1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. arkeologia

Pyhien virtahepojen piikittelystä puhjennut sota mullisti Egyptin historian – tuore tutkimus selvitti sotaa johtaneen faraon kohtalon

Farao Seqenenre Taa II koki kovia sodan etulinjassa kolme vuosituhatta sitten. Poliittinen propaganda vastapuolta kohtaan oli vuosisatoja kovaa.

arkeologia
Faraon sarkofagi kerroskuvauslaitteen edessä. Vieressä seisoo valkoisiin pukeutunut nainen.
Professori Sahar Saleem on erikoistunut tutkimaan menneisyyttä kerroskuvauksen avulla. Laitteeseen on liukumassa Seqenenre Taa II sarkofagissaan. Sahar Saleem

Puolitoista vuosisataa se on ollut arvoitus: Mikä tappoi egyptiläisen faraon runsaat 3 500 vuotta sitten?

Vuonna 1881 löydetystä muumiosta oli heti nähtävissä, että farao oli saanut päävammoja, ja 1960-luvulla otettujen röntgenkuvien perusteella ne olivat erittäin pahoja. Vasta nykylääketiede löysi vastauksen siihen, miten ne tarkalleen olivat koituneet.

Frontiers in Medicine (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistun egyptiläisen tutkimuksen mukaan Seqenenre Taa II, lisänimeltään "Urhea", teloitettiin sotakentällä. Hän ei ehtinyt saada taisteluvammoja, vaan hänen haavansa kertovat tarinaa erikoisesta teloituksesta.

Seqenenre piti valtaa Ala-Egyptissä aikana, jolloin pohjoisessa, Niilin suistossa, hallitsivat Lähi-idästä tulleet hyksot. Hänen lyhyt kautensa faraona – vain vuodet 1558–1553 eaa. – ja kapina hyksoja vastaan päättyivät hänen omalta osaltaan verisesti.

Hänen kuolemansa kuitenkin kiivastutti kapinoijat jatkamaan ja johti siihen, että hyksojen sata vuotta kestänyt valtakausi päättyi ja Egypti yhdistyi Uudeksi valtakunnaksi.

Sota, jolla oli suuret seuraukset, alkoi pienestä kipinästä. Hyksojen kuningas Apepi lähetti Seqenenrelle kirjeen, jossa hän vaati täyttämään Ala-Egyptissä sijainneen pyhän lammen, koska "sen virtahepojen kuorsaus piti häntä hereillä öisin". Apepi asui yli 640 kilometrin päässä lammesta.

Kun Seqenenren muumio löytyi, tutkijoita kummastuttivat sen huono kunto ja outo palsamointitapa. Ne tuntuivat kertovan, etteivät asialla olleet olleet kuninkaallisen palsamointipajan huippuasiantuntijat.

Seqenenren aivot olivat yhä kallokopassa, eikä sydämen päällä ollut skarabeeamulettia. Raajojakaan ei ollut oiottu tavanmukaiseen asentoon.

Pään vammat olivat rajut. Otsaluussa oli vaakasuora viiltohaava, samoin vasemmassa poskessa. Vasemman korvan alla oli kallonpohjan läpäissyt pistoaseen reikä. Nenäluut ja oikea silmäkuoppa oli murrettu tylpällä aseella, minkä oli siirtänyt luita niin, että otsan ja ohimon välissä ammotti aukko.

Mustavalkoinen kerroskuva kallosta.
Uuden tutkimuksen kerroskuvauksessa paljastui vanhastaan tunnettujen vammojen lisäksi myös muita. Sahar Saleem

Tutkijat ihmettelivät vammojen puuttumista muualta ruumiista. Terä- ja lyömäasein käydyssä taistelussa olisi luullut pahaa jälkeä syntyvän muuallekin kuin pään luihin.

Niinpä pääteltiin, että Seqenenre oli jäänyt hyksojen vangiksi ja hänet oli teloitettu. Tuumittiin, että teloittaja oli ehkä ollut Apepi itse.

