1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. huumori

Puujalkavitseille saa nyt virallisestikin nauraa, ja Jussi Valo on tehnyt niin jo Alivaltiosihteerin ajoista asti – "Tämä on sairaus, mutta hyvä sairaus"

Hankalina aikoina ihminen tarvitsee huumoria. Puujalkavitsiin kuuluu usein tietty pökkelöys ja ontuvuus, mutta parhaimmillaan se on silkkaa neroutta.

Huumori
Mies istuu kotistudiossa kahvimuki kädessään.
Muusikkopiireissä ikänsä pyörinyt Jussi Valo sanoo saaneensa aikaan oman osansa nauruista. Luova ala on hänen mielestään hyvin edustettuna puujalkavitsien maailmassa, mutta huumorinlaji ei toisaalta katso ammattia eikä sukupuolta.Jussi Valo

Mitäs lukuvinkkejä teillä olisi joululle? Olisiko esim. 513,64672 hyvä? (Tiedeaiheiset puujalkavitsit -ryhmä)

Puujalkavitsiaiheinen juttu on pakko aloittaa puujalkavitsillä. Parasta on turha yrittääkään etsiä, on siis vain napattava jokin.

Voi olla, että nauratti, ehkä ei. Nykyinen määrittely antaa sentään luvan nauraa puujalkavitsille. Toisin oli vielä runsas vuosi sitten.

Nykysuomen sanakirjassa tämä vanha huumorin muoto määriteltiin vielä 60-luvun alkuun asti “epäonnistuneeksi, ontuvaksi vitsiksi”. Kielitoimiston sanakirjassa muotoilu jo muuttui: puujalkavitsi oli "huono, naurattamaton vitsi".

Se sai Kotimaisten kielten keskuksen Minna Pyhälahden mietteliääksi.

– Jos puujalkavitsi kerran ontuu ja saattaa naurattaa, pitäisikö minun sanakirjantoimittajana muuttaa sanan selitettä Kielitoimiston sanakirjassa? pohti puujalkavitsien ystävä Pyhälahti blogissaan (siirryt toiseen palveluun) Kotuksen sivulla pian vuosi sitten.

Hän ehdotti Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajalle muutosta, joka meni heittämällä läpi: nyt puujalkavitsi on sanakirjassa huono, ontuva vitsi.

Kielitoimisto antaa siis luvan nauraa puujalkavitsille. Pakko ei sentään ole.

– Vitsi voi naurattaa, koska se on niin tyhmä. Tai sitten puujalkavitsi laittaa miettimään, mikä siinä muka oli hauskaa. Kun idean hoksaa, manailee vähän naureskellen itselleen: ”Miten en tuota tajunnut!” Puujalkavitsin hoksaamisprosessi vaatii joskus itseironiaa, sanoo Pyhälahti.

Hyvä vitsi on aina myös vähän huono

Kokkolalainen Jussi Valo on ollut puujalkavitsien ystävä jo pitkään. Alivaltiosihteeri oli 1990-luvulla "katalyytti alamäelle" eli tuolle ystävyydelle. Osansa on myös Fingerporilla, jonka luoja Pertti Jarla on Valon mukaan silkka nero.

Alivaltiosihteeri-ohjelman Jyrki Liikka, Simo Frangen ja Pasi Heikura 1998
Elävä arkisto: Alivaltiosihteerin 90 parasta radiosketsiä

Parhaat puujalat ovatkin hänestä silkkaa neroutta. Runouden ystävä Valo ei ole, mutta puujalkavitsit ovat hänelle sanankäytön ninjailua, joka parhaimmillaan pelastaa päivän.

– Niissä viehättää kaksois-, joskus jopa kolmois- tai neloismerkitys. Joskus ihan hämmästyy nerouden määrää: että voi hittolainen, mistä se tuon keksi!

Pitää olla sosiaalinen tutka: milloin ja missä tilanteessa päästää tämän komiikan täsmäohjuksen

Jussi Valo

Ristiriita täydentyy sillä, että hyvä puujalkavitsi on Valon mukaan aina myös vähän huono – mutta ei naiivi.

– Siinä on se pökkelöys-aspekti, mutta siitä huolimatta alkaa röhötys, joka yltyy mylviväksi nauruksi. Se on parasta: puujalkavitsi ei ota itseään liian vakavasti.

Eikä esittäjäkään saa ottaa, jos kertoo vitsin ääneen. Puujalkaa ei saa myydä liian aggressiivisesti eikä luottaa omaan erinomaisuuteensa.

– Se on kerrottava mahdollisimman monotonisella äänellä, että tulee se kökköys.

