1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Britannian kuninkaallinen perhe

Saako lapsen ihonväristä olla kiinnostunut? Brittihovin rasismiskandaali kertoo brittien ja amerikkalaisten erilaisesta suhtautumisesta rotuun

Imperialismi ei ole noussut samalla tavalla brittiläisen historian keskiöön kuin orjakauppa ja sen seuraukset Yhdysvalloissa.

Elisabet II ratsasti norsulla Intian Jaipurissa vuonna 1961. Kuva: Reginald Davis / AOP

Britanniassa on aika ajoin yritetty herättää keskustelua siitä, pitäisikö kuningatar Elisabetin pyytää anteeksi kuningasperheen historiallisista roolia orjakaupassa ja siirtomaavallassa.

Kuninkaallisilla ei ole ollut vuosisatoihin sananvaltaa valtion toimintaan, mutta kuningasperhe on kiistatta hyötynyt Britannian siirtomaista ja maan osallisuudesta orjakauppaan. Esimerkiksi monet kuningasperheen asuinsijat on aikoinaan rahoitettu osittain orjakaupasta saaduilla tuloilla.

Eikö tällaista pitäisi nykypäivänä pyytää anteeksi?

Keskustelu sai tällä viikolla uutta tuulta purjeisiin, kun prinssi Harryn puoliso Meghan Markle kertoi tv-haastattelussa, miten hovissa oli kannettu huolta hänen esikoisensa ihonväristä.

Monen britin korviin tällainen utelu kuulosti rasistiselta. Torstaina prinssi William joutui erikseen julkisuudessa painottamaan, että Britannian kuninkaallinen perhe ei ole rasistinen.

Historiallisesti Britannia on ollut hyvin rasistinen yhteiskunta – eikä kuningashuone ole varsinaisesti tunnettu nopeasta mukautumisesta muuttuviin aikoihin.

Miksi kuningashuone ei kerta kaikkiaan irtisanoudu maansa historiallisesta taakasta?

Elisabet II vieraili Intiassa myös marraskuussa 1983. Hänelle puettiin erikoissukat Delhissä Mahatma Gandhin muistomerkillä vierailua varten. Siellä kaikkien, myös kuningattaren, on riisuttava kengät jalasta. Kuva: Monty Fresco / AOP

Brittiläisen historioitsijan Chandrika Kaulin mukaan suora anteeksipyyntö siirtomaahistoriasta olisi erikoista, sillä se rikkoisi perinteen, jossa kuninkaalliset eivät kommentoi maan entisiä tai nykyisiä poliittisia päätöksiä.

– On myös hyvä muistaa, että vieraillessaan entisissä siirtomaissa kuningatar on jo lukuisia kertoja tuonut julkisesti esille, että hän on pahoillaan siirtomaahistoriaan liittyvistä vääryyksistä, Kaul sanoo puhelimitse.

Britannian hovia on vuosien varrella piinannut skandaali jos toinenkin.

Skotlantilaisessa St. Andrewsin yliopistossa työskentelevä Kaul on erikoistunut brittiläisen median ja kuningashuoneen väliseen suhteeseen.

Hänen mukaansa rasismi on poikkeuksellinen syytös ja sekin on poikkeuksellista, että kritiikkiä esittää kuningasperheen jäsen.

– Rasismilla on selvä yhteiskunnallinen ulottuvuus toisin kuin esimerkiksi pettämisellä, joka mielletään yksityisasiaksi. Juuri tämä poliittisuus tekee rasismista raskaan syytöksen.

Chandrika Kaul on tutkinut muun muassa brittiläisen median antamaa kuvaa siirtomaista. Kuva: Chandrika Kaul

Kaul on tutkijana keskittynyt 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen historiaan. Tuolloin Britannia oli valtansa huipulla ja ajatus rodusta modernissa mielessä alkoi syntyä.

– Idea rotujen eriarvoisuudesta on verrattain uusi. Se syntyi 1800-luvun puolivälissä, kun rotuja ja niiden kehittymistä alettiin tutkia ikään kuin tieteellisesti.

Valkoiset britit pitivät itseään alusmaiden asukkaita ylempiarvoisina, mikä antoi moraalisen oikeuden alistaa siirtomaiden väestöä.

