1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. psykologit

Nuorten väkivallanteot herättävät ristiriitaisia tunteita – miten käsitellä ahdistusta? Asiantuntija kertoo

Ei ole yhtä oikeaa tapaa selviytyä järkytyksistä, sanoo psykologian tohtori Tuija Turunen.

psykologit
Muistokynttilöitä murhatun teinipojan ruumin löytöpaikalla Koskelan sairaalan lähistöllä Helsingissä.
Viimeaikaisissa nuorten tekemät väkivallanteot ovat järkyttäneet koko yhteiskuntaa. Silti on ookoo olla seuraamatta uutisia. Tärkeää on myös asettaa tapahtumat oikeisiin mittasuhteisiin, muistuttaa psykologi Tuija Turunen. Kuvassa muistokynttilöitä murhatun teinipojan ruumin löytöpaikalla Koskelan sairaalan lähistöllä Helsingissä.Vesa Moilanen / Lehtikuva

Viime päivinä on uutisoitu vakavista ja järkyttävistä nuorten tekemistä rikoksista. Kovimmin tapahtumat koskettavat uhreja ja heidän omaisiaan, ja kun nuoria on kyseessä, se koskettaa myös rikosten tekijöiden omaisia ja lähipiiriä.

Tapahtumat herättävät monenlaisia tunteita ja ne järkyttävät turvallisuudentunnetta myös yhteisössä. Kysyimme Suomen Terveystalon johtavalta psykologilta ja psykologian tohtorilta Tuija Turuselta, miten tapahtumien herättämiä tunteita tulisi käsitellä.

Mitä erityispiirteitä tämän kaltaisissa tapahtumissa on, kun tekijät ja uhrit ovat nuoria?

– Se on kaikella tavalla havahduttavaa. Se voi olla hyvin järkyttävää ja myös silmiä avaavaa, että yhteiskunnassa myös lapset ja nuoret voivat olla väkivaltaisia toisiaan kohtaan, jopa henkirikokseen asti. Olemme tässä helposti sinisilmäisiä ja verhoamme kiusaamiseksi sellaista, mikä on jo selkeästi vakavaa väkivaltaa.

Mitkä olisivat toimivat tavat purkaa lasten tai nuorten pelkoa tai ahdistusta näihin liittyen?

– Kouluissa ja varhaiskasvatuksessa olisi syytä keskustella, vaikka etänäkin, mitä lapset ja nuoret näistä tietävät ja ajattelevat ja auttaa heitä asettamaan asiaa mittasuhteisiin. Tämä on kuitenkin marginaalinen ilmiö, ja vaikka se saa nyt paljon mediajulkisuutta, se ei kerro kaikkien nuorten tilanteesta.

– Pienet lapset saattavat leikkiä, päivitellä tapahtunutta tai käsitellä asiaa piirtämällä, mutta aikuisen kannattaa avoimin mielin kysyä lapselta mitä hän tietää ja mitä hän ajattelee. Tärkeä on, ettei lasta pakoteta puhumaan, mutta annetaan keinoja ja sanoja.

Millä konkreettisia keinoilla vanhempi voi lasta tai nuorta käsittelemään tunteitaan?

– Yksi hyvä konsti on ihan vaan vieressä istuminen ja kysyminen: "Mitä ajattelet tuosta?" tai: "Olipa taas uutisia, mitä ajattelet?" eli auttaa vähän alkuun ja antaa lupa tunteille. Pienemmän lapsen kanssa on hyvä olla hereillä olla hereillä kuinka paljon pieni lapsi tietää ja yrittää sanoittaa lapsen tasolle esimerkiksi sitä kuinka harvinaisia tällaiset tapaukset kuitenkin ovat.

– Vanhemman kannattaa kertoa myös omista tunteistaan esimerkiksi sanomalla, että minua tämä itkettää ja ahdistaa, tai: en meinaa uskoa tätä. Silloin antaa mallin siitä, että on monenlaisia tunteita mitä tilanne herättää. Ja miettiä yhdessä keinja oleon helpottamiseksi.

Miten aikuisen tulisi purkaa omia tunteitaan?

– Ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa tuntea tai reagoida. Jos tällaisen uutisen päästää tietoisuuteen, kyllähän sen pahalta pitääkin tuntua. Kun toista ihmistä systemaattisesti pahoinpidellään, se sotii meidän moraalisia arvojamme vastaan. On täysin ymmärrettävää, että se tuntuu pahalta ja järkyttävältä. Kun tilanteeseen lisää sen, että uutisointi voi koukuttaa, sekin voi tehdä huonovointiseksi.

Tuija Turunen.
Tuija Turunen on Terveystalon johtava psykologi.Pasi Takkunen / Yle

Miten uutisiin tulisi suhtautua? Mitä meidän tulisi tuntea tässä tilanteessa?

– Aika moni on koukuttunut jo valmiiksi koronauutisten seuraamiseen, ja voimme olla koko ajan valmius- ja valppaustilassa. Silloin voi käydä niin, että mieli poimii vain huonoja uutisia, vaikka hyviäkin asioita on. Median vastuulla on kertoa myös hyvää ja miettiä miten kirjoitetaan.

– Erityinen huolenaihe tietenkin on lapsista ja nuorista, jotka samastuvat ehkä näihin tapauksiin ja saattavat tietää tai tuntea asianosaisia. Tutkimuksesta tiedetään myös, että uutisten seuraaminen saattaa aiheuttaa traumaperäistä oireilua. Toistuva altistuminen järkyttäville asioille ja uutisoinnille nostaa stressitasoa kehossa ja mielessä ja saattaa koukuttaa ja järkyttää . Siksi on syytä olla tarkka siitä, että lapsilla ja nuorilla on tunteiden säätelytaitoja ja riittävästi keinoja suojautua medialta.

