1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Suomen kulttuurirahasto

Kulttuurirahaston suurpalkinto kielentutkija Kaisa Häkkiselle: “Ei ole netin syy, ettei osa ihmisistä edes yritä käyttää kieltä oikein”

Ennen esiin pääsi vain juhlallinen kielenkäyttö, nyt mikä tahansa, toteaa akateemikko Kaisa Häkkinen.

Suomen kulttuurirahasto
Kaisa Häkkinen on tehnyt huikean uran kielitieteen, fennistiikan ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen alalla.
Kaisa Häkkinen on tehnyt huikean uran kielitieteen, fennistiikan ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen alalla.Robert Seger / Suomen Kulttuurirahasto

Kaisa Häkkinen halusi nuorena tyttönä kirjoittaa romaaneja. Ei siinä niin sitten käynyt. Häkkinen valitsi tien tietokirjailijana ja kielitieteilijänä.

– Kyllä se minulle paremmin sopii kuin mikään kaunokirjallisuus.

Rakkaus kieleen, sanoihin ja merkityksiin sanojen takana oli syttynyt jo lapsuudenkodissa. Häkkisen isä oli äidinkielenopettaja, joka luki lapsilleen suomalaisia klassikoita. Se kutitteli pienen ihmisen uteliasta mieltä.

– Isä luki meille Aleksis Kiveä, Hellaakoskea ja P. Mustapään runoja. Niissä oli paljon outoja, selitettäviä sanoja, joista halusin tietää lisää.

Intohimo kieleen on nyt palkittu Suomen Kulttuurirahaston 35 000 euron suurpalkinnolla. Häkkisen lisäksi merkittävä tunnustus myönnettiin Kalevalanpäivän aattona viulupedagogi Mauno Järvelälle ja kuvataiteilija Kuutti Lavoselle.

Vaikka emeritaprofessori Häkkisellä on jo entuudestaan tukku tunnustuksia Vuoden professorin tittelistä akateemikon arvonimeen, tuntuu tämä erityisen lämpimältä.

– Tällä on valtavan suuri merkitys, koska Suomen Kulttuurirahasto on niin arvokas ja arvostettu yhteisö, toteaa Häkkinen Ylen puhelinhaastattelussa.

Kultturirahaston palkitsemat Mauno Järvelä, Kaisa Häkkinen, Kuutti Lavonen.
Kaikki suurpalkinnon saajat: Mauno Järvelä, Kaisa Häkkinen ja Kuutti Lavonen.Ulla Nikula, Robert Seger, Sami Mannerheimo

Alussa oli kirjoituskone, nyt maailmanlaajuinen verkosto

Kaisa Häkkisen tutkimukset suomen kielestä ja sanojen merkityksestä ovat vaikuttaneet jo moneen tutkijasukupolveen.

1970-luvulla kielitieteilijän uransa aloittanut Häkkinen on työskennellyt lukuisissa tehtävissä Turun yliopistossa, Åbo Akademissa, Suomen Akatemiassa, tieteellisten seurojen johdossa sekä tutkimuslaitosten johtoryhmien jäsenenä.

Hän on kirjoittanut useita oppikirjoja ja hänen teoksensa Kielitieteen perusteet on ollut pääsykoekirjana lähes kaikissa yliopistoissa. Linnun nimi -kirjasta myönnettiin Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto vuonna 2005.

Häkkisen tunnetuin teos lienee Nykysuomen etymologinen sanakirja, jonka viimeisimmän päivitetyn version hän sai valmiiksi viime vuonna. Ensimmäisen suomen etymologisen, eli sanojen alkuperää tarkastelevan sanakirjansa hän julkaisi 1987. Siinä oli tuhat hakusanaa. Uusimmassa on yli 6000.

Monen sanan tausta on pitänyt vuosikymmenten aikana arvioida uudelleen.

