1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. sukututkimus

Edesmenneet sukulaiset voivat nyt vinkata silmää valokuvissa – tieteen lisäksi sukututkimusta vie eteenpäin tositelevisio

Kehittynyt tekoäly voi jo tunnistaa vanhan asiakirjan kirjoittajan käsialan perusteella.

sukututkimus
Deep Nostalgia-animaation luomisessa käyttäjän tarvitsee vain ladata haluttu valokuva. Sen jälkeen MyHeritagen tekniikka terävöittää valokuvaa, antaa sille värit ja animoi kuvan henkilön “henkiin”.
Deep Nostalgia-animaation luomisessa käyttäjän tarvitsee vain ladata haluttu valokuva. Sen jälkeen MyHeritagen tekniikka terävöittää valokuvaa, antaa sille värit ja animoi kuvan henkilön “henkiin”.

Yli kaksikymmentä vuotta sukujuuriaan tutkinut tamperelainen Anu Järvinen luonnehtii itseään sukututkijana aloittaessaan “kummajaiseksi”. Pari vuosikymmentä sitten harrastus oli enimmäkseen vanhojen ihmisten ajanviete. Ikärajojen rikkoutumista on kuitenkin nyt havaittavissa.

– Tuntuu, että yhä useammat ovat kiinnostuneita oman sukunsa tarinoista ja geneettisestä taustastaan. Facebookissa on aktiivisia ryhmiä ja avuliaita kokeneempia sukututkijoita, jotka auttavat uusia alan harrastajia. Yhteisöllisyys näkyy siellä.

Sukututkimusta harrastava Anu Järvinen käyttää MyHeritage-verkkopalvelun animaatiotyökalua.
Näytöllä isoisosetä, jonka elämän kartoittaminen aloitti Anu Järvisen harrastuneisuuden sukututkimukseen. Johan Konstantin Köyhäjoki muutti 1800-1900-lukujen taitteessa Yhdysvaltoihin ja nimensä John Riversiksi.Aleksi Mäkelä/Yle

Sukututkimuksen tietynasteisen trendaamisen taustalla on todennäköisesti harrastuksen saama ruutuaika viihdesisältöjen, kuten tositelevision muodossa. Sukututkimuksen hengessä tehtäviä suomalaisia tv-ohjelmia ovat esimerkiksi Kadonneen jäljillä ja Sukuni salat.

– Lisäksi esimerkiksi DNA-testin tekeminen omasta geeniperimästä on suosittu aihe Youtubettajien videoilla, Järvinen mainitsee.

Syvä nostalgia tuo terveisiä menneisyydestä

Teknologian kehittyminen luo uusia työkaluja, joilla sukututkimuksen tiedonhaku ja viihteelliset piirteet vahvistuvat vanhempiin työtapoihin verrattuna. Helmikuun lopussa sukututkimuspalvelu MyHeritage julkaisi käyttäjilleen animaatiotekniikan nimeltään Deep Nostalgia. Se “tuo eloon” vanhoissa valokuvissa esiintyvät henkilöt, kasvojen ja pään liikkeiden muodossa.

Järvinen halusi testata animaatiota ensimmäiseksi sellaisen sukulaisen kuvalla, jota hän ei ole päässyt koskaan tapaamaan.

– Valitsin isoisoäitini ja -isäni kuvat. Olen voinut rakentaa heistä ainoastaan valokuvien avulla jonkinlaiset henkilökuvat, koska he kuolivat kauan ennen syntymääni.

Sukututkimusta harrastava Anu Järvinen istuu työpöytänsä äärellä.
Anu Järvinen on muokannut entisaikojen valokuvia parempilaatuisiksi tutkimustensa ohella hyvin vähän. – Vanhan valokuvan viehätys on juuri siinä, että se on vähän epätarkka ja kulmasta rutussa.Aleksi Mäkelä/Yle

Järvinen on MyHeritagen vuosijäsen. Palvelu sisältää sukupuuverkoston, DNA-datan ja väestölaskentojen kaltaisia tietopaketteja, joista on hyötyä sukututkijan tiedonhaussa. DNA-tietoihin pääsee käsiksi, kun on ensin tilannut itselleen DNA-testin ja luovuttanut sen tulokset MyHeritagelle.

