Hyppää sisältöön

Aleksis Salusjärven kolumni: Kirjallisuus vaihtoi silmät korviin

Äänikirjat ovat tuore ja innostava ilmiö, joiden mukana on vielä tukku lastentauteja, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.

Aleksis Salusjärvi Kuva: Juha Kivioja / Yle

On pitkälti autoilun ansiota, että televisio ei syrjäyttänyt radiota. Oikeastaan kävi päinvastoin. Kun työmatkat pitenivät, moni alkoi viettää radion parissa enemmän aikaa kuin ennen. Nettiradion myötä syntyivät podcastit, ja ohjelmien tilauskuuntelu synnytti pienoisen radion renessanssin.

Kirjallisuuden suhteen on painittu samankaltaisissa vesissä. Lukemisen alamäki alkoi toden teolla älypuhelimen yleistyttyä. 60 prosenttia suomalaisista haluaisi lukea enemmän kuin he lukevat (siirryt toiseen palveluun), vaikka lukemiseen käytettävä aika on kasvanut alati. Suuri osa puhelimen parissa kuluvasta ajasta on erilaisten tekstien lukemista. Pulaa on eläytyvästä ja uppoutuneesta lukemisesta. Pulaa on syventyneestä lukukokemuksesta, joka vie meidät toiseen maailmaan ja kadottaa tietoisuutemme muista maailmoista.

Koronapandemian ehkä kirkkain valopilkku on lukemisen paluu. Ensimmäistä kertaa miesmuistiin kirjallisuudella menee hyvin (siirryt toiseen palveluun).

Kirjallisuus on haalinut piiriinsä ihmisiä etenkin äänikirjojen myötä, joiden suosio on kasvanut tasaisesti. Pidin tätä ilmiötä vielä pari vuotta sitten kuriositeettina, mutta nyt huomaan kuuntelevani keskimäärin pari kirjaa viikossa.

Kirjavalintoihini on alkanut vaikuttaa myös tekstin lukija. Miellyttävä lukija saa maitopurkin kyljenkin tekstin sointumaan runoutena korvissa.

Vietän päivässä helposti monta tuntia kirjaa kuunnellen, en ole esimerkiksi käynyt yli vuoteen kaupassa ilman Karoliina Niskasen tai Olavi Uusivirran ääntä korvissani. On melko erikoista, että se on tuottanut mielleyhtymiä, joissa tietyt kirjailijat synnyttävät mieleeni erilaisia ruokatarpeita tai paikkakuntia, joissa olen heidän tekstiään kuunnellut.

Äänikirjojen hyvä saatavuus kaikilla ymmärtämilläni kielillä on tuonut elämääni vapautta. Voin viettää kirjallisuuden kanssa enemmän aikaa. Koska olen aina lukenut paljon, etsiydyn usein edelleen kirjoitetun tekstin pariin niissä tilanteissa, joissa kirja tekee minuun vaikutuksen. Samalla melko suuri osa kirjallisuudesta on paljastunut auditiivisessa mielessä haastavaksi. Kyse on paljolti aivan teknisistä asioista. Äänikirjaa ei vielä osata kaikin puolin.

Jos kovaksikeitetyn rikostarinan lukee poika näyttelemällään kovisäänellä, koko kuunteluhuomio kiinnittyy lukijaan. On häiritsevää, jos lukija ei selvästi tiedä kovin paljoa lukemastaan asiasta. Hän kertoo Marseillen satamakujalla tekemästään rikoksesta naukuvalla nasaaliäänellään, ja näen silmieni edessä flanellipaitaisen näyttelijän leipomassa sämpylöitä. Jos hän lukisi omana itsenään, jatkaisin kuuntelua.

Myös sanojen ja termien oikeanlainen lausuminen on tärkeää. Esimerkiksi suomalaiset artistit yleensä lausutaan suomalaisittain, vaikka nimi olisi Fintelligens tai Huge L. Joitakin tietokirjoja kuunnellessa olen revennyt nauramaan, kun lukijan asiantuntemuksen puute on ylittänyt komiikan rajat hänen lausuessaan perustermistöä aivan poskelleen.

Kuunnellessa korostuu erityisesti se, mikä on lukijan suhde aiheeseen. Jos on ilmeistä, että se on hataraa ohuempi, tekstistä katoaa uskottavuus. Lukijan on mahdoton tehdä teokselle oikeutta, jos hän ei käsitä, mistä on kyse. Aivan samoin kuin kääntäjän työ on mahdotonta, jos alkuperäistä tekstiä konteksteineen ja alluusioineen ei ymmärrä kunnolla.

Ongelmia on myös lukemisen rentouden kanssa. Näyttelijän ammattikaan ei takaa onnistumista. Nousevalla intonaatiolla tai narisevalla äänellä luettu teksti alkaa raastaa korvia parissa tunnissa. Vaikka kirjaa äänen takana rakastaisi, sitä on haastavaa kuunnella loppuun. Onkin yllättävää, että kirjavalintoihini on alkanut vaikuttaa myös tekstin lukija. Miellyttävä lukija saa maitopurkin kyljenkin tekstin sointumaan runoutena korvissa.

On selvää, että äänikirjojen suosio tulee muuttamaan kirjallisuuden sisältöä.

Koska äänikirjailmiö on tuore, kaikki tämä on lähinnä kiehtovaa ja kiinnostavaa. On selvää, että muutaman vuoden kuluttua laatutaso on kauttaaltaan noussut yhtä kovaksi kuin painetussa kirjallisuudessa. Myös se on selvää, että äänikirjojen suosio tulee muuttamaan kirjallisuuden sisältöä (siirryt toiseen palveluun), yhä useampi kirja kirjoitetaan nimenomaan kuunneltavaksi.

Käynnissä olevalle uudelle kirjallisuusaallolle ei sen sijaan voi ylisanoja liikaa vuodattaa. Rapistuva lukutaito on ensimmäistä kertaa saanut merkittäviä hyviä uutisia. Suomen pohja maailman lukutaitoisimpana ja sivistyneimpänä kansana on vanhastaan vankka. Jos tämän vuosisadan alussa se vähän repsahtikin, kelkka on nyt mahdollisesti kääntymässä. Se voi tietää lopun aikoja uuslukutaidottomuudelle.

Aleksis Salusjärvi

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjallisuuden ammattilainen, joka opettaa lukutaitoa nuorille ja aikuisille. Hän toimii Topelius- ja Arvid Lydecken -kirjallisuuspalkintojen raadin puheenjohtajana.

Kolumnista voi keskustella 16.3. klo 23.00 saakka

.
.