1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. yksinhuoltajuus

Elämä pysähtyi, kun nuori äiti kuoli yllättäen pian synnytyksen jälkeen – nyt Janne Tiensuu, 24, on pikkutytön yksinhuoltaja ja päättänyt selvitä

Yksinhuoltajaisiä on Suomessa paljon vähemmän kuin yksinhuoltajaäitejä. Heistä yksi on kemiläinen Janne Tiensuu.

yksinhuoltajuus
Kemiläinen Janne Tiensuu ja hänen kaksi vuotias tyttönsä Alexandra
Tiensuu elää kahdestaan tyttärensä Aleksandran kanssa. Tyttö on 1 vuotta ja 9 kuukautta.Juuso Stoor / Yle

Puhelinnumero ja henkilötunnus.

Niitä Janne Tiensuu kysyy kihlatultaan Kiia Prusilalta sängyssä juuri ennen nukkumaanmenoa.

Keskosvauvan kolme päivää aikaisemmin synnyttänyt Prusila on ollut illan aikana väsynyt ja oksennellut. Tiensuu haluaa varmistaa, että hän on huonosta voinnista huolimatta tolkuissaan.

Tiedot tulevat sujuvasti. Tiensuu menee hakemaan Prusilalle särkylääkettä. Kun hän palaa, nainen on jo unessa.

Puolen yön tienoilla mies havahtuu järkytykseen. Vieressä makaava puoliso saa rajun kouristuskohtauksen. Ambulanssi kiidättää naisen ensin kotikaupungin omaan sairaalaan Kemiin ja sieltä Oulun yliopistolliseen sairaalaan, jossa hänet viedään tehohoitoon.

Muutaman päivän päästä toivo on kulunut loppuun.

"Tilanne on erittäin huono. Ei mahdollisuuksia kirurgisiin tai muihin hoitoihin", lääkäri kirjoittaa Prusilan sairauskertomukseen kesäkuussa 2019.

Samaan aikaan saman sairaalan toisella osastolla pariskunnan tehohoidossa oleva pieni tyttö on vasta aloittelemassa omaa elämänpolkuaan.

Tässä ja nyt

– Toitko iskälle postit?

Lastenvahdin kanssa puistossa ollut Aleksandra Tiensuu istahtaa isänsä syliin ja osoittaa postilaatikosta poimittua lehtipinoa. Janne Tiensuu hymyilee ja alkaa tottunein ottein riisua tytöltä toppavaatteita olohuoneen sohvalla.

Tiensuiden rivitaloasunnossa on tehty viime viikot remonttia. Mies osti vasta itselleen ja tyttärelleen oman kodin ja on uusinut sitä aina, kun arjen pyörittämiseltä on jäänyt aikaa.

Kovin paljon sitä ei yhden vanhemman perheessä ole. Isä käy viikot töissä ja tytär päivähoidossa.

– Työviikot ovat paljon raskaampia nyt, kun minulla on lapsi. Torstai- ja perjantaiaamuisin tuntuu, että miten pitäisi vielä jaksaa nousta sängystä ylös, mies naurahtaa kuvaillen monille pikkulasten vanhemmille tuttua tunnetta.

Tiensuu ei kuitenkaan valita. Vuoden ja 9 kuukauden ikäinen Aleksandra-tyttö – tai neiti, kuten isä häntä mielellään kutsuu – on hänen elämänsä keskipiste.

– Aleksandra on aurinkoinen, omatoiminen lapsi. Kun esimerkiksi sanon, että nyt vaihdetaan vaippa, neiti kävelee kaapille, ottaa vaipan, menee pötköttämään vaipanvaihtoalustalle ja sanoo "isi".

Tiensuu kuulostaa ylpeältä.

Kovaa vauhtia kasvava ja kehittyvä pikkutyttö pitää isän tiukasti kiinni tässä hetkessä.

Tiensuu pysähtyy enää harvemmin miettimään vajaan parin vuoden takaisia traagisia tapahtumia, jotka tekivät hänestä yllättäen yksinhuoltajan.

Hän kuitenkin muistaa yhä elävästi hetken, jolloin asiat alkoivat mennä pahasti pieleen.

