusuoralla aidosti haettaisiin kompromissia (paikallisesta sopimisesta), valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) sanoi eilen maanantaina Teollisuuden palkansaajat ry:n tilaisuudessa. Asiaa käsittelevällä työryhmällä on aikaa kuun loppuun.Emmi Korhonen / Lehtikuva

Suomalaisen yhteiskunnan tutkimus-, selvitys- ja kyselykoneisto on jauhanut viime viikkoina poikkeuksellisen paljon paikallisesta sopimisesta, tuosta työmarkkinapolitiikan kestopuheenaiheesta.

Muutama esimerkki:

Valtiovarainministeriön virkamiesraportti (8.2.): Suomi jää talouskasvussa jälkeen muista pohjoismaista. Mikä lääkkeeksi? Esimerkiksi paikallinen sopiminen.

Teollisuuden palkansaajat ry:n analyysi (22.2.): Tutkimuksen perusteella paikallinen sopiminen ei näytä lisäävän työllisyyttä tai parantavan tuottavuutta.

Korkeasti koulutettujen keskusjärjestön Akavan selvitys (siirryt toiseen palveluun) (23.2.): Lähes 90 prosenttia yritystyönantajista haluaa neuvotella työehdoista paikallisesti. Yleisintä on halu neuvotella työajoista ja palkoista. Palkanalennuksista haluaisi neuvotella 53 prosenttia yritystyönantajista.

Aiheesta ei puhuta vain sattumalta. Huhtikuisessa kehysriihessä hallituksen on määrä tehdä lisää päätöksiä työllisyyden parantamiseksi. Erityisesti työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt toivoisivat päätöksiä paikallisen sopimisen edistämisestä.

EK epäili jo viikkoja sitten yhteisen kannan syntymistä

Paikallisen sopimisen kuuma peruna heitettiin jo kertaalleen hallituksen riihestä jatkoselvitykseen (siirryt toiseen palveluun).

Työ- ja elinkeinoministeriön asettamien selvityshenkilöiden (siirryt toiseen palveluun) deadline oli loppiaisviikolla. Nyt asiaa myllätään työryhmässä, jossa ovat mukana myös työelämän järjestöjen edustajat. Työryhmän työn tulisi olla valmiina tämän viikon jälkeen. Ensi viikolla julkaistaneen myös selvityshenkilöiden raportti.

Hallituksen urakkaa helpottaisi, mikäli järjestöväki pystyisi kuittaamaan työryhmän loppupäätelmät yhdessä tuumin. Niin tuskin käy. Politiikan toimittajia tavannut Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johto ei uskonut helmikuun alussa, että osapuolet löytäisivät ryhmässä toisiaan enää kuun aikana.

Myös palkansaajapuolelta on arvioitu Ylelle, että sekä sille, EK:lle että Suomen Yrittäjille (SY) kelpaavaa linjaa voi olla mahdotonta muodostaa. Patistelua on kyllä kuultu viime päivinä – myös hallituksen suunnalta.

– Toivon, että työmarkkinaosapuolet voivat esittää meille ratkaisua paikallisesta sopimisesta. Tämä on erittäin tärkeä kysymys, pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi Ylen haastattelutunnilla sunnuntaina.

– Erittäin vahva vetoomukseni on, että loppusuoralla aidosti haettaisiin kompromissia, sanoi puolestaan valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) eilen maanantaina Teollisuuden palkansaajat ry:n tilaisuudessa.

Jos vetoomukset eivät auta, kuuma peruna palautuu ministereiden syliin.

Kuvassa Markku Jalonen, Jarkko Eloranta, Antti Palola, Jyri Häkämies ja Sture Fjäder.
Kilpailukykysopimusta allekirjoitetaan vuonna 2016. Kuvassa kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen sekä SAK:n, STTK:n, EK:n ja Akavan puheenjohtajat Jarkko Eloranta, Antti Palola, Jyri Häkämies ja Sture Fjäder.Petteri Paalasmaa / AOP

Paikallista sopimista tehdään jo nyt

Yksinkertaisesti voisi ajatella, että paikallinen sopiminen tarkoittaa työehdoista sopimista esimerkiksi yritys- tai toimipistekohtaisesti.

Usein palkansaajajärjestöt muistuttavat, että tällaista paikallista sopimista tapahtuu jo. Näin onkin: joidenkin alojen valtakunnallisissa työehtosopimuksissa on mahdollisuuksia neuvotella paikallisesti esimerkiksi palkankorotuksista. Jos sopuun ei päästä, ratkaisut toteutetaan niin kutsutun perälaudan mukaisesti.