Kenelle tahansa puuujalkavitsejä ei kannata kertoa. Tiettyyn ihmisryhmään ne kolahtavat, toisilta saa vain silmien pyörittelyä.

– Pitää olla sosiaalinen tutka: milloin ja missä tilanteessa päästää tämän komiikan täsmäohjuksen, sanoo Valo.

Joskus vitsi vaatii täsmätietoa tullakseen ymmärretyksi, kuten tämä musiikkimiehen oma: Ulkoavaruuden kovin iskelmätähti on tietenkin E.T. Purontaka.

Vakavina aikoina tarvitaan huumoria

Jussi Valo kokee, että korona-aikana puujalkavitseille on tavallistakin suurempi tarve: aivotyöllä voi saada jonkun hymyilemään. Huumoritutkija puolestaan uskoo, että koronarajoitukset ovat vähentäneet nauramista, koska ihmiset ovat enemmän omissa oloissaan.

Lue myös: Tiesitkö, että voit juuri nyt kärsiä nauruvajeesta? Nauramme nyt vähemmän ja siksi sille kannattaa järjestää erikseen aikaa.

Toisaalta nauraa voi yhdessä muutenkin kuin kasvokkain, kuten verkossa. Esimerkiksi Facebookin puujalkavitsien markkinajohtaja, Paskimmat puujalkavitsit -ryhmä, on kasvanut viime vuosina reippaasti: siinä missä jäseniä oli kolme vuotta sitten 23 000, nyt heitä on yli 37 000.

Jussi Valo ei ole vielä päässyt "Paskisten" parhaimmistoon eli mehevimmistä vitseistä koottuihin kirjoihin, mutta miettii silti joskus yön pimeinä tunteina, miten ajatuksen saisi puettua hupaisaan muotoon: millaisen rakenteen ja huipentuman siitä saisi.

Pöpillon on hullunhyvä elokuva.

– Tämä on sairaus, mutta hyvä sairaus!

Juuri sellaista hauskaa, mitä tämä aika tarvitsee

Minna Pyhälahti, Kotimaisten kielten keskus

Puujalkavitsi-nimitys on käytössä muissakin kielissä. Nimi juontaa siihen, että vitsi ontuu kuin ennen puujalkaa käyttänyt henkilö. Sen sanotaan myös tulleen sotilasslangista, jossa esimerkiksi heikkokuntoisista sotilaista koottua joukkoa kutsuttiin puujalkakomppaniaksi.

Mutta ei puujalkavitsi välttämättä onnu. Se voi olla toimiva ja iskeä suoraan nauruhermoon. Jäikö määritelmän muutos siis kuitenkin torsoksi?

– Ei asia enää pyöri päässä, koska määritelmän pitää olla tiivis eikä tyhjentävää saa tehtyä. Riittää, että puujalkavitsi ontuu useimmiten, kuittaa sanakirjantoimittaja Minna Pyhälahti Kotuksesta.

Lue seuraavaksi: "Hampurilainen munalla ja maito rahalla" – eikö naurata? Tuhannet puujalkavitsailijat panevat paremmaksi joka päivä

Kaava kuuluu usein asiaan

Mikä sitten erottaa puujalkavitsit muista vitseistä? Esimerkiksi isävitsien kanssa niillä on paljon yhteistä.

Puujalat voivat olla pitkiäkin, mutta useimmiten eivät ole. Jussi Valo on nähnyt proosan mittaakin lähenteleviä vitsejä, mutta kahden lauseen kokonaisuus kolahtaa usein parhaiten.

Jos vitsi aukeaa heti, se myös väsähtää nopeasti. Näin on käynyt monille klassikoille, sanoo Kotimaisten kielten keskuksen Minna Pyhälahti.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei.

– Se oli ensimmäisellä kerralla hauska, mutta kului nopeasti tylsäksi.

Puujalkavitsejä yhdistää tietty kaavamaisuus: rakenne on ennalta arvattava, mutta silti vitsin voi joutua lukemaan useaan kertaan ennen kuin se avautuu.

Aihepiirit vaihtelevat siinä missä muidenkin vitsien. Joskus puujalkavitsi(kin) jättää naurun kurkkuun mauttomuutensa takia.

Yleensä ne ovat kuitenkin kevyitä ja harmittomia. Bonuksena tulee juju.

– Juuri sellaista hauskaa, mitä tämä aika tarvitsee, sanoo Minna Pyhälahti.

Lue seuraavaksi: ”Myrkky avasi alkukantaisimmat saastan portit” – 1990-luvun likaisin nuortenlehti sisälsi aitoa virtsaa ja rasvaisia seksikohtauksia

Mikä on paras kuulemasi puujalkavitsi? Kerro suosikkisi. Kommenttikenttä sulkeutuu maanantaina kello 23.