Suomen syntyvyys kävi Pohjoismaiden historian alhaisimmalla tasolla, mutta huolipuhe ei tarjoa käännettä – selvitys: Lapsen on oltava tervetullut

Syntyvyys kääntyi 2010-luvulla laskuun ja vanhusten osuus väestöstä kasvaa. Hallituksen tilaama selvitys kehottaa yhteiskuntaa palkitsemaan perheitä siitä, että ne tuottavat tulevaisuuden työvoimaa.

Tuore selvitys toteaa, että syntyvyyttä voisi kasvattaa yhteiskunnan perhemyönteisyydellä. Kuva: Nella Nuora / Yle

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusteena on ollut olettamus työvoiman riittävyydestä ja talouskasvusta, mutta Suomessa syntyy vauvoja aina vain vähemmän ja väestö ikääntyy.

Työssä käyvien määrä vähenee ja julkisen talouden rahoituspohja supistuu samalla, kun lapsiin ja nuoriin pitäisi panostaa ja ikääntyville taata turvallinen vanhuus ja riittävä hoito. Sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus uhkaa kasvaa ja työeläkejärjestelmä suistua epätasapainoon.

Valtioneuvosto onkin tilannut selvityksen, jossa tarkastellaan keinoja kestävän väestönkehityksen turvaamiseksi. Hankkeen selvityshenkilönä toimi Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch.

Selvitys perää modernimpaa väestöpolitiikkaa, joka ottaa huomioon syntyvyyden ja maahanmuuton kasvun, koulutustason ja tuottavuuden nousun sekä terveemmän ikääntymisen ja tarkastelee näitä kaikkia kokonaisuutena.

Tähän tavoitteeseen selvitys kertoo päästävän edistämällä lapsi- ja perheystävällisyyttä, osaamista sekä tervettä ikääntymistä koko elämänkulun ajan.

Tutkimusprofessori Anna Rotkirch korostaa väestöpolitiikan inhimillisyyttä numeroiden sijaan. Rotkirch kuvattiin viime huhtikuussa. Kuva: Silja Viitala / Yle

– Pandemia korosti väestön ja väestön hyvinvoinnin merkitystä ja yleistä luottamusta toisiin. Kun keskustellaan syntyvyyden laskusta, ollaan hyvin usein huoltosuhteessa ja taloudessa, vaikka ydin väestöpolitiikassa on ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointi, huomauttaa Rotkirch.

"Syntyvyys ei nouse huolipuheella"

Vielä 1990- ja 2000-luvuilla Suomen syntyvyys oli muihin vauraisiin maihin verrattuna suhteellisen korkealla tasolla. Vauvoja syntyi vuosituhannen taitteen jälkeen keskimäärin 58 000 vuodessa ja 2010-luvun alkaessa jopa 60 000 vuosittain.

Siitä lähtien syntyvyys on alentunut ensin alle Pohjoismaiden tason ja vuodesta 2016 alkaen myös alle EU:n keskimääräisen tason. Samana vuonna Suomen luonnollinen väestökasvu kääntyi negatiiviseksi.

Vuoden 2019 syntyvyys, 45 000, oli mittaushistorian alhaisin luku niin Suomen kuin Pohjoismaiden historiassa. Vaikka syntyvyyden lasku ehtikin taittua vuonna 2020 ja koronan lopullinen vaikutus on vielä arvoitus, laskee syntyvyys nykytrendien mukaan ainakin vuoteen 2100 asti.

Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Noin kolme neljäsosaa 2010-luvun syntyvyyden laskusta johtuu Suomessa siitä, että esikoisia syntyi vähemmän. Lasten hankkimiseen ei ole siis ryhdytty ollenkaan. Viime vuosina myös toisia, kolmansia ja neljänsiä lapsia on syntynyt vähemmän.

Lapsettomuus on yleistynyt erityisesti vähemmän koulutetuilla naisilla ja miehillä. Näyttää myös siltä, että niin sanottu millenniaalisukupolvi eli noin 1980–1996-syntyneet saavat selvästi vähemmän lapsia kuin heitä edeltävät sukupolvet.

Suomalaiset toivovat saavansa keskimäärin kaksi lasta, mutta ennusteiden mukaan luku tulee jäämään tulevaisuudessa 1,7:ään, kun se aiemmissa sukupolvissa on ollut noin 1,9 lasta.

Rotkich toivoo, että syntyvyys toipuu. Hän pitää myös eliniän pitenemistä etuoikeutena.

– Ne ovat asioita, joihin voi vaikuttaa. Suomessa on yli kymmenen vuotta oltu hyvin varovaisia melkein kaikkien väestöpolitiikan tavoitteiden suhteen. Ensin kauhistellaan ja helposti tulee se huolipuhe, mutta ei ole ollut selkeitä tavoitteita tai keinoja tai tahtotilaa. Kyllä kaikkeen vaikutetaan yhteiskunnallisilla päätöksillä, sanoo Rotkirch.