Esimerkiksi Teollisuusliitto kertoi kuun alussa (siirryt toiseen palveluun), että noin puolet teknologia-alan työntekijöistä olisi päätymässä erilaisten paikallisten sopimusten piiriin. Palkkoja oltaisiin korottamassa perälaudan mukaisesti hieman yli 60 prosentissa työpaikkoja. Vajaassa 40 prosentissa sovittiin toisin – joko paremmista tai huonommista korotuksista.

Palkat ei ole ainoa asia, joiden rukkaamisen sopimus mahdollistaa paikallisesti. Myös vaikkapa ylityölisiin ja työaikaan liittyviä Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden välisiä tes-kirjauksia voidaan soveltaa tarvittaessa toisin.

Mahdollisuuksia on toisten alojen sopimuksissa enemmän kuin toisissa. Monet työnantajat varmasti valmistautuvatkin syksyllä alkavaan liittokierrokseen tavoitteenaan lisätä paikallisen sopimisen mahdollisuuksia omilla aloillaan.

Myös hallitusohjelmaan on kirjattu, että paikallista sopimista lisätään ensisijaisesti juuri näin. Siis työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän puitteissa. Mikä hiertää?

”Lakitie” ei maistu palkansaajajärjestöille

EK ja SY ovat vaatineet, että paikallista sopimista edistettäisiin myös ”lakiteitse”. EK:n työnantajaliitoilla on käytössään eräänlainen paikallisen sopimisen kaksoisstrategia: paikallista sopimista halutaan edistää sekä nykyjärjestelmässä että sen ulkopuolella.

”Lakitie” tarkoittaisi käytännössä niin kutsuttujen sopimisen kieltojen kumoamista. Työlainsäädännössä on kohtia, joista voidaan poiketa valtakunnallisella työehtosopimuksella. Joskus työehtosopimuksessa todetaan, että asiasta voidaan sopia toisin paikallisesti. Tällaista sopimista ei kuitenkaan voida tehdä järjestäytymättömissä eli työnantajaliittoon kuulumattomissa yrityksissä.

Järjestäytymättömiä yrityksiä ovat monet SY:n jäsenyritykset, mutta ”lakitiestä” on tullut viime vuosina yhä tärkeämpi myös EK:n jäsenliitoille. Tämän arvioidaan liittyvän siihen, ettei paikallinen sopiminen ole toistaiseksi edistynyt riittävällä voimalla nykymallissa.

Toisaalta monien isojen alojen alihankintaketjuissa on myös järjestäytymättömiä yrityksiä. Kaikki liittyy kaikkeen.

Palkansaajajärjestöt eivät halua avata paikalliselle sopimiselle kaistaa työ- ja virkaehtosopimusten ulkopuolelle. Lisäksi porua aiheuttaa luottamusmiesten asema, josta palkansaajajärjestöt haluavat pitää kiinni.

Työ- ja virkaehtosopimuksissa juuri luottamusmiehet ovat usein sopimisen osapuolia. Jos liittojen luottamusmiehiä ei työpaikalla ole, ei asioista myöskään voida sopia. Tämä närästää SY:tä ja EK:ta.

Kuvassa on Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen.
Erityisesti Suomen Yrittäjät (SY) on vaatinut niin kutsuttujen sopimisen kieltojen kumoamista. Kuvassa SY:n toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen.Silja Viitala / Yle

Epäluottamus ja ristiriitaiset tutkimustulokset eivät helpota keskustelua

Paikallisen sopimisen työryhmä etsii yhteistä ratkaisua todennäköisesti ensi viikon maanantaihin eli kalkkiviivoille saakka. Hanskoja ei ole vielä heitetty tiskiin, mutta työ on vaikeaa. Ylelle kuvaillaan, että juuri tässä työmarkkinapolitiikan kysymyksessä osapuolet ovat kauimpana toisistaan ja neuvotteluhalukkuutta on vähemmän kuin aiemmin.

Neuvotteluja vaikeuttaa ennen kaikkea kaksi asiaa.

Ensimmäinen niistä on epäluottamus. Sosiaalisen median välityksellä järjestöjen edustajat käyvät jatkuvasti tappelua, jossa kiistellään siitä, mitä paikallisella sopimisella todellisuudessa tavoitellaan.

Viimeksi tänään vääntöä on käyty Akavan tuoreesta kyselystä työnantajille (siirryt toiseen palveluun). Kyselyn tuloksia on tulkittu niinkin, että tässä se nyt nähdään – työnantajat tavoittelevat vain palkanalennuksia!

