Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Vaaleanpunainen kauluspaita, jossa on vähän pitsiä. Siinä Mico Ekbergille, 22, tulee tosi mukava olo. Hän rikkoo pukeutumisellaan perinteisiä sukupuolirooleja vaikkapa valitsemalla maskuliiniseksi mielletyn vaatemallin feminiinisessä värissä.

Ekbergin mielestä vaatteita pitäisi myydä koon ja muodon ennemmin kuin sukupuolen perusteella. Ne voisi suunnata vaikkapa leveälanteiselle tai kapeavyötäröiselle käyttäjälle.

– Koen, että vaatteella ei ole sukupuolta, Ekberg toteaa.

Hän ei ole ajatuksineen yksin. Pukeutumisen sukupuolinormit murenevat, ja se näkyy etenkin nuorten vaatetuksessa.

– Sukupuolinormien rikkominen pukeutumisessa on jälleen suosittua. Yhteiskunnan kahtiajakoisia sukupuolikategorioita ravistellaan ja muokataan jatkuvasti. Se luo tilaa muun tyyppisille sukupuolen esittämisen tavoille, sanoo muodintutkimuksen professori Annamari Vänskä Aalto-yliopistosta.

Kravattikaulainen pukumies pyrkii vapauteen

Sukupuoletonta muotia ammennetaan nyt erityisesti naisten vaatekaapista, Vänskä kertoo. Se on kukkakuoseja, koristeellisuutta, läpinäkyviä ja pehmeitä materiaaleja sekä naisellisiksi miellettyjä värejä kuten vaaleanpunaista.

Pukuun puettu, kravattikaulainen mies pyrkii vapauteen feminiinisten vaatteiden avulla.

– Mieheyden normit ovat yhtä tiukat kuin naiseudenkin. Nyt miehet ovat tulleet naisten rinnalle keskustelemaan siitä, mitä miehisyys oikeastaan on ja minkälaiset normit mieheyttä ahdistavat, Vänskä sanoo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Sukupuolettomat vaatteet ovat Vänskän mukaan niin suunnittelijoille, kuluttajille kuin muotitaloillekin jo valtavirtaa.

Melkein kaikista vaateverkkokaupoista löytyy nykyään sukupuolettomien tai unisex-vaatteiden kategoria. Myös nimekkäät muotibrändit, kuten Dior, Gucci ja Balenciaga, ovat rikkoneet mallistoissaan sukupuolinormeja.

– Siitä ei ole mitään yhtenäistä käsitystä, mitä sukupuolettomuus vaatteessa tarkoittaa. Se vaihtelee brändin ja malliston mukaan, Vänskä sanoo.

"Minun on hyvä olla näissä vaatteissa"

Jyväskyläläinen Elina Palonen, 22, tykkäsi lapsena veljensä vanhoista vaatteista ja pukeutui muutenkin lähinnä poikien puolelta ostettuihin asuihin. Vanhempana hän tajusi, että rikkoi vahingossa sukupuolinormeja.

Yläasteella Palonen yritti pukeutua naisellisiin vaatteisiin. Hän käytti parin vuoden ajan neuleita ja toppeja ja meikkasi enemmän kuin tavallisesti. Juhlissa hän saattoi pukeutua myös mekkoon ja korkokenkiin.

Sitten hän huomasi, ettei se ollut hänen juttunsa, ja palasi takaisin vanhaan. Nykyään hän shoppailee vaatteensa lähinnä miesten puolelta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Some auttaa marginaalista valtavirtaan

Laulaja Harry Styles poseerasi mekossa Voguen kannessa. Jani Toivola kirjoitti lastenkirjan (siirryt toiseen palveluun) pojasta, joka haluaa pukeutua hameeseen.

Muoti heijastelee yhteiskuntaa ja sen muutoksia. Se testaa ja valtavirtaistaa kulttuurin uusia ajatuksia.

