1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. villieläimet

Mikkelin villieläinhoitolan tilat käyvät pieniksi, mutta hoitamisen halu ei laannu – villieläinhoitaja: "Keskiajalla minut olisi varmasti laitettu johonkin laitokseen"

Jarmo Lautamäki kaipaa lisää tilaa, jotta voisi hoitaa villieläimiä vielä nykyistäkin enemmän.

Viirupöllön häkin ja varisten häkin väliin on pitänyt virittää peitto, etteivät luonnolliset vihamiehet stressaantuisi nähdessään toisensa. Kuva: Jouni Kirvesmies / Yle
Jarmo Lautamäki ajoi viime vuonna lähes 25 000 kilometriä villieläinkuljetuksia. Jouni Kirvesmies haastattelee.

Mikkelin Lähemäellä sijaitsevan Jampan Eläinhoitolan pihalla on hoidossa joutsen, useampi varis ja sisätiloissa asustaa viirupöllö ja talitiainen. Tässä on vain murto-osa niistä villieläimistä, jotka villieläinhoitaja Jarmo Lautamäki vuosittain hoitaa kuntoon.

Pihalla on ainoastaan yksi vapaa tarha.

– Se on nyt tyhjillään, mutta siihen voi tulla petolintu vaikka tänään. Täällä pitää aina olla yksi vapaa paikka, jossa eläin voi olla karanteenissa.

Tilat ovat käymässä hyvin ahtaiksi, ja nyt Lautamäki on etsimässä lisätilaa. Eläimiä ei voi laittaa yhteistarhoihin ihan noin vain. Esimerkiksi pululle käy nopeasti kohtalokkaasti, jos sen laittaa samaan tarhaan petolinnun kanssa.

Pihapiirissä asuva joutsen sähisee ilkeästi, kun sitä lähestyy. Kuva: Jouni Kirvesmies / Yle

Lautamäen talon alakerrassa on hoitotila, jota asuttaa muun muassa viirupöllö. Viirupöllön ja parin variksen häkkien väliin on pitänyt rakentaa peitosta seinämä, etteivät ne näkisi toisiaan ja stressaantuisi.

Hoitotilojen laajentaminen sisätiloissa ei ole enää mahdollista, eikä Lautamäki sitä enää haluakaan. Myös hoitoa vaativien eläinten määrä on nousussa ja hoidettavia on tänä vuonna löytynyt aikaisempaa aiemmin. Yleensä hoitoaika alkaa huhtikuussa ja jatkuu marraskuulle.

– Millainenhan kesä mahtaa olla, kun eläinten hoitoaika alkaa jo niin aikaisin keväällä. Kesäisin hoidossa saattaa olla 50 eläintäkin kerralla.

Uusien tilojen olisi hyvä sijaita 10 kilometrin säteellä nykyisistä tiloista, sillä Lautamäen pitää päästä käymään eläinten luona useita kertoja päivässä. Uudeksi tilaksi sopisi esimerkiksi navetta, jonka ei tarvitsisi olla edes huippukunnossa.

– Kunhan olisi katto ja seinät, että eläimet pysyvät sisällä. Lisäksi pihalle pitäisi pystyä kaivamaan altaat vesilinnuille, Lautamäki kuvailee.

Kaikki eläimet Lähemäelle tulevat luonnosta. Talitintin pyrstön on syönyt peto ja pihatarhassa raakkuvien varisten siivet ovat huonossa kunnossa. Varikset ovat päätyneet Lautamäen hoitoon Mikkelistä ja Oulusta.

– Ne ovat syöneet roskaruokaa kuten ranskalaisia. Niissä ei ole proteiinia, eikä sillä ravinnolla sulat kehity kunnolla. Tämä on ikävän yleinen tapahtuma nykyään.

Petolintuja käsiteltäessä pitää olla kädessä tukevat hanskat. Kerran ei ollut, ja kanahaukka nappasi Jarmo Lautamäen kädestä kiinni niin pahasti, että kolmesta sormesta katosi lopullisesti tunto. Kuva: Jouni Kirvesmies / Yle

Villieläinten hoidon turvaamiseksi on perustettu Elämäni eläimet ry, jonka kautta Lautamäen hoidokeille voi tehdä lahjoituksia. Monesti hoitolaskut menevät kuitenkin kokonaan miehen omasta pussista.

Lautamäki juttelee hoidokeilleen ja huolehtii hiljaa myös eläimistä, jotka eivät hänen hoidossaan ole. Esimerkiksi pakkasella katulampun päällä kyyhöttävät varikset mies haluaisi viedä tarhaansa lepäämään ja lämmittelemään.

Kesällä tervapääskyn poikasen vapauttaminen hoitojakson jälkeen tuntuu Lautamäestä lähes samalta kuin lähettäisi oman lapsensa kouluun.

– Keskiajalla minut olisi varmasti laitettu johonkin laitokseen, mutta tämä on vaan minun luonne. Koen niin syvästi eläinten tunteet.

Vaikka Jarmo Lautamäki välittääkin hoidokeistaan syvästi, ei hän nimeä niitä. Ei edes tätä pyrstönsä menettänyttä talitiaista. Kuva: Jouni Kirvesmies / Yle