Tähtiharrastaja Petri Kuossari vahtii maapalloa uhkaavia asteroideja kotonaan Tervakoskella – avaruusjärjestöillä on apuna amatöörien armeija

Juhlavuotta viettävä Ursa on koonnut viisi bongausvinkkiä kaikille kevättaivaasta kiinnostuneille.

Petri Kuossari tekee kaukoputkellaan havaintoja eksoplaneetoista ja asteroideista. Kuva: Timo Leponiemi / Yle

Tähtitiedettä harrastava Petri Kuossari tekee yhteistyötä kansainvälisten avaruusjärjestöjen kanssa. Kotonaan Tervakoskella Kanta-Hämeessä hän kartoittaa Nasan ja Seti-instituutin apuna eksoplaneettoja, eli oman aurinkokuntamme ulkopuolisia planeettoja.

Ja haravoi kaukoputkellaan Planetary Defence -ryhmässä asteroideja, jotka mahdollisesti uhkaavat maapalloa.

– Onneksi tällä hetkellä ei ole tiedossa asteroidia, joka olisi tulossa kohti maapalloa.

Illan hämärtyessä Kuossari kantaa repussa reilut puoli metriä pitkän kaukoputkensa Alasjärven rantaan ja asettaa sen jalustalleen. Hetken kuluttua kaukoputken kamera tallentaa jo Orionin kaasusumua.

Kotitietokoneeltaan Kuossari välittää tietoa asteroideista Nasalle ja muille isoille avaruusjärjestöille. Kuva: Timo Leponiemi / Yle

Puoli tuntia on tavanomainen kuvausaika syvän taivaan kohteille, kuten kaasusumuille ja galakseille. Kuvia voi katsella tabletin tai puhelimen näytöltä ja ne voi lähettää kaukoputkelta suoraan havaintojen kerääjälle.

– Jos tehdään tieteellisiä havaintoja, teen tarkennuksen viimeisen päälle. Silloin ei jää epäselvyyksiä, jos on vaikkapa tekemässä eksoplaneettavahvistusta.

Amatöörit tekivät historiaa kartoittamalla asteroidin

Petri Kuossari on kaukoputkensa kautta Unistellar-verkostossa ja SETI-instituutin tiedeyhteisössä. Sieltä tulee lähes päivittäin pyyntöjä selvittää eksoplaneettoja ja asteroidien ylikulkua.

Joulukuussa työryhmä teki tieteellistä historiaa kartoittamalla ensimmäisinä amatööritähtitieteilijöinä asteroidin.

– Me kuvasimme asteroidi 1999 AP10:tä eri puolilla maapalloa ja saimme tehtyä siitä tarkan 3D-mallin. Aikaisemmin tätä ovat tehneet vain ammattilaiset.

Amatööritähtitieteilijöiden 3D-mallinnus asteroidi 1999 AP10:tä. Aiemmin ammattilaiset olivat mallintaneet 68 asteroidia. Kuva: Timo Leponiemi / Yle

Lähipäivinä Kuossari ja muut verkoston jäsenet kuvaavat yksinoikeudella Nasan pyynnöstä eksoplaneettaa. Tätä varten tähtitieteen harrastajat saavat kohteesta tarkat koordinaatit.

– Eksoplaneetan ylikulku tähtensä editse saattaa kestää kuusi tuntia. Ylikulku aiheuttaa pienen himmentymisen tähden kirkkaudessa. Kun kaikki tieto yhdistetään, siitä voidaan laskea eksoplaneetan koon lisäksi sen koostumus eli se, onko kyseessä kivi- vai kaasuplaneetta.

Tutkimus on mahdollista hämmästyttävän pienellä kaukoputkella, jonka Kuossari sai käyttöönsä vuosi sitten. Hän oli odottanut kehittelyn alla olevaa putkea kaksi ja puoli vuotta.

– Tekniikka kehittyy. Laite menee reppuun ja sen voi ottaa käsimatkatavarana lentokoneeseen.

Jääsumut, haloilmiöt ja revontulet kirjovat talvitaivasta

Jotkut tähtiharrastajat tutkailevat avaruutta lämpimissä oloissa pimeän yötaivaan alla. Kuossari myöntää olevansa heille kateellinen.

– Olisihan se hienoa, jos pääsisi lämpimissä oloissa tekemään havaintojaan. Viime syksynä sentään yhden kerran makasin aurinkotuolissa, kun kaukoputki oli koko ajan havaitsemassa.

Kaukoputken voisi jättää itsekseen ulos kuvaamaan, mutta intohimo tähtitieteeseen saa harrastajan värjöttelemään pakkasessa.

– Rakastan tätä puuhaa ja tiede hyötyy havainnoista, joten tämä ei ole turhaa hommaa.

Galaksien kuvaamiseen tarvitaan usein puoli tuntia valotusta. Petri Kuossarin kaukoputki pinoaa kuvan useista kuvista. Kuvassa M101 Pinwheel Galaxy. Kuva: Petri Kuossari

Tänä talvena Aurinko on piirtänyt taivaalle komeita haloilmiöitä. Pakkanen on luonut jääsumuja ja nostanut keinovalopilarit korkeuksiin. Revontulia on ihailtu mustalla yötaivaalla eteläisessä Suomessa asti.

Kuossari hehkuttaa, että luonto tarjoaa paljon elämyksiä taivaan ilmiöiden bongaajalle.

– On hienoja auringonlaskuja ja -nousuja, täysikuita, Kuun sirppejä ja tähdistöjä, kuten Orion ja Leijona. Leijonan tähtikuviossa on tällä hetkellä kirkkain ja toiseksi isoin asteroidi Vesta, mutta sen näkeminen vaatii kiikarin.

Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan 100-vuotissyntymäpäiviä vietetään parhaillaan Bongaa 100 -tapahtuman merkeissä. Tarkoitus on innostaa ihan tavallisia ihmisiä kiinnittämään huomiota luonnon ilmiöihin ja tähtitaivaan kohteisiin.

Aloita näistä viidestä

Ursa on koonnut sadan havaintokohteen listan (siirryt toiseen palveluun), jonka avulla voi tarkkailla taivasta. Ilmiöt on jaettu vaikeusasteeltaan helppoihin, normaaleihin ja haastaviin. Lisäksi on muutamia bonuskohteita. Näistä voi tulostaa oman listansa tai tallettaa havaintonsa verkosta löytyvälle sivustolle.

Orionin tiimalasin muotoinen tähtikuvio näkyy keväällä hyvin eteläisellä taivaalla. Kuva: Timo Leponiemi / Yle

Ursan tiedottaja Anne Liljeström valitsi viisi havaintokohdetta, jotka ovat ajankohtaisia juuri nyt. Niiden havaitsemiseen ei tarvita apuvälineitä, vaan omat silmät riittävät.

1. Orion

Maaliskuussa on paras aika bongata Orionin tiimalasimainen tähtikuvio, sillä katoaa vähitellen näkymättömiin kevättaivaan tähtikuvioiden tieltä. Orion on iltaisin kello 19 aikaan suoraan etelässä, mutta iltojen vaalentuessa se näkyy yhä huonommin ja palaa paraatipaikalle vasta loppuvuodesta.

Orionin lähistöllä on yötaivaan kirkkain tähti Sirius, joka löytyy Orionin kolmitähtistä vyötä seuraten alavasemmalle. Yläoikealle kuljettaessa löytyy Seulasten tähtijoukko. Orionin vasemmassa yläkulmassa loistaa punertava jättiläistähti Betelgeuse. Se himmeni voimakkaasti vuosi sitten ja kohosi uutisotsikoihin, kun sen ajateltiin räjähtävän supernovana.

2. Mars

Punainen planeetta Mars on loistanut viime kesästä lähtien iltataivaalla, ja se oli kirkkaimmillaan lokakuussa. Se näkyy edelleen korkealla Seulasten lähellä, mutta himmenee jatkuvasti ja katoaa kevään edetessä iltataivaan vaaleuteen.

Mars näkyy Plejadien tähtijoukon vasemmalla puolella, hieman kuvan keskustasta oikealle. Kuva: Timo Leponiemi / Yle

Syksyllä se näkyy hyvin huonosti matalalla aamutaivaalla. Mars on hyvin ajankohtainen, sillä sinne on vasta saapunut kolme uutta tutkimusluotainta.

3. Maapallon varjo

Planeettamme varjon voi nähdä ilmakehässä auringonnousun ja -laskun aikoihin. Auringon ollessa juuri horisontin takana alkaa vastakkaiselta puolelta taivasta erottua hyvin hitaasti hieman muuta taivasta tummempi alue. Auringonnousun aikaan maan varjo laskee hitaasti matalammaksi, ja auringonlaskun aikaan se puolestaan kohoaa horisontista. Sen yläpuolella on vaaleanpunertava vyöhyke, jota kutsutaan vastaruskoksi.

4. Neljä vuodenaikaa

Maapallon ominaisuudet aiheuttavat kaikenlaisia jänniä ilmiöitä. Yksi niistä liittyy Maan pyörähdysakselin kaltevuuteen ja siihen, että planeettamme kiertää Auringon kerran vuodessa. Pyörähdysakselin pohjoinen pää osoittaa aina kohti Pohjantähteä, eikä siirry vuoden edetessä.

Kun pohjoinen pallonpuolisko on kääntynyt Aurinkoa kohti, meillä on kesä, ja sen ollessa kääntyneenä Auringosta poispäin meillä on talvi. Kuva: Timo Leponiemi / Yle

Nyt olemme menossa kohti kevätpäiväntasausta, jolloin Aurinko porottaa kohti maapallon kylkeä. Yö ja päivä ovat yhtä pitkät, ja valon määrän kasvu on huipussaan. Jotta saat huomattua kaikki neljä vuodenaikaa kannattaa tarkkailla loppuvuoden aikana, miten Aurinko on taivaalla kesäisin hyvin korkealla, ja talvisin taas matalalla. Tämä on pyörähdysakselin kaltevuuden ja Maan rataliikkeen ansiota.

5. Yötaivaan pimeys

Tähtien välissä näkyvä pimeä avaruus on jännittävä. Se on yksi harvoista kosmologisista havainnoista, joita voi tehdä paljain silmin. Miksi avaruudessa on pimeää?

Ajomiehen tähdistön kirkkain tähti on Capella. Pimeällä tähtitaivaalla erottaa paljon enemmän tähtiä kuin valosaasteen keskellä. Kuva: Timo Leponiemi / Yle

Jos maailmankaikkeus on äärettömän laaja ja kaikkialla on tähtiä, eikö yötaivaan siis pitäisi loistaa yhtä kirkkaana kuin Aurinko?

Mutta maailmankaikkeus ei ole äärettömän suuri. Lisäksi se laajenee ja valon nopeus ei ole ääretön. Eivätkä tähdetkään loista ikuisesti. Riittävän kaukana olevien tähtien valo ei koskaan saavuta meitä maailmankaikkeuden laajenemisen takia.

Meneillään on parhaat hetket bongata talvisen pimeä yötaivas. Pimeät yöt hiipuvat huhtikuussa eteläisessä Suomessa, ja Pohjois-Suomessa ne ovat silloin jo ohi.