1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. huvilat

Murtunut unelma

Frans ja Edith Stockmannilla oli haave, joka ei koskaan toteutunut.

Kauniaislaisen metsän siimeksessä näkyy jotain, joka näyttää rapistuneelta muurilta.

Siitä se on kenties saanut paikallisten keskuudessa nimensä – “Stockmannin rauniot”.

Varsinaisista raunioista ei kuitenkaan ole kyse, vaan valtavaksi kaavaillun huvilan todennäköisestä kivijalasta. Sitä alettiin rakentamaan vuonna 1917 kauppiassukuun kuuluvalle konsuli Frans Stockmannille ja hänen perheelleen, johon kuului brittiläinen vaimo Edith ja heidän poikansa.

He olivat hankkineet Kauniaisista tontteja 5,7 hehtaarin edestä. Kauniaisten eläköitynyt kulttuurisihteeri Clara Palmgren arvelee, että perhe pakeni teollistuvan Helsingin saasteita ja vilskettä maaseudun rauhaan.

Trendi oli, että kaupungeista muutettiin maalle, jonne tehtiin viihtyisiä puutarhakaupunkeja. Kauniainen muodostui sellaiseksi hyvin nopeasti.

Clara Palmgren, Kauniaisten eläköitynyt kulttuurisihteeri

Stockmannit omistivat myös Kasavuoren alueen. Edith Stockmann oli antanut tontille nimen Fir Hill, joka tarkoittaa käännettynä kuusimäkeä – tai Grankullaa, joka on Kauniaisten nimi ruotsiksi. Tuon kukkulan päälle pariskunta tahtoi uuden kotinsa.

Kodin suunnittelijana toimi kenties Armas Lindgren, sillä Lindgrenin papereissa on suuri joukko piirustuksia nimellä “kauppaneuvos Frans Stockmannin huvila”.

Piirustukset ovat kuitenkin keskenään erilaisia, eivätkä viittaa siihen että niissä olisi suunniteltu täysin valmista huvilaa, vaan niistä on helppo ajatella, että Lindgren olisi yhdessä kauppaneuvoksen kanssa suunnitellut, millainen lopputulos voisi olla.

Riitta Nikula, taidehistorian emeritaprofessori

Huvilaan suunniteltiin kahta pääkerrosta sekä katon lappeeseen henkilökunnan huoneita.

Huvilan pohjakaavassa on hahmoteltu myös upea puutarha ja pylväskäytävä. Se ei olisi ollut vain yksi rakennus vaan kokonainen miljöö, missä toteutuu kokonaistaideteoksen idea.

Riitta Nikula, taidehistorian emeritaprofessori

Mutta miksi jäljellä on sitten vain rakoileva, töhritty kivijalka?

Vain vuosi rakentamisen aloittamisen jälkeen laivojen mukana Suomeen saapui espanjantautia, johon kuoli noin 20 000 ihmistä. Tappavalta taudilta ei säästynyt myöskään Edith Stockmann.

Samaan aikaan myös konsuli Frans Stockmannin terveys heikkeni. Syy löytyi toisesta sairaudesta, vatsan alueella havaitusta syövästä. Vuoden 1920 taitteessa hän lahjoitti omistamansa maat Kauniaisten kauppalanvaltuustolle.

Niin myös Frans Stockmann kuoli. Joitakin vuosia myöhemmin osalle hänen lahjoittamistaan maista perustettiin kunnallinen hautausmaa.

Mahtihuvilan rakentamista ei kuitenkaan koskaan enää jatkettu.

Se on seissyt paikallaan jo yli sata vuotta.

Jos huvila olisi valmistunut, se olisi ollut merkittävä maamerkki, joka olisi dominoinut maisemaa – kenties liikaakin.

Clara Palmgren, Kauniaisten eläköitynyt kulttuurisihteeri

Tarinan traagisesta lopusta huolimatta paikka on paikallisille rakas.

Se on kuin ritarilinna, jossa ulkoilevat mielellään niin lapset kuin aikuisetkin.

Clara Palmgren, Kauniaisten eläköitynyt kulttuurisihteeri

Kenties tulevaisuudessa Stockmannin rauniot – tai Fir Hill – voidaan vielä herättää henkiin.

Hieman valoja, elävää musiikkia… sellaiset tapahtumat voisivat olla hyvinkin tunnelmallisia.

Clara Palmgren, Kauniaisten eläköitynyt kulttuurisihteeri

Tekijät

Teksti

Tiina Karppi

Kuvat ja videot

Matti Myller

Arkistokuva huvilan suunnitelmasta

Kauniaisten kansallisarkisto

Julkaistu 27.2.

Lue seuraavaksi