Toinen koskee vaikutuksia. Paikallista sopimista käsitellään työllisyyskeinona, mutta esimerkiksi valtiovarainministeriön on ollut vaikea laskea paikalliselle sopimiselle työllisyyttä edistäviä vaikutuksia. Samoilla linjoilla on eilen ilmestynyt Teollisuuden palkansaajat ry:n tilaama, tutkijoiden kirjoittama analyysi.

– Keskitetyn sopimisen maissa työllisyys on keskimäärin korkeammalla tasolla kuin hajautetun sopimisen maissa, tutkijat kirjoittavat muun muassa Andrea Garneron tutkimusartikkeliin viitaten (siirryt toiseen palveluun).

Analyysin julkistamistilaisuudessa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) tutkimusjohtaja Antti Kauhanen muistutti, että Garneron ja monien muiden tutkimuksissa tukea saa hajautettu ja koordinoitu järjestelmä. Siis alakohtaiset neuvottelut, joiden lisäksi on mahdollista sopia myös paikallisesti useista asioista.

Paikallisesta sopimisesta on toivottu vauhdittajaa työllisyyden lisäksi myös tuottavuudelle. Johtopäätökset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. (siirryt toiseen palveluun)

Jääkö kirkon rakentaminen hallituksen tehtäväksi?

Tutkimustuloksien ristiriitaisuus eimuuta sitä, että työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt haluavat lisää paikallista sopimista. Kyse ei ole ainoastaan työllisyysvaikutuksista vaan siitä, millaiseksi järjestöt haluavat työelämän kehittyvän.

Ja kyse on tietysti myös omien jäsenten edunvalvonnasta. Näkökulmia punnitaan neuvottelupöydän molemmin puolin. Ylelle kuvaillaan, että kannat ovat tiukentuneet ja haussa on pienin yhteinen nimittäjä.

Jos ryhmä ei saa yksimielistä esitystä aikaiseksi, se voi tuottaa työllisyyden edistämisen ministerityöryhmälle suuntaviivoja. Esimerkiksi esityksen, johon kaikki osapuolet jättäisivät eriävän näkemyksensä.

Kyseessä voisi olla esimerkiksi ratkaisu, jossa sopimisen kieltoja jollain aikavälillä poistettaisiin, mutta jossa luottamusmiesten asemaa ei heikennettäisi vaan ehkä jopa vahvistettaisiin. Saman suuntaisesta mallista kertoi eilen Helsingin Sanomat lähteisiinsä viitaten (siirryt toiseen palveluun).

Hallituksen näkökulmasta ongelma on, että tällöin ratkaisut suuntaan tai toiseen jäävät sen tehtäväksi. Hallituksessa ei ole suunnasta yksimielisyyttä. Jakolinjat ovat vanhat tutut: keskustassa on suhtauduttu myötämielisemmin EK:n ja SY:n ajatuksille, SDP:ssä ja vasemmistoliitossa taas palkansaajapuolen linjalle.

Järjestöjen kannalta taas vaikuttaa siltä, ettei oikein kukaan ole tyytyväinen, jos ratkaisu jää hallituksen tehtäväksi.

– Sehän kuulostaa varsin tasapainoiselta ratkaisulta, jos se ei kummallekaan osapuolelle kelpaa, pohti pääministeri Marin sunnuntaina.

– Voisi ajatella, että siinä näyttäisi olevan kirkko keskellä kylää.

SAK:n Ilkka Kaukoranta ja EK:n Mikko Kiesiläinen keskustelivat valtiovarainministeriön raportista ja paikallisesta sopimisesta Ylen Jaa, ei, tyhjiä, poissa -podcastissa perjantaina 12. helmikuuta. Voit kuunnella jakson tästä:

Voit keskustella aiheesta huomiseen 24.2. klo 23 saakka.

Lue lisää:

Työntekijäselvitys: Paikallinen sopiminen johtaa työntekijöiden aseman heikkenemiseen ilman työllisyys- ja tuottavuusvaikutuksia

Kun eläkeputkesta ei saatu sopua, kolmikanta julistettiin taas kuolleeksi – Hautajaisia on vietetty ennenkin, mutta onko tällä kertaa kaikki toisin?

Paikallisen sopimisen tuomista työpaikoista puuttuu näyttö – "Kuinka paljon se tuo työpaikkoja, jos sovitaan työaikapankin käytöstä tai lomarahojen siirtämisestä?"

Lue seuraavaksi