Hyppää sisältöön

Viaton hipaisu liukuportaissa teki opiskelijasta vakavan rikoksen pääepäillyn: ”Mietin, olenko tulossa hulluksi, jos olenkin tehnyt sen?”

Suomessa on ihmisiä tuomittu oikeudessa pelkän dna-tunnisteen perusteella. Nykyään tiedetään, että niin ei pitäisi tehdä.

Kun vihreä hahmo astui sisään Jätkäsaaren R-kioskiin, alkoi tapahtumaketju, joka havahdutti monet poliisit tajuamaan dna-tutkinnan vaarat.

Hupulliseen takkiin pukeutunut hahmo kävelee laskevan ilta-auringon valossa pitkin Selkämerenkatua Helsingissä.

Kulkija ylittää Ruoholahdenkanavan ja kääntyy kohti sillanpielessä sijaitsevaa R-kioskia.

On keskiviikko 4. huhtikuuta 2018. Sisällä kioskissa on hiljaista. Kello lähestyy kahdeksaa; sulkemisaikaan on vielä yli tunti. Myyjä on juuri kääntynyt selin ulko-oveen ja alkanut pestä hotdogpihtejä.

Ovikello soi ilmoittaen uudesta asiakkaasta. Myyjä kääntyy katsomaan tulijaa. Asiakas vaikuttaa mieheltä, mutta varmaksi ei voi sanoa. Kasvoista näkyy vain kapea kaistale pystyyn nostetun kauluksen ja päähän vedetyn hupun takaa. Silmien peittona on aurinkolasit.

Hahmo kävelee kassalle ja ottaa käden taskustaan. Käsi on vaalean kumihansikkaan sisässä, mutta myyjä rekisteröi hanskan vain ohimennen.

Hänen katseensa kiinnittyy puukkoon. Hahmo käskee antamaan rahat.

Ryöstö on ohi 45 sekunnissa. Ryöstäjä on saanut saaliikseen 660 euroa.

Kioskiryöstön ja sitä seuraavan erittäin poikkeuksellisen tapahtumaketjun yksityiskohdat perustuvat Ylen hankkimiin kolmeen lähteeseen: Helsingin poliisilaitoksen esitutkintapöytäkirjaan, tuomioistuinkäsittelyn asiakirjoihin sekä valvontakameran tallenteeseen, jonka Yle sai tietopyynnöllä Helsingin hovioikeudesta.

Järjestyspoliisin partio saapuu R-kioskiin nopeasti. Konstaapelit huomaavat ensimmäisen johtolangan saman tien: kioskin lattialla, aivan tiskin edessä lojuu kumihansikas.

Konstaapeli ottaa hansikkaan talteen paperiseen todistepussiin.

ryöstäjä kurkottaa tiskin yli
Ryöstö tallentui valvontakameraan. Jätkäsaaren R-kioski sijaitsi vuonna 2018 Selkämerenkadulla.

Kun konstaapelit katsovat valvontakameran tallennetta, he saavat vahvistuksen epäilylleen: hansikas on pudonnut ryöstäjän taskusta.

Myöhemmin poliisilaitoksella rikosteknikko ottaa hansikkaasta näytteitä dna:n varalta ja lähettää ne keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon Vantaan Jokiniemeen.

Tämä dna-analyysi johtaa seuraavien päivien aikana tapahtumaketjuun, jollaista Suomen rikoshistoriassa ei ole aiemmin todistettu. Sen tuloksena monen suomalaispoliisin käsitys dna:sta rikoksen todisteena muuttuu perustavalla tavalla.

Dna – rikostutkinnan ihmetyökalu

Dna-tutkinnan käyttöönotto 1980-luvulla mullisti rikostutkintaa niin perusteellisesti, että sen vaikutuksia ei täysin ymmärretä vielä tänäkään päivänä. Mullistus alkoi siitä, kun brittiläinen dna-tutkija Alec Jeffreys onnistui ensimmäisen kerran käyttämään dna-tunnistusta rikostutkinnassa.

Hänen menetelmänsä auttoi vuonna 1986 ratkaisevalla tavalla poliisia paljastamaan, kuka oli murhannut nuoren tytön Englannin Leicestershiressä.