– Kun aloitin uraani, oli käytössä kirjoituskone. Tiedon hankintaan vaikutti se, mitä lähteitä oli kohtuullisen ajan ja rahoituksen puitteissa mahdollista käyttää. Nyt netistä löytyy valtavasti tietoa ja aineistoa on saatavilla digitaalisesti. Mahdollisuudet tarkentaa kielen historiaa ovat ihan toiset kuin vaikkapa 15 vuotta sitten.

Kuusi kuvaa Kaisa Häkkisen elämästä

“Kieli ei ole radikaalisti huonontunut”

Nettiä, etenkin sosiaalista mediaa ja kännyköiden viestintäsovelluksia on totuttu syyttelemään kielen rapautumisesta. Kaisa Häkkinen on eri mieltä.

Hän huomauttaa, että kaikki eivät koskaan ole osanneet suomea täydellisesti.

– Nykyään pääsee näkyviin sellainen kielenkäyttö, jota ei nähty ennen. Ennen vain kaikkein paras ja juhlallisin puoli pääsi näkyviin. Siitä syntyy harha, että kieli olisi jotenkin radikaalisti huonompaa kuin ennen.

Syy siihen, että ymmärrys kielestä heikkenee ja kielioppitaidot katoavat, on verkon sijasta Häkkisen mielestä asenteissa. Hänen mukaansa hyvä yleiskieli ei saa ansaitsemaansa arvostusta.

– Ei kannata syyttää nettiä siitä, että osa ihmisistä ei edes välitä yrittää käyttää kieltä oikein. Tällaisessa yhteiskunnassa meidän on ymmärrettävä lait, määräykset ja ohjeet samalla tavalla. Siihen tarvitaan normitettua, kaikille yhteistä yleiskieltä, jossa tiedetään mitä sanat merkitsevät ja miten niitä kuuluu käyttää.

Kun suomen kielen virallisesta asemasta ammoin jouduttiin vääntämään kättä, oli oman kielen merkitys kansalaisille aivan toisella tavalla kirkas, selittää Häkkinen. Nyt kieltä pidetään itsestäänselvyytenä.

– Ehkä nyt maahanmuuton myötä ymmärrys tästä taas on kasvamassa. Maahanmuuttajille on valjennut, miten tärkeää on osata sen maan kieli, jossa ollaan. Moni tavallinen suomalainen taas on havainnut, että osaan jotain, mitä kaikki eivät tuosta vain osaa.

Kuva Mikael Agricolan Abckiriasta.
Häkkisellä on työn alla Agricolan sanakirja. Yle

“Omaa kieltä ei pidä nolostella”

Kaisa Häkkistä harmittaa se, että toisinaan jopa arvovaltaiset tahot vähättelevät suomen kieltä: sanovat sitä pienen porukan omituiseksi kieleksi ja suosivat englantia.

– Etenkin ihmisten, joita kuunnellaan, pitäisi olla esimerkkinä muille. Omaa kieltä ei pidä nolostella.

Se, että akateemisissa piireissä käytetään yhä enemmän englantia, on Häkkisen mielestä kuitenkin kaksipiippuinen asia.

– Tiede on kansainvälistä ja silloin pitää käyttää myös vieraita kieliä. Niiden käytön ei silti pidä olla yksinomaista. Olen itsekin kirjoittanut artikkeleita ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi, mutta pidän tärkeänä, että pystyn selittämään ainakin pääkohdat ja tulokset myös suomeksi.

Parhaillaan Häkkisellä on työn alla Agricolan sanakirja. Suomen kirjakielen isän sanaston toimittaminen on monen vuoden työ, josta on valmiina noin puolet.

– Aloin tehdä sitä, koska sitä ei ole kukaan toistaiseksi tehnyt. Lisäksi teen pienempiä juttuja kun pyydetään. Teen niitä senkin takia, että vaihtelun vuoksi on mukava saada jotain myös valmiiksi.

Kulttuurirahaston suurpalkinto kuoronjohtaja Marjukka Riihimäelle, joka laulattaa vanhuksia ja saa muistisairaidenkin silmät loistamaan

Lue seuraavaksi