Yksi hypoteesi oli kuolema omassa sängyssä. Ehkä ensimmäiset vammat eivät olleetkaan tappavia, vaan salaliittolaiset murhasivat faraon kotipalatsissa kesken toipumisen.

Tietokonekerroskuvaukseen perustuva uusi tutkimus tuo hypoteeseihin uutta valoa. Kallon oikealta puolelta paljastui vammoja, joita ei ollut aiemmin havaittu, koska palsamoijat olivat korjanneet faraon runneltuja kasvoja varsin taitavasti.

Se kumoaa vanhan epäilyksen heidän huonosta ammattitaidostaan. Todennäköisesti palsamointi tapahtui sittenkin kuninkaallisessa muumiopajassa mutta vasta, kun Seqenenren kuolemasta oli kulunut jo aikaa, sanoo Kairon yliopiston radiologian professori Sahar Saleem.

Paleoradiologiaan erikoistuneen Saleemin mukaan Seqenenre todellakin jäi vangiksi taistelussa ja teloitettiin. Teloitus ei kuitenkaan ollut oletetun suoraviivainen, Saleem sanoo.

Paleoradiologiassa käytetään kuvantamistekniikoita, joiden ansiosta arkeologisia jäänteitä voidaan tutkia ilman, että niihin tarvitsee kajota. Vainajista voidaan selvittää muun muassa ikä, sukupuoli ja jopa kuolintapa.

Seqenenren kädet oli sidottu selän taakse, mikä viittaa siihen, että hän osallistui taisteluun vihollista vastaan ja jäi kiinni sotatantereella Saleem sanoo.

– Sidotun vangin tappamiseen luulisi normaalisti riittävän yhden teloittajan, mutta Seqenenren vammat osoittavat, että niillä oli useita aiheuttajia.

Saleem vertasi vammojen muotoa ja kokoa viiteen erilaiseen hyksojen käyttämään aseeseen. Vastaavuus oli ilmeinen. Esimerkiksi taistelukirveen jälki todisti kapeateräisestä hyksolaisesta aseesta, ei leveästä egyptiläisestä.

Yhdestäkään muusta sotilaallisuudestaan kuuluisasta faraosta ei ole löytynyt vammoja, jotka todistaisivat hänen johtaneen joukkojaan keskellä taistelua.

Seqenenre osoittautui kuvauksissa noin 40-vuotiaaksi, mikä vastaa hänestä säilyneitä kirjallisia tietoja. Sääriluun pituus kertoo hänen olleen noin 167-senttinen eli aikansa egyptiläishallitsijaksi täsmälleen keskipituinen.

Iskut olivat tulleet eri puolilta, ja Seqenenre näyttää olleen polvillaan. Iskujen kohdistaminen juuri kasvoihin kertoo, että hänen henkensä lisäksi haluttiin viedä hänen arvovaltansa, tutkimuksessa päätellään.

– Seqenenren teloitus oli perin seremoniallinen, Saleem sanoo.

Kerroskuvaus osoitti myös, että Seqenenren aivot olivat siirtyneet kallon vasemmalle laidalle. Vainaja oli ilmeisesti maannut varsin pitkään vasemmalla kyljellään, mahdollisesti taistelukentällä, ennen kuin ruumis päästiin viemään kotiin ja palsamoimaan, tutkijat päättelevät.

Hypoteesi murhasta sairasvuoteella kaatui viimeistään tuloksiin, joiden mukaan mikään pään vammoista ei ollut ehtinyt alkaa parantua ennen kuolemaa.

Kehällä rajattuimerkki, jonka sisällä on hieroglyfejä.
Vuosina 1570–1530 eaa. Avarisissa eläneen hyksokuninkaan Awoserren nimi näyttää hänen kartussissaan tältä. Alfredo Dagli Orti / AOP

Egyptiläisillä meni hyksohallitsijoiden kukistamiseen vielä parikymmentä vuotta Seqenenren kuolemasta. Sitten ryhdyttiin kitkemään myös heidän muistoaan. Siinä onnistuttiin niin perusteellisesti, että hyksoihin viitataan vieläkin usein salaperäisenä kansana.