Suomessa dna-tutkinta vakiintui rikostutkinnan menetelmäksi 1990-luvun alussa. Dna-rekisteri otettiin käyttöön keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa vuonna 1999.

Rekisteri perustuu siihen, että laissa säädetyin edellytyksin rikoksesta epäillyltä tai tuomitulta voidaan ottaa dna-näyte. Rikoksesta tuomitun näytettä saa säilyttää kymmenen vuotta.

Tietyistä rikoksista epäillyiltä otetaan posken sisäpinnasta sylkinäyte vaahtomuovipuikolla, ja se siirretään FTA-korttiin. Kortti arkistoidaan rikosteknisen laboratorion tiloissa. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Dna-rekisteri on kasvanut perustamisestaan lähtien vuosi vuodelta. Vuoden 2020 lopussa rekisterissä oli yhteensä 193 460 henkilön dna-tunniste.

Rekisteriin tallennetaan myös rikospaikoilta tai muualta taltioiduista näytteistä saatuja dna-tunnisteita. Niitä ei tarvitse poistaa rekisteristä ennen kuin henkilö näytteen takaa tunnistetaan.

Kun rikospaikalta saatu tunniste syötetään rekisteriin, rekisteri vertaa sitä aiemmin rekisteröityihin tunnisteisiin. Jos rekisterissä on ennestään saman henkilön tunniste, rekisteri ilmoittaa siitä. Tätä kutsutaan osumaksi.

Järjestelmä ei piippaa, ei vilku eikä läväytä ruutuun epäillyn kuvaa. Osuma tarkoittaa Excel-taulukkoa muistuttavaa lakonista listausta, jonka tutkija käy läpi.

Dna-tutkinta on nykyään niin kustannustehokas keino selvittää rikoksia, että näytteitä otetaan rutiininomaisesti jopa suhteellisen lievien omaisuusrikosten tutkinnassa.

Osuma ei kuitenkaan tarkoita rikoksen ratkeamista. Ainakaan näin ei kenenkään pitäisi luulla.

Osuma antaa poliisille hyvän johtolangan siitä, ketä tutkia tarkemmin. Tutkinnassa on kuitenkin pystyttävä kenttätyöllä osoittamaan, että epäilty on rikoksen tekijä.

Kumihanskasta löytyy johtolanka kioskiryöstöön

Rikospaikalta talteen otettu kumihanska, jonka sormesta löytyy 19-vuotiaan opiskelijaan dna:ta. Kuva: Poliisin esitutkintapöytäkirja

Jätkäsaaren kioskiryöstön tutkinnassa taltioitujen näytteiden analyysi valmistuu viisi päivää ryöstön jälkeen.

Hansikkaan ulkopinnasta otetusta näytteestä on saatu määritettyä dna-tunniste. Se on tuottanut rekisteriosuman.

Pasilan poliisitalolla ryöstön tutkijat lukevat keskusrikospoliisin tulokset. Dna kuuluu 19-vuotiaalle helsinkiläismiehelle.

Yle on haastatellut miestä mutta ei julkaise hänen nimeään tapauksen arkaluonteisuuden tähden. Kutsumme häntä tässä jutussa opiskelijaksi.

Opiskelijan dna-tunniste on rekisteröity edellisenä vuonna huumausainerikoksen takia. Hän oli saanut sakkotuomion kannabiksen kasvattamisesta omaan käyttöönsä.

Huumetuomion jälkeen opiskelija on pysynyt kaidalla tiellä.

Opiskelijan kuva löytyy dna-rekisteristä. Kuvassa on mahdollista nähdä yhtäläisyyksiä R-kioskin valvontakameran taltioimaan ryöstäjään.

Tämä riittää tekemään opiskelijasta pääepäillyn.

Tuomioita tullut pelkällä dna-näytöllä

Tuomioistuimet ovat antaneet Suomessa rikostuomioita, jotka perustuvat pelkästään rikospaikalta taltioituun dna-tunnisteeseen. Yhteen tällaiseen tuomioon johtanut tapahtumaketju alkoi Kangasalla vuonna 2006.

Tuolloin elo-syyskuun taitteessa joku murtautui kangasalalaiseen kesämökkiin. Murtautuja sotki paikkoja, söi jääkaapista ja joi olutta.