– Nyt on käynnissä sukupuolettomuuden valtavirtaistaminen. Länsimaisissa yhteiskunnissamme on meneillään aikamoinen murros siinä, millä tavalla näemme yksilön. Ehkä hyvin kategoriset jaot miehiin ja naisiin eivät enää päde, professori Annamari Vänskä sanoo.

Myös feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat kulttuurisidonnaisia käsityksiä siitä, mikä on odotettua ja sallittua.

Sukupuolinormeja rikkoo myös drag queen -kulttuuri, joka on viime vuosina noussut valtavirtaan etenkin RuPaul’s Drag Race -tv-ohjelman kautta. Vänskän mukaan homokulttuurista ammentava drag ja laajemminkin seksuaalivähemmistöjen pukeutumistavat ovat vaikuttaneet muotiin jo vuosikymmeniä ja tekevät niin edelleen.

Samaan aikaan sosiaalinen media tarjoaa samanmielisille ihmisille eri puolilta maailmaa alustan yhteydenpitoon ja kuvien jakamiseen. Se on nostanut sukupuoletonta muotia marginaalista valtavirtaan.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Sukupuoleton pukeutuminen ei ole uusi juttu. Naiset ovat kautta aikain käyneet miesten vaatekaapilla halutessaan laajentaa elintilaansa ja parantaa asemaansa yhteiskunnassa. Myös miehet ovat löytäneet naisten vaatteista miellyttäviä materiaaleja, kuten silkin, kun tiukat kravatit ja puvut ovat alkaneet ahdistaa.

"Miehet haluavat vain tummansinistä tai harmaata"

Olet ruma, olet sekaisin, sinulla on mielenterveysongelmia, koska pukeudut noin. Olit paljon kauniimpi, kun sinulla oli pitkät hiukset. Tällaisia kommentteja rovaniemeläinen Mico Ekberg saa vaatetuksestaan sekä sosiaalisessa mediassa että kasvotusten.

Vaikka muoti muuttuu, kaikkien asenteet eivät.

– Yhteiskunta ei ole kovin salliva. Tällainen pukeutuminen on edelleen aika vahvasti ei-hyväksyttävää, Ekberg toteaa.

Hän pyrkii ajattelemaan, että kommentoijat ovat ulkopuolisia ihmisiä, jotka eivät voi vaikuttaa hänen elämäänsä.

– Tämä on vain pukeutumista. Se ei satuta toista ihmistä mitenkään. Somessa kommentoijat ovat tietämättömiä ja aika nuoria, joten en ota siitä kovin paljoa nokkiini. Se on vain joku 14-vuotias, jolla on varmasti paha olla.

Ekberg törmää ennakkoluuloihin myös vaatesuunnittelun opinnoissaan Lapin yliopistossa. Vähän aikaa sitten opettaja totesi, että miehille pitää suunnitella vain tummansinisiä tai harmaita vaatteita, koska he eivät halua mitään muuta.

Ekbergin mielestä ajatus on hassu. Hän kertoo tuttavastaan, jota harmittaa shoppailla miesten osastolla, koska vaatteet ovat siellä tylsän näköisiä.

– Miehetkin haluaisivat nykyään pukeutua värikkäämmin, mutta suunnittelussa on edelleen tosi vanhoja käsityksiä siitä, mitä miehet haluavat.

Vaatteet ovat keskustelunavaaja

Ekberg on transmaskuliininen. Hänet on siis syntymässä määritetty naiseksi, mutta se ei vastaa hänen identiteettiään.

Vaatekauppojen myyjät luulevat häntä usein naiseksi, eikä hän saa miestenosastolla juuri palvelua. Toisinaan myyjät ajattelevat, että hän etsii vaatteita poikaystävälleen.

Nykyään Ekberg tekee vaatteensa itse tai ostaa ne kirppiksiltä, joissa niitä ei ole jaoteltu sukupuolen mukaan.