"Raskausmyrkytys pääsi valloilleen ihan yhtäkkiä"

Kun Janne Tiensuun kihlattu tuli raskaaksi loppusyksystä 2018, mies kertoo olleensa onnellinen. Ajatus isäksi tulosta tuntui 22-vuotiaasta miehestä hyvältä. Sopivalta.

– Raskaus oli suunniteltu. Kiia oli valmistumassa koulusta, ja minulla oli vakituinen työ. Elämä alkoi olla sillä mallilla, että pystyimme ajattelemaan lasta mukaan kuvioihin touhuilemaan.

Raskausaikana vauvan kasvua ja vointia tarkkailtiin, koska sikiö oli pienikokoinen. Kiia Prusila voi Tiensuun mukaan koko ajan hyvin, lukuun ottamatta alkuraskauden pientä pahoinvointia.

Siksi mies kertoo hieman säikähtäneensä, kun nainen alkoikin yhtäkkiä valitella vatsakipua.

– Oli toukokuu ja viikonloppu. Muistan, kun katsoimme jääkiekon MM-kisoja ja jouduimmekin lähtemään kesken pelin lääkäriin.

Ei mennyt kauaa, kun Prusilan vointi huononi merkittävästi ja hän joutui sairaalaahoitoon.

Naiselle diagnosoitiin pre-eklampsia eli niin kutsuttu raskausmyrkytys. Sen tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi korkea verenpaine ja valkuaisvirtsaisuus, joista Prusilakin kärsi. Hän poti sairauskertomusten mukaan muun muassa päänsärkyä, turvotusta ja levottomuutta.

– Raskausmyrkytys pääsi valloilleen ihan yhtäkkiä, Tiensuu muistaa.

Useamman päivän sairaalahoidon jälkeen pariskunnan tyttövauva syntyi myöhään kesäkuisena sunnuntai-iltana.

Hän painoi vain 1 300 grammaa.

Isä ja lapsi seisovat ja katsovat kameraan.
"Aluksi tuntui pahalta katsoa, kun tytössä oli teho-osastolla kiinni kaikenlaista kanyylia ja nenämahaletkua. Onneksi hänen tilanteensa oli osastolla koko ajan hallinnassa", Janne Tiensuu sanoo. Janne Tiensuun kotialbumi

Pieni keskosvauva jäi tehohoitoon Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Äiti kotiutettiin kolmen päivän kuluttua synnytyksestä OYSin vierihoito-osastolta.

Janne Tiensuu kertoo, että jo heti kotimatkalla Oulusta takaisin Kemiin nainen alkoi valitella huonoa vointia ja päänsärkyä.

– Tuli olo, että kaikki ei nyt ole ihan normaalisti. Kysyin Kiialta, että soitanko ambulanssin vastaan. Hän sanoi, että haluaa vain mennä kotiin nukkumaan.

Tiensuu sanoo pohtineensa, että huono olo saattoi johtua vain rankasta synnytyskokemuksesta. Tai siitä, että he joutuivat jättämään vauvansa sairaalaan.

Kun nainen alkoi kouristaa kotonaan myöhään saman päivän iltana, Tiensuu ymmärsi, että kyse on paljon vakavammasta.

Tehohoidossa tehtiin Tiensuun mukaan kaikki mahdollinen, mutta 20-vuotiasta Prusilaa ei pystytty pelastamaan.

Hänet todettiin massiivisten aivoverenvuotojen jälkeen aivokuolleeksi ja irrotettiin lopulta hengityskoneesta.

Keskeneräinen pinnasänky valmistui

Kihlattunsa kuoleman jälkeen Janne Tiensuu kertoo romahtaneensa ja käyneensä itkemässä tyttärensä sängyn luona teho-osastolla.

Sen jälkeen arki laskeutui omaan synkkään uomaansa.

Tiensuu kulki päivittäin noin sadan kilometrin matkan Kemistä Ouluun sairaalaan katsomaan lastaan. Muun ajan hän kertoo lähinnä surreensa yksin kotona.

Kun Tiensuun tytär alkoi olla kotiutuskunnossa, mies tiesi, että nyt on ryhdistäydyttävä. Hän kertoo tehneensä kesken olleen pinnasängyn valmiiksi ja laittaneensa sitten kaiken kuntoon kotona.