Murtovarkauden esitutkintapöytäkirjasta ilmenee mökin omistajan kertoneen, että hän ei ollut tuonut mökkiin olutta. Niinpä poliisi otti lattialta talteen kaksi punaista Koffin kolmostölkkiä.

Rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Dna-osuma ei voi ikinä olla ainoa näyttö rikoksesta. Pelkällä dna-näytöllä ei pitäisi tulla tuomiota.

Erkki Sippola, rikosteknisen laboratorion johtaja

Rikostekninen laboratorio sai tallennettua näytteistä kahden eri miehen dna-tunnisteet ja lisäsi ne rekisteriin. Osumaa ei tullut, joten näytteet jäivät odottamaan myöhempää käyttöä.

Kaksi vuotta myöhemmin tärppäsi.

26-vuotias pirkanmaalaismies oli jäänyt kiinni toisesta rikoksesta, ja häneltä otettu dna-näyte oli tuottanut rekisteriosuman mökkimurtonäytteeseen.

Kun mies haettiin kuulusteluun, murrosta oli kulunut jo miltei kolme vuotta. Hän ei vaatinut paikalle oikeusavustajaa eikä osannut esittää alibia vuosien takaiselle viikolle. Rikoksen hän kiisti jyrkästi.

– Tämä tuntuu todella oudolta. En ymmärrä, miten minun dna:tani on joutunut rikospaikalle, mies sanoi kuulustelupöytäkirjan mukaan.

Kuulustelupöytäkirja oli valmis kahdessa tunnissa. Esitutkinnan perusteella syyttäjä piti miehen syyllisyyttä selvänä ja nosti syytteen varkaudesta.

Yle on käynyt läpi esitutkintapöytäkirjan ja kahden oikeusasteen pöytäkirjat sekä lukenut Aamulehdessä julkaistun jutun käräjäoikeuden istunnosta. Syyttäjällä ei ollut muuta näyttöä kuin tölkin suusta saatu dna-tunniste.

Rikostekninen laboratorio oli arviossaan päätynyt siihen, että dna-osuma oli käytännössä varma. Tätä mies ei yrittänytkään kiistää. Sen sijaan hän arveli jonkun ehkä lavastaneen hänet viemällä tölkin murtopaikalle.

– Tämä on aivan utopistinen juttu. Olen ymmällä ja vähän loukkaantunutkin tällaisesta syytteestä, mies sanoi Aamulehden mukaan.

Oikeuden mukaan dna-tunniste osoitti miehen olleen mökissä, ja se taas todisti miehen syylliseksi.

Käräjäoikeus tuomitsi miehen sakkorangaistukseen varkaudesta, ja hovioikeus piti tuomion voimassa.

Miltei vastaavanlainen tuomio annettiin vuonna 2020 Etelä-Savon käräjäoikeudessa. Ainoa näyttö eteläsavolaisessa tapauksessa oli rikospaikan ulkopuolelta löytynyt kumihansikas ja siitä saatu dna-tunniste.

Tällä kertaa hovioikeus kuitenkin hylkäsi syytteen.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja otti kantaa dna-näyttöön vuonna 2012 antamassaan ratkaisussa. Ratkaisun mukaan epäiltyä ei saisi edes pidättää pelkästään sillä perusteella, että tämän dna-tunniste on saatu rikospaikan ulkopuolelta löytyneestä esineestä.

Jätkäsaaren ryöstötutkinnassa tutkijat toimivat samankaltaisen näytön pohjalta. Heillä oli kuitenkin dna-tunnisteen lisäksi tallenne, joka osoitti, että hansikas oli kulkeutunut kioskiin ryöstäjän mukana.

Jätkäsaaren kioskiryöstöstä epäilty kiistää jyrkästi

Viikko Jätkäsaaren kioskiryöstön jälkeen jutun tutkijat ovat valmiina ottamaan epäillyn kiinni.

Keskiviikkoaamu on ollut 19-vuotiaalle opiskelijalle hieman hankala. Ylen haastattelussa hän ei enää muista kaikkia kolmen vuoden takaisen tapahtumasarjan yksityiskohtia. Sen hän kuitenkin muistaa, miltä painajaisen alku tuntui.

Hän on palaamassa kotiin opiskelijaristeilyltä. Hän haluaa vain päästä makaamaan.