– Se on helpompaa. Minusta tuntuu, että minua ei tuomita siellä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

"Taidat olla väärässä vessassa"

Elina Palosta jännitti oman pukeutumisensa takia vähän aikaa sitten. Hän osallistui Jyväskylän yliopiston juhlatilaisuuteen, jossa oli pukuetiketti. Se oli hänen ensimmäinen muodollinen tilaisuutensa.

Palonen ei halunnut laittaa naisen iltapukua, vaan yhdisti miehen puvun naisten kenkiin.

Illasta jäi iloinen muisto.

– Sain tosi paljon kehuja pukeutumisestani ja siitä, kuinka hienosti toin oman tyylini juhlaan sopivasti esille. Se oli hieno kokemus.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Jyväskyläläisen Palosen mielestä ilmapiiri on nykyään salliva. Hänen kokemuksensa ovatkin aivan toisenlaisia kuin rovaniemeläisen Ekbergin.

Nuorempana miesten osastolla shoppailu jännitti Palosta, mutta nykyään se ei tunnu ollenkaan oudolta. Asiakaspalvelu on yleensä ystävällistä.

– Veikkaan, että vaatekaupassa käynti on muuttunut helpommaksi, koska minuun on otettu enemmän kontaktia asiakaspalvelijoiden suunnalta viime vuosina.

Välillä Palosta tuskastuttaa, kun miesten vaatteet eivät istu naiselliselle vartalolle. Niin käy etenkin juhlavaateostoksilla. Naisten puolelta ei löydy sopivan näköistä asua, miesten osaston puvut taas eivät ole hyvän mallisia. Silloin myyjät eivät aina oikein osaa suhtautua Palosen toiveisiin.

Jännittäviä tilanteita on myös julkisissa vessoissa.

Taidat olla väärässä vessassa, Paloselle todetaan toisinaan. Osa kommentoijista jää jankkaamaan ikävään sävyyn, kun Palonen selventää tilannetta.

Välillä tilanteet ovat hauskoja. Vessaan saapuva nainen kääntyy kannoillaan nähdessään Palosen pesemässä käsiä. Hetken päästä hän palaa nauraen takaisin ja pyytelee anteeksi.

Palonenkin saa toisinaan kommentteja ja kysymyksiä ulkonäöstään, mutta ne eivät yleensä ole ikäviä.

– Minusta on hyvä, että ihmiset kysyvät, jos he jäävät pohtimaan pukeutumistani. Sitten vastaan, että tämä vaan tuntuu mielestäni hyvältä. Se normalisoi asiaa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Omalle kropalle sopiva vaate

Tamperelainen vaatesuunnittelija Lauri Järvinen pukeutuu yhtenä päivänä hameeseen ja maihareihin, seuraavana prässättyihin suoriin housuihin ja 13 sentin korkokenkiin. Tyyli vastaa hänen työtään. Järvinen nimittäin suunnittelee unisex-vaatteita.

– En ole koskaan osannut ajatella, että jollain tekstiilistä tehdyllä asialla olisi sukupuolta. Ihminen on paljon muutakin kuin sukupuoli. Haluan omalla duunillani näyttää, että ulkoinen olemus voi olla jotain muutakin kuin yhteiskunnan asettamat sukupuolinormit.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Järvinen julkaisi ensimmäisen kaupallisen mallistonsa tammikuussa 2019. Tuolloin hän ei juuri tiennyt muita unisex-vaatemerkkejä.

Nyt niitä on alkanut putkahdella. Maailmalta löytyy muun muassa Marco Scaiano Berlin ja UY Studios, Suomesta esimerkiksi Nomen Nescio ja asusteita valmistava Miia Magia.

– Voi toki olla, että elelen itse omassa pienessä mustassa unisex-kuplassani, enkä välttämättä näe, miten vähän asiat ovat loppujen lopuksi muuttuneet. Uskon kuitenkin, että sukupuolinormien rikkominen pukeutumisessa on lisääntymässä.

Järvisen mukaan muodista ja pukeutumisesta kiinnostuneet kiinnittävät yhä enemmän huomiota siihen, mikä sopii heidän vartalolleen ja mitä kohtia he haluavat korostaa tai peittää. Vaatteiden jaottelu miesten ja naisten asuihin jää vähemmälle huomiolle.

– On älymakeeta nähdä nuorta populaa nykimässä katukuvassa mielettömissä asuissa. Se tuo uskoa omaan tekemiseen ja siihen, että maailma muuttuu ainakin minun mielestäni hyvään suuntaan.

Sukupuoleton pukeutuminen voi muuttaa myös vaateteollisuutta, suunnittelija pohtii.

– Muotiteollisuus on tehnyt itselleen hallaa massatuotannolla ja pikamuodilla. Uskon, että yksilöllisyys ja sukupuolineutraalius tuo tulevaisuudessa vaatteille lisäarvoa niin, etteivät ne ole enää pelkkiä kulutustuotteita, vaan tarkoitukseen hankittuja.

"Ehkä sukupuolettomuus jää pysyväksi ilmiöksi"

Elina Palonen arvelee vaatteiden istuvuusongelmien ratkeavan, kun sukupuolettomat mallistot yleistyvät.

Hän iloitsee myös siitä, että katukuvassa näkyy yhä enemmän erilaisia tyylejä ja yhä useampi rikkoo pukeutumisellaan stereotypioita.

– Kun nuoret aikuiset pukeutuvat rohkeasti omalla tyylillään, se viestii nuoremmillekkin, että he voivat pukeutua ihan niin kuin haluavat. Yleinen ilmapiiri on muuttunut paremmaksi.

Vaatteet ovat osa kantajansa identiteettiä. Ne kertovat muille, keitä ja millaisia ihmisiä olemme. Kun sallivuus lisääntyy, myös yksilön vapaus ilmaista itseään kasvaa. Sillä on professori Annamari Vänskän mukaan suuri merkitys identiteetille.

– Identiteetti on keskeinen minuutta määrittelevä tekijä. Jos sitä jatkuvasti kyseenalaistetaan, ihminen alkaa voida pahoin. Sukupuoleen liittyvien normien höltyminen lisää siten yksilöiden henkistä hyvinvointia.

Vaatesuunnittelija Lauri Järvinen toivoo, että kyseessä on trendiä pysyvämpi ilmiö, sillä trendit vaihtuvat tiuhaan.

– Kun yksilönvapaus pukeutumisessa ja itsensä ilmaisussa lisääntyy, sillä on suuri merkitys yksilön omaan tuntemukseen siitä, miten ympäröivä maailma ottaa hänet vastaan. Jokainen ihminen luultavasti haluaa hyväksyntää.

Aiemmin sukupuoleton pukeutuminen on jäänyt ohimeneväksi trendiksi.

Esimerkiksi 1800-luvun puolivälissä jotkut naiset halusivat korvata pönkkähameet housujen ja hameen yhdistelmällä. Trensi jäi kuitenkin lyhyeksi, koska ympäröivä yhteiskunta ei ollut valmis hyväksymään sitä. Vasta ensimmäinen maailmansota mullisti maailmaa niin, että naisten housujen käyttö saattoi pikkuhiljaa yleistyä, Annamari Vänskä kertoo.

Jos sukupuolettomuus jää nyt valtavirtaan, saattavat vaatekauppojen erilliset miesten ja naisten osastot kadota. Tilalle voi tulla aivan uudenlaisia osastoja, jotka ilmentävät yhteiskunnan muuttuvaa tapaa määritellä yksilöitä erilaisiin kategorioihin, Vänskä pohtii.

– Ehkä sukupuolettomuus jää nyt pysyväksi ilmiöksi. Voi olla, että aika on otollinen ja sosiaalinen media on pienentänyt maailmaa riittävästi ja tehnyt sukupuolettomuudesta maailmanlaajuisen ilmiön.