Siirtomaahistoria on kiinteä osa Britannian tarinaa, mutta Kaulin mukaan rodun ja rasismin teemat eivät ole tästä huolimatta nousseet brittiläisen itseymmärryksen ytimeen. Britannian osallisuudesta orjakauppaan tai siirtomaavallan julmuudesta ei kuitenkaan vaieta koulukirjoissa tai julkisessa keskustelussa.

Kyse on enemmän siitä, että nämä teemat eivät muodosta maan historian punaista lankaa niin kuin keskiverto brittiläinen kadunmies sen tuntee.

Toisinkin tietysti voisi olla, mutta ei ole.

– Historiaa käytetään aina tietyllä tavalla tietyssä ajassa. Se, mitä milloinkin painotetaan, vaihtelee, Kaul toteaa.

Brittiupseeri kohtaa intialaisia. Piirros 1800-luvun lopulta. Kuva: AOP

Meghan Markle sen sijaan on kotoisin maasta, jossa rasismi ja rotusorto kuohuttavat ihmisiä suuresti.

Yhdysvallat kävi sisällissodan orjuuden lopettamisesta. Marklea haastatellut tv-tähti Oprah Winfrey on itse orjan jälkeläinen. Orjuuden perinnöstä ja sen vaikutuksista keskustellaan Yhdysvalloissa jatkuvasti.

Kaulin mielestä tällainen keskustelu ei ole välttämättä päämäärä, jota kohtaa Britannian tulisi pyrkiä.

– Amerikkalaisilta puuttuvat monesti kaikki kansainväliset vertailukohdat ja orjuuden merkitys voi joskus ylikorostua. Suurin osa orjista esimerkiksi vietiin muualle kuin Yhdysvaltoihin, Kaul sanoo.

Brittiläis-nigerialainen kirjailija Nels Abbey on toista mieltä. Hänestä brittien tulisi ottaa mallia nimenomaan Yhdysvalloista, missä rodusta ja sen merkityksestä puhutaan kursailematta.

– Britit puhuvat rodusta kohteliaasti kierrellen, mikä tekee aidosta keskustelusta vaikeaa. Amerikassa asioita ei lakaista samalla tavalla maton alle kuin meillä.

Lontoossa pankkiirina aikaisemmin työskennellyt Abbey julkaisi toissa vuonna kirjan Think Like a White Man (Ajattele kuin valkoinen mies). Ylistäviä arvosteluita saanut teos on self help -kirjaksi naamioitu satiiri yritysmaailmaan kätkeytyneestä rasismista.

Kirjailija Nels Abbeyn mielestä Britanniassa ei puhuta tarpeeksi avoimesti rodusta ja sen merkityksestä. Kuva: United agents

Abbeyn mukaan rotu ja ihonväri ovat teemoja, jotka kuplivat koko ajan brittiläisen yhteiskunnan alla. Kirjailija nostaa esimerkiksi kaikkien aikojen ensimmäisen pääministeriehdokkaiden välisen televisioidun vaaliväittelyn, joka järjestettiin vuonna 2010.

Maa oli tuolloin syvän finanssikriisin kourissa, mutta ensimmäinen David Cameronille ja Gordon Brownille esitetty kysymys koski – ei taloutta – vaan maahanmuuttoa.

– Ja kun Briteissä puhutaan maahanmuutosta ei puhuta numeroista vaan siitä, mistä päin maailmaa tulijat saapuvat. Tänne ei haluta mustia tai ruskeita ihmisiä, Abbey sanoo.

Yhdysvalloissa maahanmuuttoa ei käsitellä samalla tavalla rodun kautta.

Tämä johtuu osin siitä, että tullakseen hyväksytyksi amerikkalaisen yhteiskunnan jäseneksi ihmisen ei tarvitse olla tietyn värinen tai näköinen. Euroopassa etnisyyden ja kansallisuuden yhteys istuu tiukemmassa.