Hän avaa kotiovensa yhdentoista maissa aamupäivällä. Sisältä paljastuvaa tilannetta on vaikea tajuta.

Asunnossa odottaa liuta poliiseja siviilivaatteissa.

He ilmoittavat, että asunnossa tehdään kotietsintää ja että opiskelija otetaan kiinni epäiltynä törkeästä ryöstöstä. Opiskelija ohjataan poliisiautoon, joka lähtee kohti Pasilaa.

Neljältä iltapäivällä opiskelija istuu kuulusteluhuoneessa Pasilan poliisitalossa ja pidättelee oksennusta.

Kuulustelija on mies, ryöstöryhmän vanhempi rikoskonstaapeli. Hän kertoo opiskelijalle uudestaan, mistä tätä epäillään. Kuulustelija lisää, että törkeästä ryöstöstä seuraa aina vankeutta.

Enimmäisrangaistus on kymmenen vuotta.

Kun opiskelijan oikeusavustaja saapuu, kuulustelu alkaa. Kuulustelupöytäkirjasta ilmenee, että opiskelija yrittää heti vakuuttaa, että hänellä ei ole mitään tekemistä ryöstön kanssa.

Mies selittää, ettei ole ryöstöpäivänä käynyt Kaisaniemeä lähempänä Jätkäsaarta. Kaisaniemessä hän kävi Tokmannilla, osti sieltä Maraboun suklaalevyn ja maksoi kolikoilla.

Kotona Sörnäisissä hän oli seitsemän maissa.

Poliisin näkökulmasta miehen kertomus ei todista yhtään mitään. Sörnäisistä ehtii kyllä vielä seitsemältä Jätkäsaareen ryöstämään R-kioskin kymmentä vaille kahdeksan.

Kuulustelija ottaa esiin valvontakameran kuvan Kaisaniemen Tokmannilla. Täsmälleen ryöstäjää muistuttava mies on ollut Tokmannilla kello 19.02.

Ryöstäjä Tokmannilla. Yle on sumentanut henkilön kasvot, mutta myöskään alkuperäisestä kuvasta henkilön aukoton tunnistaminen ei ole mahdollista. Kuva: Poliisin esitutkintapöytäkirja

Opiskelija katsoo kuvaa. Hän sanoo, ettei ole kuvassa näkyvä mies.

Seuraava vuoropuhelu perustuu esitutkintapöytäkirjan kirjauksiin. Sitaatit eivät ole sanatarkkoja litterointeja, sillä kuulusteluja ei tallennettu.

– Sinun epäillään ryöstäneen 4.4.2018 R-kioskin Jätkäsaaressa. Miten kommentoit asiaa? kuulustelija kysyy.

– En tiedä asiasta yhtään mitään.

– Mikäli sinä et ryöstänyt R-kioskia, niin kuka sen ryösti?

– En tiedä asiasta yhtään mitään. En ole lukenut siitä edes lehdistä.

Kuulustelija näyttää opiskelijalle vaaleaa kumihanskaa. Se on löydetty miehen kotoa.

Mies katsoo hansikasta. Hän ei voi uskoa, mihin tilanne on johtamassa. Kyllä, hänellä on kotona kumihansikkaita.

Hän on käyttänyt sellaista viimeksi leikatessaan sipulia.

– Heititkö hanskat kotiroskikseen?

– Niin kai.

Kuulustelija vaatii muistelemaan tarkemmin.

– Totta kai kotiroskikseen, minne muuallekaan?

– Poliisi epäilee, että kioskin ryöstäjältä on pudonnut kumihanska ryöstön yhteydessä lattialle. Kumihanskasta on tutkimuksissa taltioitu sinun dna:si. Miten kommentoit asiaa?

– Pidän sitä täysin mahdottomana. Tämä tuntuu täysin elokuvalta. Sydän ihan pamppaa. Aivan uskomatonta.

Kuulustelun lopuksi poliisi ilmoittaa, että mies on pidätetty. Se tarkoittaa, että poliisi voi pitää häntä kiinni otettuna yhteensä neljä vuorokautta.

Mies on hämillään. Todisteet tuntuvat vahvoilta.

Hän ei keksi, miten vakuuttaisi poliisin siitä, että hän on syytön.

