1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. psykologia

Selkärangattomalla seepialla on ihmislapsen itsehillintäkyky – harva eläinlaji ymmärtää, että "joskus vähemmän on enemmän"

Seepiat selvittivät psykologian kuuluisan vaahtokarkkikokeen. Pääjalkaisen, vain pari vuotta elävän otuksen mielenmaltti ällistytti tutkijat.

psykologia
Seepia ison punaisen vesikasvin edessä.
Itsehillintätesteihin osallistuneet seepiat ovat sukunsa suurimmasta päästä, Sepia officinalis -lajia, joka kasvaa nelikiloiseksi. Tämä sukulaisyksilö kuvattiin Espanjan luoteiskulman vesillä. Age Fotostock / AOP

Mustekalojen ja kalmarien sukuun kuuluvat seepiat tiedettiin ennestään älykkäiksi. Tutkimuksissa oli osoittautunut, että niillä on erinomainen muisti. Ne myös oppivat vertailemaan, mikä saalis on niille arvokkain, ja osaavat kokemustensa perusteella ennustaa, missä voisi olla ruokaa tarjolla.

Tuore brittiläis-yhdysvaltalainen tutkimus osoittaa, että seepioilla on myös jotakin, mikä ei ole ihmislapsille aina helppoa: itsehillintää. Sen todistivat psykologian kuuluisimpiin kokeisiin kuuluvat "vaahtokarkkitestit". Seepioiden tapauksessa karkki oli äyriäisiä.

Yhdysvalloissa Stanfordin yliopistossa 1960-luvulla kehitetty vaahtokarkkitesti (siirryt toiseen palveluun) mittaa, kykeneekö huoneessa yksinään oleva 3–5-vuotias lapsi olemaan syömättä karkin tai muun lempiherkun, jos hänelle on kerrottu, että malttaessaan mielensä hän saa tuplapalkinnon.

Noissa ensimmäisissä kokeissa vain muutama noin 90 lapsesta pystyi hillitsemään itsensä varttitunnin ajan.

Lasten vartuttua kolmekymppisiksi tutkijat perehtyivät heidän elämänsä kulkuun ja tulivat vuonna 1990 julkaistussa jatkotutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) siihen lopputulokseen, että pikkulapsena osoitettu itsehillintä ennustaa selvästi menestystä aikuisuudessa.

Muutama vuosi sitten julkaistu toinen yhdysvaltalaistutkimus (siirryt toiseen palveluun) tosin kyseenalaisti näin suoraviivaisen yhteyden. Alkuperäinen lapsiryhmä oli pieni ja peräisin akateemisista perheistä, New Yorkin ja Kalifornian yliopistojen tutkijat huomauttivat.

Sosioekonominen tausta voi sanella myös sen, kuinka iso arvo yhdellä vaahtokarkilla lapselle on, he totesivat 900:n eri taustoista peräisin olleen lapsen perusteella.

Pikkulapsi nojaa pöydän ääressä käsivarsiinsa. Edessä lautasella on vaahtokarkki
Malttaa, malttaa... Vaahtokarkkitesti mittaa, kykeneekö lapsi lykkäämään välitöntä mielihyvää, jos myöhemmin on odotettavissa tuplasti sama herkku. R. Blaser Photos / AOP

Itsehillintää pidetään yhtenä älykkyyden kulmakivistä.

– Itsehillintä on tärkeä ominaisuus monimutkaisessa päätöksenteossa ja tulevaisuuden suunnittelussa, selittää tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, brittiläisen Cambridgen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) psykologi Alexandra Schnell.

Itsehillintä vaatii sen käsittämistä, että joskus vähemmän on enemmän, sanoo puolestaan Cambridgen yliopiston psykologian professori Nicola Clayton.

– Houkutuksen torjuminen juuri nyt saattaa tietää parempaa lopputulosta tulevaisuudessa. Sen ymmärtäminen on kriittisen tärkeä rakennuspalikka päätöksentekokyvyn evoluutiossa, Clayton sanoo.

Vastaavia testejä on vuotten varrella tehty ihmislasten lisäksi myös eläimille. Testeissä itsehillintä on onnistunut suurten apinoiden, varislintujen, papukaijojen ja koirien kaltaisilta pitkäikäisiltä sosiaalisilta lajeilta.

Tällä kertaa kokeille pantiin aivan toisenlainen otus: seepia on sekärangaton pääjalkainen, ei välitä lajitoverien seurasta ja kuolee yleensä ennen kahden vuoden ikää.

Seepia akvaariossa vesikasvin edessä.
Tämä on yksi nuorista seepioista, jotka ällistyttivät tutkijat itsehillinnällään. Alex Schnell / Cambridgen yliopisto

Koe tehtiin kuudelle teini-ikäiselle seepialle, jotka saivat valita etukäteen, mitkä äyriäislajit maistuivat niille parhaiten. Kaksi muutakin seepiaa yritettiin värvätä kokeisiin, mutta ne kieltäytyivät yhteistyöstä.

Koska tehtävää ei voi eläimille selittää sanallisesti, koetta oli muokattava. Herkut pantiin läpinäkyviin vetolaatikoihin, jotka merkittiin kolmiolla ja ympyrällä. Seepiat oppivat ymmärtämään, että ympyrä tarkoitti laatikon välitöntä avautumista ja kolmio viivästystä.

Kolmiollisessa laatikossa oli seepioiden parasta herkkua, ympyrällisessä vähemmän himoittua. Kontrollin vuoksi oli kolmaskin laatikko. Sen merkki oli neliö ja palkinto parhainta lajia, mutta laatikko ei auennut lainkaan.