Helmikuussa 2002 kuninkaalliset vierailivat Australiassa Tjapukain kulttuurikeskuksessa. Paikan päällä järjestettiin näytös, jossa sytytettiin tuli perinteisin menetelmin. Kuva: James D. Morgan / AOP

Britannia muodostaa yhdessä sen entisten siirtomaiden ja territorioiden kanssa Kansainyhteisön. Osassa Kansainyhteisön maista – kuten Jamaikalla ja Australiassa – seremoniallinen valtionjohtaja on edelleen kuningatar Elisabet.

Yli 70 prosenttia tämän yhteisön asukkaista on värillisiä. Abbeyn sukujuuret johtavat Nigeriaan, joka oli sekin aikoinaan Britannian siirtomaa.

– Haluavatko Kansainyhteisön maat, että rasismista epäilty ihminen esiintyy heidän henkisenä johtajana? Tämä on minusta keskeinen kysymys. Normaalissa työpaikassa rasismista joutuu ongelmiin, Abbey sanoo.

Kaul uskoo, että nyt syntyneestä rasismikohusta tulee lommo kuningasperheen maineeseen, mutta hän ei pidä todennäköisenä, että valtiot haluavat erota Kansainyhteisöstä tämän vuoksi.

– Päivän päätteeksi kuningatar on aika pidetty hahmo näillä alueilla.

Kotimaassaan monarkia perustelee olemassaoloaan hyväntekeväisyydellä ja sillä, että se antaa Britannialle kansainvälistä arvostusta ja osaltaan houkuttelee myös turisteja rahoineen saarivaltioon.

Kummatkaan haastateltavat eivät usko, että tämä asema tulee rasismisyytösten myötä muuttumaan ainakaan merkittävästi.

– Voi olla, että se kohu vaikuttaa esimerkiksi tiettyjen hyväntekeväisyysjärjestöjen halukuuteen tehdä yhteistyötä kuningasperheen kanssa, Abbey sanoo.

Prinssi Charles käytti sulkapäähinettä tavatessaan mustajalka-intiaaneja Kanadassa vuonna 1977. Kuva: AOP

Kaul huomauttaa, että ihonväri kiinnostaa ihmisiä kaikissa kulttuureissa.

– Ongelmaksi tämä muuttuu vasta siinä vaiheessa, kun tietty ihonsävy nähdään merkiksi jostain paremmasta ja toinen huonommasta, Kaul kuvailee.

Abbeyn mukaan olisikin tärkeää tietää, mitä hovissa on täsmälleen sanottu, kuka on sanonut ja missä asiayhteydessä.

– Jos ihmisellä on suku, jossa ei ole koskaan ollut yhtään eriväristä ihmistä, uuden jäsenen erilainen ihonväri herättää todennäköisesti huomioita, Abbey sanoo.

Hänen mukaansa tätä kiinnostusta ihonväriä kohtaan harvemmin kuitenkin toitotetaan kovaan ääneen perheen ulkopuolelle, koska sitä voidaan pitää rasistisena. Ja voihan se sitäkin olla, mutta ei välttämättä, Abbey pohtii.

– Nyt tässä on musta ihminen tullut ensimmäistä kertaa kuningasperheen jäseneksi ja kohta hän jo pohtii itsemurhaa. Onhan sen nyt huolestuttavaa, Abbey sanoo.

Tutkija ja kirjailija katsovat kuningashuoneen kohua hieman eri kantilta, mutta kumpaakin yhdistää näkemys siitä, että väitteet rasismista on syytä tutkia huolella ja perusteellisesti ennen leimakirveen heiluttelua.

Pidätkö kuningasperhettä rasistisena?

– Ei, se menee yksinkertaisesti liian pitkälle. Niin ei voi kyllä sanoa, Abbey sanoo.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin kello 23.00 saakka.

Lue lisää:

Prinssi William: Britannian kuninkaallinen perhe ei ole rasistinen

Prinssi Harryn ja Meghan Marklen tv-haastattelu ruoppasi pintaan brittimediassa muhivan syrjinnän – nyt lehdistö kiistelee keskenään, onko se rasistista vai ei

Britannian kuninkaallinen perhe on surullinen Sussexin herttuaparin kokemuksista – rasismisyytökset käydään läpi yksityisesti

"Pettivät kuninkaallisen perheen" – prinssi Harryn ja Meghan Marklen TV-haastattelu shokeerasi ja sai somessa murskakritiikkiä