Dna voi ”lavastaa” syyttömän

Dna-tutkinnan menetelmät ovat analyysin keksimisen jälkeen parantuneet huimasti. Esimerkiksi Tampereella poliisi uskoo nyt ratkaisseensa vuonna 2002 tapahtuneen Pasi Aaltosen henkirikoksen.

Kyse on siitä, että poliisi on viime vuosina pystynyt analysoimaan rikospaikalta taltioituja näytteitä uusilla menetelmillä ja saanut esiin epäillyn surmaajan dna-tunnisteen.

Liverpoolin John Mooresin yliopistossa työskentelevä molekyylibiologi Jari Louhelainen kertoo, että 1990-luvulla rikospaikoilta ei juuri osattu etsiä muuta kuin niin sanottuja tahranäytteitä. Dna-tunniste saatiin tyypillisesti paikalla olleen henkilön jättämästä syljestä, verestä tai siemennesteestä.

Näyttönä tällainen dna-tunniste on melko vahva, sillä esimerkiksi spermatahra tuskin päätyy rikospaikalle muutoin kuin henkilön itsensä mukana.

Vuonna 1997 australialainen tutkija Roland van Oorschot osoitti, että dna-tunnisteen voi saada esiin myös pinnoista, joihin henkilö on esimerkiksi koskettanut tai aivastanut.

Tällainen tunniste saadaan pinnoista pyyhkäisynäytteillä, esimerkiksi ovenkahvasta.

Rikosteknikko näyttää, miten pyyhkäisynäyte otetaan ovenkahvasta. Kuva: Jani Aarnio / Yle

Aluksi uusi havainto vaikutti pelkästään hyvältä, mutta pian van Oorschot ja muut tutkijat osoittivat, että sivullisen henkilön dna:ta voi kulkeutua rikospaikalle esimerkiksi uhrin vaatteissa.

Sivullisen ihmisen dna:ta saattaa päätyä uhrin vaatteisiin satunnaisessa kohtaamisessa vaikkapa aivastuksen välityksellä. Riski tällaisen dna-tunnisteen löytämisestä on kasvanut, sillä nykyään dna-määritykseen tarvitaan huomattavasti pienempi määrä dna:ta kuin ennen.

Kesti kuitenkin vuosia ennen kuin tätä ”sekundääristä siirtymistä” alettiin kunnolla ymmärtää. Brittiläinen tutkija Peter Gill on esittänyt, että ilmiö on todennäköisesti johtanut vääriin tuomioihin.

Läheltä piti -tilanteita on todistettukin.

Tämä tuntuu täysin elokuvalta. Sydän ihan pamppaa. Aivan uskomatonta.

Jätkäsaaren ryöstöstä epäilty

Yhdysvalloista tunnetaan tapaus, jossa syyttömän henkilön dna:ta siirtyi henkirikoksen uhriin ensihoitajien pulssimittarista. Euroopassa syyttömän dna:ta on päätynyt rikospaikalle tehtaalta, joka valmistaa steriilejä välineitä tekniseen rikostutkintaan.

Suomessa Ulvilan murhan tutkinnassa kummitteli pitkään tuntemattoman henkilön dna-tunniste. Vuosia myöhemmin kävi ilmi, että se oli uhrin dna:ta, johon oli sekoittunut rikoslaboratorion tutkijan dna:ta.

– Nykyään rikospaikkanäytteistä voi tulla selkeiden pääprofiilien lisäksi sivuprofiileja. Sivuprofiilien mahdollinen osuus rikokseen täytyy sitten osata päätellä, Louhelainen sanoo.

Olennaista on osata arvioida näytteitä kriittisesti. Esimerkiksi sillä on merkittävä ero, löytyykö epäillyn dna:ta uhrin kynnen pinnalta vai kynnen alta.

Louhelaisen mukaan yhdestä pyyhkäisynäytteestä saatu dna-tunniste on sangen vähäinen näyttö rikosasiassa. Näin on etenkin, jos se on otettu paikasta, johon dna on voinut siirtyä toisen ihmisen kautta.

Rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola on samaa mieltä.

– Pelkällä dna-näytöllä ei pitäisi tulla tuomiota, Sippola sanoo.