Kun seepia lähestyi jotakin laatikkoa, tutkijat ottivat toisesta herkun pois. Paras pala jäi saamatta, jos söi sen, joka oli heti saatavilla. Sen opittuaan seepiat alkoivat harjoittaa itsehillintää.

Aluksi koeaika oli kymmenen sekuntia, mutta vähitellen venyttämällä se kasvatettiin aina 130 sekuntiin asti. Osa seepioista jaksoi odottaa niin kauan eli yhtä pitkään kuin sitkeimmät simpanssit vastaavissa kokeissa.

Yleensä seepiat nököttivät akvaarion pohjalla ja katselivat molempia herkkuja, mutta toisinaan ne kääntyivät pois, aivan kuin olisivat yrittäneet ohjata ajatuksensa muualle, tutkijat kertovat.

Vastaavanlaisia sijaistoimintoja vaahtokarkkitesteissä on havaittu niin simpansseilla ja papukaijoilla kuin lapsilla. Seepiakokeissa se ei kuitenkaan ollut varsinainen tutkimusaihe, jota olisi mitattu.

Seepia köydestä punotussa pyydyksessä
Tämä Englannin lounaisrannikolla pyydykseen jäänyt seepia lienee päätynyt ruokapöytään Manner-Euroopassa. Seepiat ovat Englannin kanaalissa tavallista sivusaalista mutta Britanniassa niitä ei juuri syödä, toisin kuin varsinkin Välimeren maissa ja Itä-Aasiassa. Aikoinaan seepioiden mustanruskea väriaine oli tavoiteltua tavaraa, nyt niiden kalkkirankoja myydään Suomessakin häkkilintujen nokittaviksi Splashdown / AOP

Seepioiden kyky lykätä mielihyvää on äärimmäinen esimerkki konvergenttisestä evoluutiosta, sanoo Schnell.

Konvergenttisessä evoluutiossa lajeille, joiden yhteisiä esivanhempia pitää etsiä aikojen alusta, kehittyy syystä tai toisesta toistensa kaltaisia ominaisuuksia.

Lykkäämisen edut ovat ilmeiset pitkään elävälle nisäkkäälle tai linnulle ja ilman muuta ihmiselle. Esimerkiksi metsästäjä-keräilijän kannatti odottaa jahtiin lähtöä, kunnes porukka oli kasassa ja kaikkien aseet olivat valmiit. Seepia on aivan toista maata.

– Oli aivan ällistyttävää, että seepia saattoi odottaa yli kaksi minuuttia saadakseen paremman haukkapalan. Miksi nopeasti kasvava elän, jolla on keskimäärin alle kaksi elinvuotta, nirsoilisi ruoan suhteen? Schnell pohtii yliopistonsa verkkosivulla.

Kaksi väritettyä puupiirrosta. Toisessa valtava eläin heiluttelee merimiestä lonkeroillaan ilmassa ja muu miehistö yrittää pelastaa hänet kirveillä. Toisessa miehistö yrittää kiskoa köysillä alukseen otusta, johon on ammuttu useita harppuunoita.
Menneiden aikojen merimiesten merihirviötarinoissa kalmarit, mustekalat ja seepiat kasvoivat valtaviin mittoihin. Nämä kuvat ovat 1800-luvun lopulta. Oikeanpuoleisessa kuvassa harppuunoi ranskalaisen korvetin miehistö Madeiran vesillä, ja vasemmalla taistellaan Alphonse de Neuvillen kuvituksessa Jules Vernen teokseen Sukelluslaivalla maapallon ympäri. Jättiläiskalmarit ovatkin merihirviön kokoluokkaa, jopa 13-metrisiä, mutta suurin seepia, Australian vesissä elävä Sepia apama, voi enimmilläänkin venyttäytyä vain metrin mittaiseksi.Granger / AOP

Proceedings of the Royal Society B (siirryt toiseen palveluun) -verkkolehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan seepioiden itsehillintä saattaa olla sivutuotetta jostakin aivan muusta. Ehkä syy on sama kuin seepioiden mestarillisella naamioitumistaidolla, jonka ansiosta ne kykenevät vaihtamaan hetkessä väriä.

Ne eivät ole vain saalistajia vaan myös saalista. Siksi ne piileksivät suuren osan ajastaan meren pohjamudassa. Tutkijat pohtivat, ovatko ne ehkä oppineet itsehillintää tarkkaillessaan, milloin saalis on sitä laatua, että turvapaikasta kannattaa lähteä ruoanhankintasyöksyyn.

Ovatko itsehillintä ja älykkyys – tai kyky oppia – seepioilla yhtä paria, niin kuin ihmisistä ajatellaan? Sen selvittämiseksi tehtiin toinen koe toisessa akvaariossa.

Pohjalle satunnaisiin kohtiin pantiin harmaa ja valkoinen merkki osoittamaan, missä oli hyvä ja missä hieman huonompi herkku. Kun seepiat olivat oppineet jujun, värit vaihdettiin päittäin.

Sekä värien että niiden vaihtumisen merkityksen nopeimmin ymmärtäneet yksilöt olivat samoja, jotka olivat ensimmäisissä kokeissa osoittaneet eniten itsehillintää. Tulos oli ennestään tuttu ainoastaan ihmisille ja isoille apinoille tehdyistä kokeista.

Seepioiden älykkyyden varmistamiseksi kaavaillaan lisää kognitiivisia kokeita, Schnell kertoo.

Häntä kiinnostaa muun muassa se, tajuaako seepia, että jokin esine on yhä olemassa, vaikka se ei ole näkyvillä. Se olisi jälleen yksi iso hyppy siinä, mitä me ihmiset olemme ajatelleet muiden eläinlajien älykkyydestä.

Lue seuraavaksi