Uutta animaatiotyökalua Järvinen pitää vain viihteellisenä lisänä.

– Valokuviin ja kuvamanipulaatioon liittyen se on ehdottomasti eniten nykytekniikkaa sisältävä työkalu, jota olen käyttänyt. Aikaisemmin en ole törmännyt vastaaviin, jotka liittyvät näin vahvasti sukututkimukseen.

Sosiaalinen media selvitti salaisuutta

Erään isoisoisänsä kaksi salattua lasta ovat yksi merkittävimmistä löydöistä, jotka Järvinen on tutkimuksissaan selvittänyt.

– Ensin oli huhu yhdestä lehtolapsesta. Lopulta kävi ilmi, että ennen avioitumista isoisomummoni kanssa hän oli tehnyt kaksi lasta hyvin nuorena miehenä. Sain vastaukset siihen, keitä lapset todennäköisesti olivat.

Asia selvisi monen mutkan kautta. Ratkaiseva vihje, jonka ansiosta Järvinen pääsi salattujen lasten henkilöllisyyden äärelle, tuli harrastajien Facebook-ryhmästä. Sanallisen vahvistuksen asialle hän sai eräältä salatun lapsen jälkeläiseltä. DNA-tutkimuksella oikean henkilön löytymistä ei kuitenkaan vahvistettu.

Geenitietous ja tekoäly tehostavat tutkimista

Suomen itsenäisyyden juhlarahastolla (Sitra) asiantuntijana työskentelevä fysiikan tohtori Marja Pirttivaara on innokas geneettisen sukututkimuksen ja geeniperimään liittyvän tiedon harrastaja. Pirttivaaran mukaan geneettinen ja historiallinen tutkimustapa ovat molemmat yhtä tärkeitä ja ne täydentävät toisiaan.

Sukututkimus on monta tieteenalaa yhdistävä harrastus, joka näin ollen myös kehittyy usealla osa-alueella.

Tutkijan pöydälle saattaa päätyä hyvin vanhoja käsinkirjoitettuja papereita, joiden alkuperän selvittäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Tämän työvaiheen selättämiseen uusia keinoja on luonut Transkribus-hanke, joka on osa Euroopan Unionin READ-hankekokonaisuutta.

– Ohjelmalle annetaan ensin tietyn aikakauden dokumentteja, joiden käsialoja se tutkii ja oppii lisää. Se oppii tunnistamaan viivojen muotoja niin yhä enemmän. Esimerkiksi jopa tietyn papin käsialan rippikirjoista, Pirttivaara kertoo.

Automaattisen käsialantunnistuksen lisäksi Transkribus on tuonut saataville lisää materiaaleja menneisyydestä.

– Ohjelmalla pääsee käsiksi aiempaa laajemmin vanhoihin arkistoihin. Osallistuin hankkeen joukkoistamiseen, jossa käytettiin vapaaehtoisia lukemaan vanhoja kirjeitä, joita Neuvostoliittoon muuttaneet suomalaiset olivat kirjoittaneet. Lukemisen jälkeen kirjeitä siirrettiin tietokantaan, Pirttivaara taustoittaa.

Transkribuksen hakutoiminnolla voi selata esimerkiksi Kansallisarkiston tuomiokirjoja 1800-luvulta.

Vanhoja kirjeitä työhuoneessa olevassa laatikossa.
Anu Järvisen isoisovaarin Halsualle rakentaman talon vintiltä löytyi sukututkijan aarreaitta: laatikkokaupalla vanhoja kirjeitä. Maaliskuun ensimmäisellä viikolla Järvinen osti talon itselleen.Aleksi Mäkelä/Yle

Hän mainitsee erityisesti genomitiedon lisääntymisen yhdeksi lähivuosien merkittävimmistä edistysaskeleista.

– Kaiken elollisen lisääntyminen on pilkkoutumista ja nopanheittoa; mikä puolikas tulee isältä ja mikä äidiltä. Geenimutaatioiden osalta tutkiminen ei ole koskaan valmista.