Rikoskomisario Joni Länsipuro. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Osa kenttätyötä tekevistä poliiseista kritisoi dna:n ylivaltaa teknisessä rikostutkinnassa. Yksi heistä on Sisä-Suomen poliisilaitoksen teknisen rikostutkintayksikön päällikkö Joni Länsipuro.

– Tutkinnanjohtajat luottavat dna:han ihan liikaa. Liian usein unohdetaan esimerkiksi sormenjäljet ja kuidut, Länsipuro sanoo.

– Se on tosi vaarallinen kehityssuunta.

Poliisissa ja tuomioistuimissa monien silmät ovat avautuneet dna:n ongelmille vasta hiljan.

Merkittävä syy siihen on Jätkäsaaren R-kioskin ryöstö.

Opiskelijan painajainen syvenee Pasilassa

Ilman dna:ta rikostutkijat eivät olisi koskaan päätyneet epäilemään 19-vuotiasta opiskelijaa Jätkäsaaren R-kioskin ryöstöstä.

Päivä pidätyksen jälkeen hän istuu yhä Pasilan poliisivankilan sellissä. Krapula on jo hellittänyt mutta ahdistus ei. Päässä liikkuu outoja ajatuksia.

– Ajattelin jo, mitä jos olenkin tehnyt sen, opiskelija sanoo Ylelle kolme vuotta myöhemmin.

– Mietin, olenko tulossa hulluksi.

Lopulta järki aina voittaa. Hän on syytön, ja sillä sipuli.

Kuulustelut jatkuvat vasta seuraavana päivänä. Opiskelijan mielestä kuulustelija tuntuu ylimieliseltä ja ärsyttävältä, vaikka tämä tekee vain työtään.

– Kuinka dna:si on päätynyt kumihanskaan, kuulustelija kysyy pöytäkirjan mukaan.

– Ei mitään havaintoa. Kuten sanoin jo: joko meidän roskiksesta taikka sieltä Tokmannilta. Mua alkaa hermostuttaa tämä juttu. Tämä alkaa mennä ihan liian pitkälle.

Jossain vaiheessa kuulustelija mainitsee erään nimen ja kysyy, tunteeko opiskelija miestä. Opiskelija ei ole koskaan kuullutkaan nimeä.

Kuulustelu päättyy. Opiskelija siirretään jälleen selliin odottamaan. Hän uskoo, että seuraavaksi on edessä vangitsemisoikeudenkäynti.

Poliisi harkitsee kuitenkin aivan toisenlaista ratkaisua.

Opiskelijan lievähkö rikostausta, olemus ja elämäntilanne eivät oikein missään vaiheessa ole sopineet yhteen teon kanssa. Kioskiryöstöjä tekevät tyypillisesti pahassa huumekoukussa olevat taparikolliset.

Kolmantena päivänä opiskelijan kiinniotosta tutkintaan on ilmaantunut toinen epäilty. Hän on kaikin puolin sopivampi ehdokas R-kioskin ryöstäjäksi, vaikka dna-näyttö häntä vastaan puuttuu.

Esitutkintapöytäkirjasta ei ilmene, miten uusi epäilty tuli poliisin tietoon, eikä poliisi ole vastannut Ylen kommentointipyyntöihin. Se pöytäkirjasta ilmenee, että uusi epäilty on otettu kiinni samaan aikaan, kun opiskelijan viimeinen kuulustelu on ollut käynnissä.

Pian poliisi avaa sellin oven. Opiskelijaa ei enää epäillä rikoksesta. Hän on vapaa lähtemään.

Ryöstäjä tallentui valvontakameran kuvaan palatessaan kotiin ryöstösaalis mukanaan. Vihreän takkinsa hän heitti pois ennen kotiintuloa. Kuva: Poliisin esitutkintapöytäkirja

Opiskelija astelee vapauteen Pasilan poliisitalolta. Tunne on mahtava, mutta samaan aikaan kaikki koettu tuntuu sekavalta.

Myös tutkijat haluavat ymmärtää, miten dna on saattanut johtaa niin harhaan. Ensin on kuitenkin saatava riittävä näyttö uutta epäiltyä vastaan.

Se ei vie kauan.

Uusi epäilty on 34-vuotias helsinkiläismies, joka asuu Kallion kaupunginosassa. Poliisi pystyy valvontakameroista seuraamaan hänen kirkkaanvihreää takkiaan ympäri kaupunkia. Epäilty on korvaushoitoa saava huumeidenkäyttäjä.

