1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lastensuojelu

Lähes 10 vuotta sitten Lassi Kilponen tunsi lohdutonta surua Vilja Eerikan puolesta – kasvatusjohtajan mukaan systeemin pahin ongelma on yhä korjaamatta

Lahden kaupungin kasvatuspomon mukaan vanhat osaamistavoitteet joutaisivat roskiin. Lasten hyvinvointi on tärkeintä.

lastensuojelu
Lahden kaupungin opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen
Lassi Kilponen tutki Vilja Eerikan tapausta kahdeksan kuukauden ajan. Tehtävä oli yksi hänen elämänsä vaikeimmista.Elina Rantalainen / Yle

Koruton toimistohuone punatiilisessä rakennuksessa. Takana on pitkä päivä haastatteluja ja edessä sivukaupalla murhatutkintapöytäkirjoja. Eletään loppusyksyä 2012.

Valtioneuvosto on asettanut tutkintaryhmän selvittämään, mikä meni pieleen, kun viranomaiset eivät onnistuneet pelastamaan 8-vuotiasta Vilja Eerikaa isänsä ja äitipuolensa väkivallalta.

Tutkijaryhmä työskentelee Onnettomuustutkintakeskuksen tiloissa. Yksi ryhmän jäsenistä on Lahden kaupungin opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen.

Nyt hänen pitäisi hypätä rattiin ja ajaa kotiin. Se tuntuu vaikealta. Sälekaihdinten takana katulamput valaisevat pimeää Helsinkiä. Kilponen on poissa tolaltaan.

– Se oli lohdutonta surua lapsen puolesta. Menin liian syvälle, kunnes tajusin, että nyt jumalauta on suojeltava itseään, hän muistelee.

Surun lisäksi mielessä myllersi kiukku. Kiukku systeemiä kohtaan. Vilja Eerikan kuolemasta on pian kymmenen vuotta.

Viallinen systeemi mahdollisti uuden tragedian

Suru ja kiukku nousivat pintaan uudestaan viime joulukuussa. Nuori, josta ammattilaisten piti pitää huolta, sai surmansa raa’an väkivallan seurauksena.

Koskelan tragedian uhri oli Vilja Eerikan tavoin lastensuojelun asiakas. Järjestelmä petti. Taas.

– Tuntuu pahalta. Erittäin pahalta.

Kynttilöitä 16-vuotiaan pojan murhapaikalla Helsingin Koskelassa 9.12.2020.
Lastensuojelujärjestelmän vioista maksettava hinta on kallis. Kuva on otettu Koskelan surmapaikalta.Markku Pelkonen / Yle

Vaikka lainsäädäntöön on tehty muutoksia Vilja Eerikan kuoleman jälkeen, systeemin pahin ongelma on Kilposen mukaan edelleen korjaamatta. Lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset eivät saa toisiltaan tarpeeksi tietoa.

– Aina vaan mennään tietoturvan ja salassapitovelvollisuuden taakse. Salassapitovelvollisuus on tärkeä, mutta siihen vedoten eri toimijat istuvat samoissa palavereissa kertomatta toisilleen mitään.

Koulujen arjessa tämä näkyy pahimmillaan niin, että ammattilaiset pitävät palavereja, joissa päättävät, että seurataan tilannetta ja palataan asiaan myöhemmin. Lasta ei näy koulussa, eikä kellään oikein ole kokonaiskuvaa siitä, missä mennään.

– Sitten kun koulu yrittää saada tietoa lapsen tilanteesta muilta ammattilaisilta, sanotaan, että voi voi. Ei me voida kertoa, kun tämä salassapitovelvollisuus on niin tiukka, Kilponen tuskailee.

Lastensuojelutyössä on edelleen liian vähän väkeä

Vilja Eerika -tutkinnassa (siirryt toiseen palveluun) oli mukana ammattitutkijoiden lisäksi sote- ja kasvatusalan ammattilaisia. Kilponen pyydettiin mukaan, koska hän tunsi koulumaailman. Opetus- ja kasvatusjohtaja on toiminut ennen nykyistä virkaansa vuosia musiikinopettajana ja rehtorina Helsingissä.

Lahden kaupungin opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen soittaa pianoa.
Musiikki ja soittaminen tuovat voimaa, lohtua ja tasapainoa virkamiehen arkeen. "Musiikki kiinnittää minut siihen, kuka olen."Elina Rantalainen / Yle

– Ideana oli, että me osaamme kysyä oikeat kysymykset kouluissa ja päiväkodeissa. Ajateltiin, että meille uskalletaan puhua, koska emme ole poliiseja.

Vilja Eerikan opettaja ja koulun rehtori ovat silloin tällöin Kilposen mielessä. Katse hakeutuu vähän ohi, ulos ikkunasta, kun hän muistelee tutkimuksen vaiheita tarkemmin.

– He yrittivät parhaansa, mutta eivät saaneet langanpäistä kiinni. Samaan aikaan koululääkäri ja kouluterveydenhoitaja eivät nähneet Vilja Eerikan tilannetta sellaisena kuin se oli. Tarkastukset hoidettiin kuin auton katsastus. Läpi meni.

"Hiljaisuuden kuuntelemisessa meillä on vielä aika paljon opettelemista."

Kilponen naputtaa puhuessaan pöydän pintaa. Kuin painottaakseen sanojaan. Viimeisen lauseen kohdalla naputus voimistuu.

– Langat eivät yhdistyneet, vaikka ne olisi voitu yhdistää.

Lastensuojelun asiakkaiden kohdalla lankojen pitäisi olla lastensuojelun hyppysissä, mutta Kilposen mukaan nykyresursseilla tehtävä on, jos ei mahdoton niin ainakin erittäin hankala.

– Olen edelleen huolissani siitä, että ovatko lastensuojelun asiakkaiden asiat aidosti jonkun nimetyn työntekijän käsissä. Lastensuojelun työntekijät ovat erittäin kuormittuneita. Tämä näkyy myös kouluissa.

Esimerkiksi Lahdessa yhdellä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on tällä hetkellä reilut 40 asiakasta. Pahimmillaan yhden sosiaalityöntekijän vastuulla voi olla jopa yli sata lasta. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan asiakasmäärä on tarkoitus rajata asteittain korkeintaan 30:een. Hallituksen esitys lakimuutoksesta pyritään saamaan eduskuntakäsittelyyn ensi syksynä.

Rehtori soitti ovikelloa

Lasten hyvinvointi on tärkeämpää kuin opetussuunnitelman osaamistavoitteet. Näin Kilponen on ajatellut opettajavuosistaan asti, ja toiminut sen mukaan.

Rehtorina hän saattoi juosta lintsarin kiinni metroasemalla tai soittaa aamulla koulun naapurissa asuvan oppilaan ovikelloa, jos tätä ei näkynyt koulussa.

Lahden kaupungin opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen soittaa pianoa.
Jo opettajavuosinaan Kilponen ajatteli, että hyvä yhteishenki on musiikin tunneilla tärkeämpää kuin nuottien osaaminen.Elina Rantalainen / Yle

Kokemukset tapaus Vilja Eerikan tutkinnasta vain vahvistivat omaa linjaa.

– Lasten ja nuorten hyvinvointi on tärkeintä. Sitä yritän koko ajan toitottaa: välillä menee pahasti pieleen.

Kilponen kertoo, kuinka kehotti opettajia eräässä uutta opetussuunnitelmaa käsittelevässä tilaisuudessa heittämään vanhat osaamistavoitteet roskiin ja keskittymään olennaiseen. Siis siihen, mikä hänen mielestään on olennaista: opiskelutaitojen opettamiseen, kavereiden kuuntelemiseen ja yhteishengen vahvistamiseen.

Moni taisi pahoittaa mielensä.

– Olen kuulemma vieraantunut koulun arjesta.

Mutta Kilponen ei aio luovuttaa. Miehen äänensävy muuttuu kärsimättömäksi, kun hän alkaa ladella käsityksiään toisen asteen koulujen opetusmenetelmistä. Ne ovat hänen mielestään jämähtäneet osin 1970-luvulle. Sama huomio koskee osin myös perusopetusta.

– Pienet koululaiset painavat menemään reput täynnä kirjoja. Koulussa luetaan ja alleviivataan, jotta osataan ulkomuistista vastata kokeessa oikein jostain Köyliönjärvestä. Kirjat täynnä tarinaa ja huttua. Eihän siinä ole mitään tolkkua.

Hiljaisia ei saa jättää huomiotta

Opetus- ja kasvatusjohtajana Lassi Kilponen edellyttää, että kaikkien kouluissa työskentelevien aikuisten tärkein päämääränä on puolustaa lasten oikeuksia.

Lahden kaupungin opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen
"Rehtorien tärkein tehtävä on puolustaa lapsen etua", sanoo itsekin rehtorina toiminut Lassi Kilponen.Elina Rantalainen / Yle

– Vilja Eerika-tutkinnan jälkeen olen ollut valmis tekemään mitä vain lasten hyväksi, vaikka se tarkoittaisi käräjöintiä tai potkuja, hän sanoo.

Viranhaltijana hän ei tietenkään voi kehottaa koulujensa henkilökuntaa toimimaan samoin. Silti on sanomattakin selvää, että lapsen edun nimissä toimiva opettaja tai rehtori ei ainakaan suoraan saisi Kilposelta kenkää, vaikka se aiheuttaisikin pahennusta.

Kouluissa lasten oikeuksia puolustetaan Kilposen mielestä parhaiten rakentamalla luokkayhteisöistä porukoita, jotka pitävät toistensa puolia. Sellaisia, joita joukkueharrastuksissa parhaimmillaan syntyy.

Se vaatii myös joukon hiljaisten kuulemista entistä tarkemmalla korvalla. Siinä on Kilposen mukaan vielä paljon opettelemista. Hiljaiset kun eivät aiheuta häiriötä.

– Pahinta, mitä voi tapahtua on, että lapsi ei puhu mitään pitkään aikaan, eikä kukaan huomaa mitään.

Vilja Eerika ja Koskelan uhri olivat hiljaa, eivätkä aiheuttaneet häiriöitä.

Lue seuraavaksi