Vuonna 2003 päättyi kansainvälinen Human Genome Project, joka onnistui määrittämään ihmisen geenien paikat DNA-molekyylissä. Geenikartta päivittyy kuitenkin edelleen uuden tutkimustiedon myötä.

Myös tekoäly ja koneoppiminen kuuluvat tehokkaasti kehittyviin aloihin, jotka tarjoavat lisätehoa sukututkimuksen harjoittamiseen.

– Tekoälyn ja algoritmien avulla voidaan saada aiempaa tarkempia raportteja esimerkiksi geeniperimästä DNA-testin kautta.

Rauta-ajalta korona-aikaan

Geneettisen tutkimuksen saralla Suomessa uutisoitiin marraskuussa 2019 merkittävän työn valmistumisesta, eli ensimmäisistä muinais-DNA:n tutkimuslöydöksistä. Ne osoittivat geeniperimän liikehdinnän suuntia Suomen alueella rautakaudesta asti. Lisää tietoa DNA-tulosten ympärille haetaan lähitieteiden, kuten arkeologian ja kielitieteiden avulla.

– Ihmiskunnan liikkeet menneisyydessä tarjoavat ymmärrystä maailmanmenoon. Muinais-DNA:n tiedot ovat tuoneet uusia ihmisiä sukututkimuksen pariin. On kiehtovaa ajatella, että olisiko esimerkiksi Isonkyrön suohaudassa omia muinaissukulaisia, Pirttivaara kuvailee.

Muinais-DNA:n lisäksi Pirttivaara uskoo koronapandemian olevan seikka, joka on luonut uteliaisuutta geeniperimän käsitteitä kohtaan.

– Koronaviruksella on RNA, joka on lähellä DNA:ta. Koronaviruksellakin on siis oma sukupuu ja sitä ihmetellään nyt, kun on olemassa esimerkiksi viruksen brittiläistä ja etelä-afrikkalaista haaraa.

Tietosuojalait vaikeuttavat tutkimista tulevaisuudessa

MyHeritage-palvelu on vain yksi monista välineistä, joita Järvinen käyttää tutkimuksissaan. Hän työskentelee mieluiten perinteisen tiedonhaun keinoin. Geneettistä tutkimustapaa Järvinen hyödyntää vain silloin, kun historiallinen tutkimustapa ei tarjoa vastausta tapaukseen tai halutaan saada varmistus epäillylle sukulaisuudelle.

Sukututkija Anu Järvinen selailee vanhoja kirjeitään, joita hän säilyttää työhuoneessaan.
Sukututkimuksiensa kohokohtia Anu Järvinen jakaa luettavaksi Sukuvikoja -blogissaan. Sen kautta aiheesta kiinnostuneet saavat myös tietoa työvaiheista, joita tiedonhaku pitää sisällään.Aleksi Mäkelä/Yle

Tulevien vuosisatojen sukututkijoiden työ tulee olemaan tietyiltä osin vaikeampaa kuin nykypäivän harrastajilla. Nykyajan tietosuojalait rajaavat merkittävästi sitä tietomäärää, joka 2020-luvun ihmisistä jää arkistoista luettavaksi tuleville sukupolville.

– Voin lukea arkistoista esimerkiksi sata vuotta sitten synnyttäneen naisen synnytystarinan. Kukaan tuskin lukee sadan vuoden päästä minun synnytyksestäni, jos en anna siihen erikseen lupaa, Järvinen kiteyttää.

Oletko selvittänyt oman sukusi vaiheita pidemmälle menneisyyteen? Keskustelu aiheesta on auki 8.3. kello 23 asti.

Lue lisää:

Karjalaisten evakuointi ja kaupungistuminen muuttivat suomalaisten geeniperimää − väestön sekoittuminen eri puolilla maata vauhdittui

Suomalainen Anni Gullichsen alkoi katsoa uutta tv-sarjaa ja huomasi siinä tutun nimen – isotäti olikin osa Norjan hovia: "Isoin yllätys"

Sukututkimus on suositumpaa kuin koskaan aiemmin – harrastajat yhä nuorempia

Lue seuraavaksi