Viime vuonna PLOS ONE -lehdessä (siirryt toiseen palveluun) julkaistu kansainvälinen tutkimus esittää, etteivät hyksot tulleetkaan Levantista – Välimeren itälaidalta – valloittajina vuonna 1638 eaa., vaan siirtolaisina jo vuosisatoja aiemmin.

Hyksodynastia nousi valtaan siis Egyptissä sisäisellä kapinalla, ei hyökkäämällä rajan takaa, tutkimuksessa päätellään.

Hypoteesi perustuu 75 luurangon hampaiden kiilteen isotooppianalyysiin. Hampaisiin lapsuuden ravinnosta kertyneet strontium-isotoopit kertovat kasvupaikan vielä kuoleman jälkeen.

Puolet noista Avarisin kaupungissa eläneistä ihmisistä oli haudattu ennen hyksojen valtaannousua – jopa 350 vuotta sitä ennen. Silti useimpien hampaat kertovat, etteivät he olleet syntyneet Egyptissä. Avaris oli selvästi kansainvälinen kaupunki, tutkimuksessa todetaan.

Tulokkaita oli monilta eri alueilta, ja iso osa oli naisia. Tutkimus ehdottaa mahdolliseksi syyksi ulkopolitiikkaa: paikalliset hallitsijat avioituivat aasialaisten naisten kanssa vahvistaakseen liittolaissiteitä.

Hautamaalas neljästä miehestä ei-egyptiläisissä vaatteissa.  Kaikilla on tuomisinaan tavaroita ja myös eläimiä,  muassa lintu ja kauris.
Ulkomaalaisia vieraita farao Khnumhotep II:n haudassa. Joukossa on "Abisha Hyksolainen". Noin vuonna 1900 eaa. tehty maalaus on varhaisimpia säilyneitä viittauksia hykso-termiin. Se tuli alkujaan egyptin sanoista "ulkomainen hallitsija". Macquarien yliopisto

Arkeologiset löydöt vahvistavat käsitystä hyksojen kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Kuvissa ihmisillä on egyptiläistyylisiä vaatteita, mutta monien nimen juuret on jäljitetty Lounais-Aasiaan.

Avarisista on löydetty todisteista myös varhaisista hautaamistavoista, jotka poikkesivat egyptiläisistä, kertoo tutkimusta johtanut brittiläisen Bournemouthin yliopiston arkeologi Chris Stantis Live Science -sivustolla (siirryt toiseen palveluun).

Mitä hyksoille tapahtui, kun Egyptin faraot ottivat jälleen vallan Niilin suistossa? Historioitsijat ovat spekuloineet, että egyptiläiset karkottivat heidät Lounais-Aasiaan eivätkä sen jälkeen halunneet puhua heistä.

Hyksojen huonon maineen kuitenkin naulasi pitkäksi aikaa aikakirjoihin pappi Manethon kirjoittamassaan Egyptin historiassa. Aikalaistarinaa se ei ole, vaan kirjoitettu paljon hyksojen valtakauden jälkeen, kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua.

Manethon mukaan hyksot olivat olleet "barbaarinen lauma epämääräistä rotua, joka aiheutti Egyptissä tuhoa, murhasi ja orjuutti. " Se oli vahvasti aikansa poliittista propagandaa.

Pätevää näyttöä ei ole myöskään hyksojen joukkokarkotuksesta. Arkeologisissa löydöissä Tell el Dab’asta, jossa Avaris muinoin sijaitsi, on päinvastoin viitteitä siitä, että länsiaasialainen asutus jatkui myös Uuden valtakunnan aikana.

Korjattu 10.3.: Skarabeeamuletti olisi tavan mukaan ollut sydämen päällä, ei sijalla.

Lue seuraavaksi