1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Viimeinen sana

Toimittajabrändi syntyy laadulla tai länkyttämällä – "Journalismin taso paranisi huomattavasti, jos toimittajat poistuisivat Twitteristä"

Vapaa toimittaja Oskari Onninen on sitä mieltä, että Twitterin ei pitäisi olla toimittajan brändinrakennuskanava.

Viimeinen sana
Toimittaja Oskari Onninen. 5.3.2021.
Syntyykö hyvän toimittajan brändi laadukkaan työn sivutuotteena vai kannattaako toimittajan rakentaa brändiään tietoisesti olemalla aktiivinen sosiaalisessa mediassa?

Onko toimittajan nimellä ja kasvoilla väliä? Nykyään yhä useampi media haluaa tehdä toimittajistaan brändejä.

Helsingin Sanomien tällä viikolla startannut uusi talouden ja teknologian mediabrändi HS Visio esitteli toimittajansa (siirryt toiseen palveluun) näyttävästi jo viikkoja ennen ensimmäisenkään jutun ilmestymistä.

Kesätoimittajiakin haetaan nykyään ilmoituksella, jossa puhutaan toimittajien sijaan todellisista vaikuttajista (siirryt toiseen palveluun).

Siitä, pitääkö toimittajan olla brändi, puhuttiin Ylen mediaohjelmassa Viimeisessä sanassa.

Brändin voi ajatella tarkoittavan johonkin yritykseen tai henkilöön liitettyä yleensä positiivista mielikuvaa. Toimittajabrändi tunnutaan nykyään liitettävän usein aktiiviseen somepresenssiin, sanoo vapaa toimittaja ja kriitikko Oskari Onninen.

– Jostain syystä siitä on tullut sellaista, että jos olet aktiivinen Twitterissä ja esität siellä intomielistä ja vakavastiotettavaa yhteiskunnallista keskustelijaa, niin brändi on mukamas sitten sitä.

Onnisen mukaan somessa heilumista oleellisempaa on, mitä lehteen tai verkkomediaan painetaan, jolloin toimittajabrändi voi syntyä sisällön kautta, jos on syntyäkseen. Tietoista brändäämistä itsessään Onninen pitää tarpeettomana ja ahdistavana.

Helsingin Sanomien uutispäällikön ja podcast-tuottajan Tuomas Peltomäen mielestä laadukkainkaan journalistinen sisältö ei tässä ajassa riitä brändimateriaaliksi: "se on sellaista boomerifantasiaa", sillä mediankulutus tapahtuu nykyään etenkin henkilöiden seuraamisen kautta erilaisilla sosiaalisen median alustoilla. Tästä syystä toimittajien somepresenssiä kaivataan.

– Jos katsotaan, miten nuoret kuluttaa mediaa, niin nehän ensisijaisesti seuraa ihmisiä somessa. Koko homma perustuu siihen seuraamiseen. Miksi me teeskenneltäisiin, että toimittajat eivät olisi sellaisia ihmisiä, joita kannattaa seurata? Peltomäki sanoo.

Toimittaja Tuomas Peltomäki. 5.3.2021.
Tuomas Peltomäki.Jorge Gonzalez / Yle

Hän nostaa esimerkiksi Helsingin Sanomien Bonnier-palkitun tutkivaa journalismia tekevän Paavo Teittisen.

– Paavo Teittinen on se ihminen, jota kannattaa seurata, jos sua kiinnostaa uutisvoitot.

– Niin, Teittinen on hyvä esimerkki siitä, että hänen juttujaan kannattaa seurata sieltä lehdestä. Hän ei juurikaan sekoile Twitterissä, mitä brändäämisellä usein tarkoitetaan, Onninen heittää.

Paavo Teittinen oli Katri Kallionpään kanssa Viimeisen sanan vieraana loppuvuodesta 2019 kertomassa kaksikon myöhemmin palkitusta jutusta.

Pitääkö toimittajan olla Twitterissä?

Peltomäen mukaan merkittävää journalismia tekevät toimittajat ovat yleensä niitä, jotka merkittävästi myös tviittaavat.

– Kaikki ne toimittajat, joiden nimi tiedetään, ovat niitä, jotka länkyttävät Twitterissä. Se on jonkinlainen promootion mekanismi, Peltomäki sanoo.

Onninen sanoo tekevänsä parhaansa sen suhteen, ettei osallistu mihinkään vakavaan internetissä.

– Meidän journalistien tärkein tuote on arvostelukyky. Keskimääräinen toimittaja Twitterissä tai missä tahansa muualla internetissä on tälle arvostelukykylupaukselle enemmän uhka kuin mahdollisuus. Kun toimittaja brändää itseään netissä, niin en näe mikä sen kustannushyöty on. Se että juttu saa tuhat lukijaa enemmän?

– Tuolle, mitä kuvailit, on termi, ja se on paskantärkeys! Peltomäki vastaa.

Peltomäen mielestä yksi tapa saada toimittajakuntaan liitetty "paskantärkeys" pois on, että toimittajat ovat mukana aktiivisesti sosiaalisessa mediassa.

Onninen on eri mieltä:

– Mä ajattelen nimenomaan, että se internetissä läsnä oleminen aiheuttaa tätä paskantärkeyttä, antaa niitä päivittäisiä narsismifiksejä ja johtaa huonon ajattelun julkistamiseen, joka heikentää sitä meidän arvostelukykylupausta.

No, mitä tapahtuisi, jos kaikki suomalaiset toimittajat poistuisivat Twitteristä?

– Journalismin laatu paranisi huomattavasti. Julkisuudessa olisi merkittävästi parempia ajatuksia kuin mitä siellä [Twitterissä] nyt on, Onninen summaa.

Lue myös:

Rikostoimittaja Koskelan surmasta: "Journalistilla on velvollisuus raportoida raa´astakin väkivallasta"

Lapsiperhehelvetti vai idyllinen arki, kumpi mediassa näkyy? "Emme kerro ihania asioita kannustaaksemme lukijoita hankkimaan lapsia"

Lue seuraavaksi