"Lapsen on oltava tervetullut"

Selvitys kokoaa yhteen useita ehdotuksia kestävän väestönkasvun turvaamiseksi. Sen esittelemän Lapsia – totta kai -linjauksen mukaan syntyvyyttä ja lasten kasvatusta pitäisi ajatella kansantaloudellisesti tärkeänä panostuksena eikä työelämää heikentävänä toimintana.

Perhevapaiden uudistukseen ladataan selvityksessä paljon odotuksia ja sitä pidetään jopa keskeisenä syntyvyyden laskun lieventämisessä etenkin niissä perheissä, joissa harkitaan useampien lasten saantia. Lastenhoidon järjestyminen, taloudellinen tilanne ja sopivien asuntojen saatavuus mietityttävät vanhempia eniten.

Pidemmät vanhempainvapaat ja joustavammat tavat yhdistää työelämää tai opiskelua sekä isien laajempi osallistuminen lasten hoitoon olisivat myös perheiden toivelistalla.

– Olisi tärkeää saada yhteiskunnalta ja työnantajilta sellainen viesti, että jos nuoripari haluaa saada lapsen, se on yhteiskunnan kannalta tervetullut, Rotkich sanoo.

Lapsien hankkimista ja kasvatusta helpottaisi selvityksen mukaan lapsiperheiden parempi kohtelu seuraavassa eläkeuudistuksessa.

Suomen eläkejärjestelmässä lapsenhoidosta kertyy vanhemmalle eläkettä hänelle maksetun äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan tai kotihoidontuen ajalta. Selvityksen mukaan esimerkiksi 3- tai 4-vuotiaan lapsen huoltajuudesta voisi osoittaa oman eläkekarttuman lisäksi keskipalkan mukaisen karttuman.

– Meillä on myös eläkkeissä se vahva ajatus, että se on työnteko josta saat eläkettä, eikä kompensoida sitä, että tuotat tulevaisuuden työvoimaa, valittelee Rotkirch.

Nuoria aikuisia pitäisi tukea enemmän mm. netti- ja nuorisopalveluilla, jotka auttaisivat perhesuunnittelun taitojen oppimisessa. Lastensaantia selvitys edistäisi myös kampanjoilla sekä kannustimilla ja bonuksilla.

Tavoitteena tulisi myös olla, että lapsiperheköyhyys olisi korkeintaan 1980-luvun tasolla vuosikymmenen loppuun mennessä.

Selvitys vaatii myös erilaisen tiedon keräämistä päätösten tueksi. Tietoa kaivataan mm. miesten lastensaantitoiveista ja erilaisten perheiden tarpeista. Sote-uudistuksen yhteyteen se lisäisi perhe- ja väestökehityksen alueellisen seurannan, jotta hyvinvointialueiden ja kuntien palveluja voitaisiin kehittää entistä paremmin.

"Kuka tarjoaa hoivan ja hoidon?"

Vuonna 2020 Suomen väestörakenne oli Pohjois-Euroopan vanhin. 65 vuotta täyttäneiden ihmisten osuus väestöstä on meillä 23 prosenttia, mikä on maailman neljänneksi korkein Japanin, Italian ja Portugalin jälkeen.

Vuodesta 1990 vuoteen 2018 yli 65-vuotiaiden määrä Suomessa on lähes kaksinkertaistunut ja yli 85-vuotiaiden määrä melkein kolminkertaistunut.

Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

– Yli 85-vuotiaiden määrä yli kaksinkertaistuu seuraavien 15 vuoden aikana, heitä on 300 000 vuonna 2035. Elämän viimeiset vuodet ovat sellaisia että hoivaa ja hoitoa tarvitaan ja sitä täytyy voida tarjota. En ole nähnyt selliasta selvitystä, miten me varaudumme siihen ja miten tarjoamme palvelut samalla kun työvoima vähenee, sanoo Rotkirch.

Eläkkeellä, mutta ei vielä vanha

Anna Rotkirchin selvityksen mukaan Suomessa pitäisi keskustella hoitajapulasta, uusista vanhustenhoivan rahoitusmalleista sekä siitä, mitä hoitoja jatkossa tarjotaan julkisin varoin.

Vanhuspalvelujen laatuun olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, samoin hoivaköyhyyden poistamiseen. Hoivaköyhyydellä tarkoitetaan sitä, että ihminen ei saa tarvitsemaansa apua perustoiminnoissa, kuten syömisessä ja peseytymisessä tai arjen muissa toiminnoissa kuten siivouksessa ja kaupassa käymisessä.

– Termi myöhäiskeski-ikä, 65 vuotta ja kymmenen vuotta siitä, oli minulle uusi. Silloin ollaan jo usein eläkkeellä, mutta ei itse asiassa olla vanhoja koska fyysisesti ollaan vielä toimintakykyisiä, Rotkirch kertoo.

Selvityksessä todetaankin, että työllisyyspolitiikassa tai jatkuvassa oppimisessa ei ole syytä asettaa ylärajaksi 65:tä ikävuotta.

Lue myös: