1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lastensuojelu

Kolme äitiä kertoo ahdingostaan – huostaanottoa joutuu jopa pyytämään itse, jotta lapsi saa apua

Psykiatrista apua tarvitsevat lapset valuvat lastensuojeluun, kun muuta keinoa ei ole. Asiantuntija tunnistaa ongelman.

Lastensuojelu
kuvituskuva masentuneesta henkilöstä ja talosta
Vanhemmat kokevat joutuvansa taistelemaan saadakseen apua oireileville lapsilleen. Kuvituskuva.Miia Anttila / Yle

Kristiinan lapsen ongelmat alkoivat jo vauvana. Perheen kokemus on ollut rankka ja kivulias.

Näin äiti kuvaa kokemuksiaan.

– Äitinä olen tiennyt, että poika oli erityisherkkä jo vauvana. Hän oli itkuinen lapsi. Aika pahan puheviivästymän takia hän sai puheterapiaa ja toiminnallista terapiaa.

Huostaanotettujen lasten vanhemmat kokevat usein, etteivät saa apua ongelmiinsa. Osan kohdalla esimerkiksi ADHD-tutkimuksiin on päästy vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on huostaanotettu.

Yle kysyi vanhemmilta kokemuksia lastensuojelusta Facebookin vertaistukiryhmien ja Kasper - Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n kautta. Yhteydenottoja tuli parisenkymmentä.

Vanhempien nimet on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi ja lasten yksityisyyden suojaamiseksi.

Lapsen huostaanottoa ei aina koeta negatiivisena asiana. Joissain tapauksissa vanhemmat myös pyytävät sitä itse.

Näin kävi Kristiinankin tapauksessa.

Lapsi peitti ongelmat koulussa

Kristiinan poika meni kouluun normaalisti 7-vuotiaana. Lukemaan oppiminen oli hidasta, vaikka hän sai terapiaa. Koska opettaja oli hyvä, poika pärjäsi.

Kun toisella luokalla alkoi tulla kotiläksyjä, tilanne muuttui. Poika tsemppasi koulussa, mutta läksyjen tekemisestä ei tahtonut tulla mitään. Kristiina otti yhteyttä perheneuvolaan keskittymisongelmien takia. Psykologisten tutkimusten tekeminen ei siellä onnistunut, koska lapsen vointi oli jo niin huono.

– Saimme keskusteluaikoja vanhemmille: tulimme hyvin kuulluksi. Saimme lähetteen lastenpsykiatriaan.

Kuvituskuva itkevästä nuoresta.
Lapsen ongelmat eivät aina näy kodin ulkopuolelle. Kuvituskuva.Miia Anttila / Yle

Siellä poika sai diagnoosin lapsuusiän käytös- ja tunnehäiriöstä.

Kolmannella luokalla poika alkoi kysyä, miksi koulua pitää käydä. Hän sai raivokohtauksia, koska ei halunnut mennä kouluun. Oli itsetuhoisuutta, masennusta ja oksentelua.

Poika osasi Kristiinan mukaan peittää ongelmat koulussa, koska oli kiltti.

– Opettaja ajatteli, ettei äiti vain saa lasta lähtemään kouluun. Ei kukaan olisi uskonut, millaista käytös oli kotona, jossa stressi purkautui.

"Oli pakko pyytää huostaanottoa"

Kristiinan pojan tilanne kärjistyi: hän ei halunnut käydä enää koulua lainkaan.

Äiti väsyi. Hän hoiti virkavapaalla lastaan kotona. Sairauslomalla ollut lapsi suoritti neljännen luokan täysin kotiopetuksessa.

– Oma jaksaminen alkoi olla heikoilla. Olimme paljon neljän seinän sisällä pojan vaikean ahdistuneisuuden ja pelkotilojen vuoksi.

Kristiinan mukaan avohuollon tukitoimet eivät auttaneet, eikä lasta voitu vastentahtoisesti pitää sairaalan lastenpsykiatrian osastolla.

– Lähestyin itse sosiaalityöntekijää ja oli pakko pyytää huostaanottoa niin raadollista kuin se olikin.

Vasta laitossijoituksen aikana hänet pystyttiin viemään tutkimuksiin.

Kristiina

Lapsi sai diagnoosit ADHD:sta ja Touretten oireyhtymästä vasta huostaanoton jälkeen.

– Tutkimuksiin ei oikein aikaisemmin päässyt. Poika ei ollut siinä kunnossa, että häntä oltaisiin voitu tutkia. Vasta laitossijoituksen aikana hänet pystyttiin viemään tutkimuksiin.

Kristiina ei ole ainut, joka on turvautunut lastensuojeluilmoitukseen omasta lapsestaan, jotta perhe saisi apua. Tämä käy ilmi monien vanhempien kokemuksista.

Muutamat Yleen yhteyttä ottaneista vanhemmista pitivät huostaanottoa virheellisenä, eikä se suinkaan tuonut apua. Kokemukset olivat jopa traumaattisia.

Nuori saattoi esimerkiksi olla sijoitettuna paikassa, joka ei vanhempien mielestä sopinut hänelle.

"Vaatii sinnikkyyttä"

Kristiinan lapsi on nyt 12-vuotias ja asuu laitoksessa. Kotilomilla lapsi käy nyt niin, että hän on yhden viikonlopun kuukaudessa laitoksessa ja muut kotona.

Kristiina kokee, että huostaanotto on vienyt asioita eteenpäin, mutta myös takapakkia on tullut. Kristiina toivoi lapselleen kodinomaista perhekotia, mutta lapsi sijoitettiin laitokseen. Samalla laitoksen työntekijöillä ei ollut Kristiinan lapsen kaipaamaa osaamista.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin kertoo sähköpostitse, että työntekijöiden ammattitaito ei aina vastaa lasten tarpeita.

Yhtäältä lastensuojelulakia ei käytännössä osata soveltaa ja toisaalta erittäin haastavat lapset ja nuoret jäävät ilman tarvitsemiaan palveluita.

Lisäksi sosiaalityöntekijöillä on liian vähän aikaa vastuullaan oleville lapsille ja heidän perheilleen.

Herkästi ajatellaan, ettei lasta hoideta kunnolla, vaikka pitäisi miettiä, mikä lapsen käytökseen voi vaikuttaa.

Kristiina

Kristiina työskentelee itsekin lastensuojelussa. Hän toivoisi, että neuropsykiatrisia vaikeuksia tunnistettaisiin ajoissa koulussa, perhetyössä ja lastenpsykiatrian puolella. Saman toiveen jakaa moni yhteyttä ottanut vanhempi.

Herkästi ajatellaan, ettei lasta hoideta kunnolla, vaikka pitäisi miettiä, mikä lapsen käytökseen voi vaikuttaa.

On raskasta, että apua ei tarjota, vaan siitä pitää taistella itse.

Apua pitää osata hakea oikeasta paikasta. Se vaatii sinnikkyyttä. Jonoja on joka paikkaan.

7 lääkettä synnytyksen jälkeiseen masennukseen

Sonjan uusioperheeseen kuuluu neljä lasta: hänen nykyisen miehensä aikuinen lapsi sekä Sonjan kolme lasta, jotka ovat iältään 17 vuotta, 9 vuotta ja 7 vuotta. Vanhimman lapsen isä kuoli vuonna 2009 ja pienemmillä on eri isä. Yhteisiä lapsia Sonjalla ja hänen nykyisellä miehellään ei ole.

Kaikki lapset ovat olleet sijoitettuina ja huostaanotettuina. Heillä on neuropsykiatrista oireilua, kuten ADHD:ta.

Tässä kerrottu on Sonjan oma kuvaus asiasta.

Sonjan ongelmat alkoivat esikoisen synnyttyä vuonna 2003, kun hän sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

– Lapsen vauva-aikana minulla oli pahimmillaan 7 lääkettä. En ymmärtänyt runsasta lääkitsemistä. On hirveää, että syitä ei tutkittu.

Kuvituskuva kädestä jossa värikkäitä lääkkeitä
Oireisiin määrätään lukuisia lääkkeitä, mutta ne eivät ratkaise ongelmaa. Kuvituskuva. Miia Anttila / Yle

Sonjan tilanne paheni.

– Esikoisen synnyttyä olin niin pohjalla, että yritin itsemurhaa. Sen jälkeen lääkkeitä otettiin pois.

Sonja kokee, että isoin virhe oli liika lääkitys. Hän kertoo eläneensä lääkityksen takia kuin zombi.

Hänen vanhin poikansa on erityislapsi, jonka ADHD diagnosoitiin pojan ollessa 7-vuotias. Sonja kertoo, että poika käyttäytyi aggressiivisesti perheen muita lapsia kohtaan, ja he kärsivät siitä.

Vanhimmasta - nyt 17-vuotiaasta - lapsesta tehtiin useita avohuollon sijoituksia ja hänet huostaanotettiin laitokseen 14-vuotiaana. Päätöksen Sonja teki itse, koska tilanne kotona ei helpottunut.

Kuvituskuva talosta, jonka päällä kieltomerkki
Huostaanotto saattaa jatkua siitäkin huolimatta, että ongelmat ovat helpottuneet. Kuvituskuva.Miia Anttila / Yle

Hän kuitenkin ajatteli, että huostaanotto olisi väliaikaista ja hän saisi lapsensa takaisin. Näin ei kuitenkaan käynyt.

– Aina löytyi jokin asia, minkä takia hän ei päässyt takaisin kotiin. Nyt kun hänellä alkoi siellä ammattikoulu, hän päätti asua siellä loppuun asti ja hän saa tukitoimet siellä.

Muut lapset alkoivat oireilla

Vanhimman lapsen oireilun seurauksena myös muut lapset rupesivat oireilemaan.

Tutkimuksiin pääsy ei ollut helppoa.

– Kävin hirveät taistelut, että keskimmäinen lapsi pääsi tutkimuksiin, kun hän kohdisti väkivaltaa pikkuveljeä kohtaan.

Sonja ei kuitenkaan toivonut heille huostaanottoa.

– Sosiaalityöntekijä jankkasi, että teidän voimat ovat loppu ja ette jaksa sen lapsen kanssa.

Lopulta nuorimmatkin lapset huostaanotettiin. Syynä oli perheen tilanteen kriisiytyminen.

– Tämä on todella uuvuttavaa. Jos itken puhelimessa, että lapsi tarvitsee apua, heidän mielestään en pärjää lasteni kanssa. Pallotellaan, että sosiaalipuolelta heitetään psykiatriselle ja psykiatriselta sosiaalipuolelle.

Nyt nuorimmat lapset on kotiutettu, mutta heidän tilanteensa on yhä hankala.

– Sosiaalityöntekijät ovat nyt mukavia. Silti on pelko, milloin nämäkin lapset otetaan pois. Olemme tehneet mieheni kanssa töitä, että heidät on saatu kotiin.

Lastensuojelu ei ratkaise ongelmia käytöksen taustalla

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin kertoo, että huostaanottoja edeltävä perheiden tuki on edelleen riittämätöntä.

– On selvää, että painopisteen tulee olla varhaisessa avussa. Kanteluista avautuu maailma, jossa liian usein lapset ja heidän vanhempansa ovat jääneet vaille erityistä tukea ja tarvitsemiaan palveluja.

Lausunnolla oli 12. helmikuuta saakka lastensuojelulain lakiesitys. Se on tulossa syksyllä eduskuntaan.

Esityksen tarkoitus on helpottaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työn kuormittavuutta ja lisäksi tehostaa etenkin lastensuojelun sijaishuollon palveluja.

"Olin valtavan helpottunut"

Raisan tyttären tilanne kriisiytyi esiteini-iässä. Käytöshäiriöt olivat niin pahoja, ettei äiti enää selviytynyt omin voimin. Raisa ryhtyi hakemaan ulkopuolista apua.

– Vuoden olimme lastensuojelun avohuollon asiakkaana ja odottelimme tukiperhettä. Lapsi pääsi psykiatrille, mutta ongelmat eivät näkyneet muille kuin minulle.

Muutaman kerran tilanne kotona äityi niin vaaralliseksi, että Raisa joutui soittamaan sosiaalipäivystykseen. Lopulta lapsi sijoitettiin kiireellisesti laitokseen odottamaan pääsyä psykiatriselle osastolle.

– Minulla oli hirveä hätä ja huoli hänestä. Vaikka sijoittaminen tuntui kamalalta, olin valtavan helpottunut. Ajattelin, että laitoksessa lapsesta pidetään huolta. Mutta ei se ollut hyvä paikka hänelle.

Puolen vuoden odottamisen jälkeen tytär pääsi vihdoin psykiatriselle osastolle ja hoitojakson jälkeen hänet päätettiin sijoittaa perheeseen.

Siinä kohtaa me kaikki olimme ensimmäistä kertaa samaa mieltä. Vaikka sosiaalityöntekijät, laitoksen ohjaajat sekä lastenpsykiatrian ja perheneuvolan työntekijät näkivät lapsen ensin toisin kuin minä ja ajattelimme asioista eri lailla, kaikki halusimme hänelle hyvää.

Tyttären oireille löytyi syy vasta vuosia myöhemmin. ADHD-diagnoosi saatiin, kun hän oli 18-vuotias.

"Meillä oli tosi hyvä tuuri"

Huostaanotto on aina äärimmäinen toimenpide, jossa voi syntyä erimielisyyttä ja riitaa. Joskus lastensuojelun työntekijät voivat pitää vanhempia hankalina. Kasper - Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n asiantuntija Mirjami Koivunen muistuttaa, että työntekijän asenteella on merkitystä.

– Jos vanhemmat ja lapsi kohdataan arvostavasti ja kuunnellen, törmäyksiä ei synny niin herkästi. Kun kaikilla on samansuuntainen käsitys lapsen edusta, huostaanottossa on paremmat mahdollisuudet onnistua kaikkien näkökulmasta.

kuvituskuva taloista ja henkilöstä selästäpäin
Lapsen huostaanotto on vanhemmalle traumaattinen kriisi. Kuvituskuva.Miia Anttila / Yle

Raisan tyttärelle löytyi sijaiskoti kymmenen kuukauden kuluttua kiireellisestä sijoituksesta. Jo ensitapaamisella tuli luottavainen olo.

– Sijaisperheen vanhemmat suhtautuivat minuun arvostavasti. Oli helppo suhtautua itsekin rakentavasti. He kunnioittivat lapsen valintoja. Hän sai muun muassa jatkaa harrastustaan entisellä kotipaikkakunnalla, vaikka se tarkoitti viikoittaista kuskaamista.

Vaikka huostaanottoa olisi valmisteltu pitkään, toteutuessaan se on aina traumaattinen kriisi, joka koskettaa koko perhettä. Mirjami Koivunen muistuttaa, että perhettä ei saisi jättää yksin. Vanhempien lisäksi tukea tarvitsisivat myös sisarukset ja esimerkiksi isovanhemmat.

Vanhempien tukeminen on lain mukaan kunnan tehtävä ja siitä vastaa yleensä lastensuojelu tai aikuissosiaalityö. Kasper ry. kysyi vuonna 2019 sosiaaliasiamiehiltä, miten vanhempien tuki heidän alueellaan toteutuu. Vain yksi sosiaaliasiamies kertoi, että tuki on toteutettu hyvin.

Raisa sanoo olleensa huostaanoton jälkeen todella huonossa kunnossa. Hän selvisi tilanteesta vertaistuen avulla.

Huostaanotto vaikuttaa meidän suhteessamme loppuelämän.

Raisa

Myös tyttären olo alkoi kohentua nopeasti. Sijaisperheen kaksi aikuista pärjäsivät hänen kanssaan paremmin kuin yksinhuoltajaäiti, eikä oireilu ollut yhtä voimakasta kuin äidin kanssa.

– Olen kuullut muiden sijoitettujen lasten vanhempien kokemuksia: meillä oli monella tavalla tosi hyvä tuuri. Vaikka en toivonut, että lapseni huostaanotetaan, ajatellen, että hän vain tarvitsi monta vanhempaa.

Äidin ja lapsen välit pysyivät hyvinä. He tapasivat viikoittain. Tyttären koulunkäynti sujui niin hyvin, että hän suoritti lukion ja on nyt 24-vuotias yliopisto-opiskelija. Huostaanotto purettiin, kun tytär oli 17. Vaikka hän muutti omilleen heti 18 vuotta täytettyään, Raisalle huostaanoton purku oli tärkeää.

– Huostaanotto vaikuttaa meidän suhteessamme loppuelämän. Pystymme puhumaan siitä ja puhummekin paljon. Kokemus on opettanut, että voimme selvitä aika isoista asioista yhdessä.

Miten lasten avun saanti mielestäsi Suomessa toteutuu? Otetaanko lapsia liian herkästi huostaan? Voit keskustella aiheesta 15.3. klo 23 asti.

Lue myös:

"Ohjaaja sanoi ohimennen, että sinusta tulee syrjäytynyt nuori" – 8 nuorta kertoo tarinansa lastensuojelusta Suomessa

Lastensuojelun työntekijä joutui puukotetuksi töissä – vaihtoi alaa, kun työ oli jatkuvaa kriisinhallintaa