Entä lapset, miten heidän kanssaan tulisi toimia?

– Aika moni lapsi osaa lukea jo ennen kouluikää ja he saattavat nähdä lööppejä tai altistua materiaalille netissä. Ihan hyvä neuvo on myös, että katsoo niitä yhdessä lapsen kanssa ja säätelee sitä, ettei lapsen ole pakko katsoa ihan joka uutistakaan. Aikuisen vastuulla on suojata lasta media-altistukselta.

Mitä, jos ei ollenkaan halua tietää tapahtumista? Mitä jos asia ei liikuta?

– Kaikkea ei tarvitse tietää ja on ihan ookoo suojata itseään. Ei ole pakko tietää kaikkea eikä ole pakko olla kiinnostunut.

Mitä mahdollisuuksia omien tunteiden purkamiseen ihan omassa arjessa voisi olla? Millaisiin tekoihin ja toimintaan voisi ryhtyä?

– Voi esimerkiksi itse miettiä, miten voi omassa elämässä toimia niin, että tämä olisi mahdollisimman harvoin toteutuvaa. Eli miten kohtelee toisia ihmisiä ja miten puuttuu siihen, jos näkee, että joku jätetään porukan ulkopuolelle. Kannattaa myös miettiä millä tavoin voisi näyttää toiselle sen, että välittää. Voi myös hankkia itselleen turvataitoja, jotta tietää miten toimia uhkaavissa tilanteissa ja miten lähteä esimerkiksi pois tilanteista.

Miten eristys ja koronaika vaikuttavat näiden tapahtumien käsittelyyn?

– Asioita voi joutua miettimään aika pienessä porukassa tai ihan oman pään sisällä. Kun yhteinen keskustelu jää vähemmälle, niin myös asian herättämien tunteiden kanssa voi jäädä yksin ja silloin meidän täytyy huolehtia - sekä koulun että myös varhaiskasvatuksen henkilöstön mutta erityisesti vanhempien on huolehdittava - siitä, että he ovat tietoisia mitä lapset näkevät kuulevat ja ajattelevat tästä uutisesta.

– Jos jää yksinään pyörittelemään asioita, tapahtumat tulevat uniin tai jos on ihan pakko avata jokainen uutinen, on hyvä pysähtyä ja kiittää itseään siitä että huomaan tämän. Silloin on hyvä tietoisesti miettiä, mitä asiasta ajattelee ja miten pärjää tunteiden kanssa.

– Pitkittynyt pandemiatilanne on joka tapauksessa vaikuttanut meihin. Esimerkiksi ahdistuneisuushäiriön kasvu näkyy Terveystalon yhteydenottojen määrässä selvästi. Ahdistunutta ilmapiiriä on nyt enemmän entuudestaan. Kun arjen rakenteet muuttuvat, niin ihminen on haavoittuvaisempi. Siksi on tärkeää, että ihmiset pyrkisivät asettamaan asioita mittasuhteisiin ja muistamaan myös asioita, jotka ovat kuitenkin hyvin. Ei yritetä kieltää pahojen asioiden olemassaoloa, mutta meidän kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea. Itselle on oltava armollinen. On ihan ookoo, jos ei seuraa uutisia aiheesta.

Millainen katse nuoriin kohdistuu tällä hetkellä?

– Nuoret on monenlaisen ison suurennuslasin alla. Nuoruusikää eletään nyt enemmän tai vähemmän etänä ja se voi aiheuttaa enemmän tai vähemmän lieveilmiöitä. Toivoisin, että myös aikuiset muistaisivat sen, että suurin osa nuorista on ihan tavallisia nuoria ja nuoruuteen kuuluu erilaisia irtiottoja.

– Nuoruuteen kuuluu irrottautua vanhemmista ja luoda omaa maailmaa ja identiteettiä. Kun sitä rajoitetaan, niin se ei ole kehitystehtävän mukaista. Nuoret ovat aina kokoontuneet ja aina on tullut ylilyöntejä, mutta väkivalta ei ole normaalia, se on tuomittavaa. On tärkeää, että aikuiset puuttuvat tilanteisiin ja vanhemmat ovat kiinnostuneita omista nuoristaan: ketä he näkevät, mitä he tekevät ja missä he iltojaan viettävät.

– Nuorten mielenterveydestä on syytä olla huolissaan, mutta silti muistaa, että suurin osa silti voi hyvin ja suurin osa nuorista osaa ilmaista tarpeitaan ja hakea itselleen tukea. Nyt on onneksi havahduttu siihen, mitä koronan aiheuttamasta eristäytymisestä seuraa nuorille, kun nuoruuden kehitystehtävää ei pysty täysin toteuttamaan. Mutta toisaalta samassa tilanteessa on tällä hetkellä koko maailma. Ja pystymme silti tälläkin hetkellä tukemaan nuoria ja pieniä lapsia.

Mikä on mielestäsi tärkeintä pitää mielessä?

– Hyvin yksinkertaista ja arkista on, että joka päivä on kiinnostunut niistä omista ihmisistä. On läsnä ja kysyy, mitä sinulle kuuluu ja mitä ajattelet. Jokainen pystyy tekemään vähän. Se vaatii vaan kohtaamista, rohkeutta ja kiinnostusta toista ihmistä kohtaan. Sen, että toinen ihminen olisi kiinnostavampi kuin puhelin tai netti.

– Myös vähän uppiniskaisille nuorille on hyvä sanoa usein, kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat.

Lue seuraavaksi