Vauvan hoitamiseen Tiensuu tottui nopeasti, sillä ennen oman lapsen saamista hän oli hoitanut pikkusisaruksiaan ja kummityttöään. Lisäksi häntä valmennettiin teho-osastolla esimerkiksi siihen, mitä vitamiineja keskosvauvalle pitää antaa.

– Haastavaa oli lähinnä se, kun lapsi oli niin pienikokoinen. Sellainen kahden kilon pötkylä.

Ensimmäiset kuukaudet elämä kulki lapsen ehdoilla kolmen tunnin syklissä, kun tyttö söi, nukkui ja taas söi.

Tukea uuteen arkeensa tuore isä sai ennen kaikkea äidiltään, mummoltaan ja samalla paikkakunnalla asuvalta edesmenneen kihlattunsa isältä.

– Erityisesti äitini oli alkuun paljon apuna, että pääsin käymään myös kodin ulkopuolella. Saatoin silloin hypätä autoon, laittaa musiikin soimaan ja vain ajella oloani pois.

Samat ihmiset ovat edelleen isän ja tyttären arjessa vahvasti läsnä. Tiensuu kertoo, että ulkopuolista apua esimerkiksi kunnalta hän ei ole tilanteeseensa missään vaiheessa halunnut. Hänelle on ollut tärkeää, että asiat hoidetaan omalla porukalla.

Janne Tiensuu hoiti tytärtään kotona kymmenen kuukautta, jonka jälkeen hän palasi takaisin töihin. Siellä miehen tilanne on Tiensuun mukaan otettu erinomaisen hyvin huomioon, ja hän on saanut myös keskustelutukea kollegoiltaan.

– Työnantajalta on tullut paljon joustoa. Töissä ymmärretään esimerkiksi, että minä hoidan tytön neuvolakäynnit, kun muita ei ole.

Elämän kokoinen testi

Tällä hetkellä Janne Tiensuu on ainoa vanhempi, jonka hänen tyttärensä tietää ja tuntee. Tulee kuitenkin aika, kun esiin nousee kysymys äidistä.

Siihen Tiensuu on varautunut.

– Kirjoitin alussa päiväkirjaa siitä, miten meille kävi. Kun tyttö on isompi, hän saa sen luettavakseen.

Tiensuun mukaan lapset päiväkodissa ovat jo välillä kyselleet, missä Aleksandran äiti on.

– Olen pyytänyt työntekijöitä kertomaan heille, että Aleksandran äiti on enkeli.

Tyttären omaan huoneeseen, heidän uuteen kotiinsa, Tiensuu on kokoamassa taulua, jossa on kuvia hänestä ja äidistään. Niitä ehdittiin ottaa sairaalassa jonkin verran tytön syntymän jälkeen.

Janne Tiensuu sanoo, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta hän ei tunne katkeruutta.

Mies kertoo miettineensä paljon sitä, että ehkä tämä on hänelle testi elämässä. Testi siitä, miten hän pärjää ja sopeutuu.

– Olen ajatellut, että perkele, minä näytän, että selviän tästä. Todella harvoin on ollut olo, että en selviäisi.

Eniten voimaa Tiensuu kertoo saavansa siitä, että hänen tyttärensä kasvaa ja voi hyvin.

Hiljaisena omassa mielessä elää myös toive siitä, että vielä joskus tytöllä on kahden vanhemman perhe.

– Sitä ajatusta en ole heittänyt hukkaan.

Janne Tiensuu leikkii kaksi vuotiaan tyttönsä Alexandran kanssa
Rankat kokemukset eivät unohdu, mutta Tiensuiden perheessä niiden kanssa on opittu elämään. Juuso Stoor / Yle

Miksi yksinhuoltaja on yleisimmin äiti kuin isä? Petteri Eerola arvioi asiaa tässä audiossa.

Lue lisää:

Suomen syntyvyys kävi Pohjoismaiden historian alhaisimmalla tasolla, mutta huolipuhe ei tarjoa käännettä – Selvitys: Lapsen on oltava tervetullut

Vaimon raju syöpä teki Ilkka Korhosesta yksinhuoltajaisän kolmessa kuukaudessa: "Vaikeinta oli henkinen yksinäisyys, kun ei ollut kumppania lastenkasvatuksessa"

Lue seuraavaksi