Opiskelijaa kuulustellut rikoskonstaapeli aloittaa uuden epäillyn kuulustelun 13. huhtikuuta kello 16.15. Ryöstöstä on kulunut yhdeksän päivää.

– Mitä teit keskiviikkona 4.4.2018?

– En mä nyt muista. Haluaisin tietää vain mistä minua epäillään, niin osaisin kertoa tarkemmin.

Mies myöntää, että hän on Tokmannin kuvassa näkyvä vihreätakkinen mies. Lopulta kuulustelija menee asiaan:

– Sinun epäillään ryöstäneen 4.4.2018 R-kioskin Jätkäsaaressa. Miten kommentoit asiaa?

– Tunnustan, että mä olen ryöstänyt kyseisen R-kioskin. Mulla oli velkoja, joiden takia ryöstin kioskin.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi miehen myöhemmin kahden vuoden vankeuteen rikossarjasta, joka sisälsi muun muassa Jätkäsaaren R-kioskin ryöstön sekä kahden muun helsinkiläisen R-kioskin ryöstön yrityksen.

Syyttömänä pidätetty opiskelija sai valtiokonttorilta standardikorvauksen aiheettomasta vapaudenmenetyksestä. Hänen tapauksessaan se oli kolmisensataa euroa.

Poliisin sisällä opiskelijan tapaus sai Ylen tietojen mukaan myöhemmin osakseen suurta huomiota. Sitä on käsitelty koulutuksissa niin poliisin, syyttäjälaitoksen kuin tuomioistuinlaitoksen sisällä.

Syynä on tapa, jolla opiskelijan dna päätyi rikospaikalle.

Uskomaton sattuma Tokmannilla

Jätkäsaaren ryöstötutkinta ei pääty siihen, että oikea tekijä on tunnustanut. Tutkinnanjohtaja haluaa vielä selvittää perinpohjaisesti tapahtumaketjun, joka johti väärän miehen pidätykseen.

Ainoa yhteys syyttömän ja syyllisen välillä näyttää olevan Kaisaniemen Tokmanni.

Syyttömän opiskelijan dna:ta tarttui ryöstäjän käteen liukuportaissa. Kuva: Ilkka Kemppinen / Yle

Täyttä varmuutta tapahtumista ei yrityksistä huolimatta koskaan saada, mutta lähelle totuutta tutkijat pääsevät.

Ryöstöpäivän iltana opiskelija saapui Tokmannille kello 18.55. Opiskelija muistaa käyttäneensä liukuportaita. Laskeutuessaan portaita hän koski portaiden käsihihnaan.

Opiskelija poistui liikkeestä kello 19.02. Samalla minuutilla ryöstäjä saapui Tokmannille. Ryöstäjä laskeutui liukuportaita ja laski ilmeisesti kätensä täsmälleen samaan kohtaan, johon opiskelija oli koskenut. Tässä kosketuksessa opiskelijan dna:ta tarttui ryöstäjän käteen.

Ryöstäjä meni kumihansikashyllylle, repi auki paketin ja työnsi hansikkaita taskuunsa. Nyt opiskelijan dna:ta tarttui ryöstäjän kädestä kumihansikkaan pintaan.

Jätkäsaaren R-kioskin ulkopuolella hän veti käteensä kumihansikkaat. Samalla taskun suulle nousi muita kumihansikkaita. Yksi niistä roikkui hänen taskustaan ja putosi ryöstön aikana lattialle.

Tässä hansikkaassa oli syyttömän opiskelijan dna:ta.

Miehen pidätys ei näytä johtuvan tutkinnassa tehdyistä virheistä. Se johtuu sattumasta, joka liittyy dna:n ominaisuuksiin. Opiskelijan onneksi näitä ominaisuuksia tunnetaan jo tarpeeksi.

Tapahtumaketju tuo mieleen Kangasalan mökkimurrosta tuomitun miehen sanat yhdentoista vuoden takaa:

Aivan utopistinen juttu.

Lue myös:

Kuuntele myös Takaisin Pasilaan -podcast, jossa toimittaja kertoo tapauksen taustoista:

Lue lisää: