Kevätaurinko kimmeltää räystään reunalta roikkuvissa jääpuikoissa. Punainen puutalo kyyhöttää hylättynä Jyväskylän laitamilla, reilun kymmenen kilometrin päässä keskustasta, luonnonkauniilla Vesangan kylällä.
Anna Penttilä ja hänen kolme alakouluikäistä lastaan joutuivat muuttamaan kodistaan evakkoon helmikuussa. Onneksi vain kivenheiton päästä löytyi tyhjillään ollut asunto.
Heidän vuonna 1963 rakennettu omakotitalonsa on homeessa.
– Itkin ja seurasin vierestä, kun homekoirat merkkasivat marraskuussa lähes joka seinustan talostamme. Hometta oli ihan joka paikassa. Tiesin silloin, että koti on menetetty.
Penttilä oli epäillyt hometta jo parin vuoden ajan, mutta tottui talon ominaishajuun. Hän myös ajatteli vanhojen talojen aina vähän haisevan erilaiselle.
Perheenäidillä on talosta jäljellä vielä 97 000 euroa asuntolainaa.
Rakennusvirheistä tullut uusi normaali
Sisäilmaongelmien määrä on jatkuvassa kasvussa. Asumisterveysliittoon tulee yli 5 000 sisäilmaa koskevaa yhteydenottoa vuosittain.
– Rakennusvirheitä tehdään nykyisin niin paljon, että siitä on tullut normaalia. Ihmiset maksavat asunnoista saman hinnan on niissä ongelmia tai ei, sanoo Asumisterveysliitto AsTe ry:n toiminnanjohtaja, RTA Hannele Rämö.
Rämö toivoisi, että hänen 30 vuoden aikana tekemänsä työ asumisterveyden eteen näkyisi jossain. Sen sijaan ongelmat ovat vain lisääntyneet: on kyseessä vanhan korjaaminen tai uuden rakentaminen.
– Sisäilmaongelmat johtuvat rakennusprosessin aikaisesta piittaamattomuudesta. Vaikka tiedetään jo rakentaessa, että tulee virhe, niin siitä ei vaan välitetä.
Asumisterveysliiton mukaan ongelmat aiheutuvat puutteellisesta lainsäädännöstä. Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki velvoittaa, että rakennusvirhe on konkretisoitunut.
– Toisin sanoen aiheutunut ongelma pitää pystyä näyttämään todeksi ennen kuin se katsotaan rakennusvirheeksi, valottaa Rämö.
Rämöllä on esimerkiksi parhaillaan työn alla uusi, iso taloyhtiö Helsingissä merenrantatontilla. Kalliisiin kerrostaloihin oli jätetty rakennusvaiheessa myrskypellit asentamatta. Veden sataessa viistoon kosteus pääsee suoraan rakenteisiin.
Sadevedestä johtuvia kosteusongelmia korjataan taloyhtiössä parhaillaan.
Oma koti moukarin alle
Keittiövastaavana vanhusten palvelutalossa työskentelevä Anna Penttilä esittelee päällisin puolin siistissä kunnossa olevan omakotitalonsa pahimpia homepesäkkeitä.
Homekoirien jälkeen rakennusalan ammattilainen kävi ottamassa kosteusnäytteitä koirien merkkaamista paikoista, lattian alta ja seinien alaosien rakenteista.
– Löytyi eri asteisia homeita ja myös sädesientä. Liian matala sokkeli ja liian lähelle maanpintaa rakennettu ulkolaudoitus ovat olleet suurimmat rakennusvirheet, jotka aikoinaan on tehty.
Penttilä osti puisen omakotitalon kymmenen vuotta sitten silloisen puolisonsa kanssa. Talo oli vaihtanut usein omistajaa jo ennen heitä. Eron jälkeen Penttilä ehti asua siinä yksin lastensa kanssa neljä ja puoli vuotta.
– Hometuomio oli kova isku ja hyvin surullista. Olin saanut pidettyä talon itselläni kovalla työllä. Se oli minun ja lasteni koti.
Penttilä ei voi saada enää ketään tilille kosteusongelmista.
– Kaikki aikamääreet ovat jo umpeutuneet. Myyjän virhevastuu on viisi vuotta. Vastuu on pidempi, jos pystytään osoittamaan selkeä rakennusvirhe, kuten lattian alle haudatut rakennusjätteet, mutta nyt ei ollut mitään, mistä ketään syyttää.
Talon korjauskustannukset olisivat yltäneet arvioiden mukaan yli 100 000 euroon.
– Moni yritti saada minua korjaamaan talon, mutta päätin heti, että euroakaan en laita talon remontoimiseen. Käsissä olisi kuitenkin aina hometalo, jonka myyminen olisi hankalaa. Mieluummin elän velkavankeudessa pankin kanssa kuin asun jatkuvassa pelossa.
Ongelmien syy ei aina ole home
Sisäilmaongelmiin johtavat yhä useammin myös muut terveyshaitat kuin kosteus- ja homevauriot.
Muun muassa puunsuoja-aineiksi tarkoitettujen kreosootin ja kloorifenolien sekä sen käytöstä syntyneen kemiallisen yhdisteen, tetrakloorianisolin, aiheuttamat ongelmat ovat nousseet esiin. Kreosootin käytön tunnistaa kemikaalimaisesta ratapölkyn hajusta. Tetrakloorianisoli aiheuttaa niin sanottua mummon mökin hajua.
Myrkkyjen määrälle asunnoissa ei ole asetettu raja-arvoja, vaikka esimerkiksi kaatopaikalle niitä ei saa viedä määräänsä enempää.
– Koskaan ei tiedä minkä myrkkypommin ostaa. Kloorifenolin ja kreosootin käyttö asuinrakennuksiin on nykyisin kielletty. Molemmilla tuotteilla on estetty puun homehtumista, lahoamista ja sienettymistä, toteaa Hannele Rämö.
Erityisesti kreosootilla vahvistettua maaöljypikeä on käytetty meren rannalla ja rautateiden varsilla rakentamisessa.
Asumisterveysliitto ajaa kuntotarkastusta pakolliseksi asunnon oston yhteyteen.
– Kuntotarkastus pitäisi olla ehdottomasti pakollinen, silloin säätyttäisiin monilta tragedioilta. Myös rakennuksen kuntotarkastajalla täytyisi olla vastuuvakuutus eli niin sanottu tunarointivakuutus määriteltynä laissa. Nykyisin kukaan ei ole juuri vastuussa mistään.
Asuntokauppa villi länsi
Hannele Rämöä surettaa, että pieni ihminen on jätetty asumisongelmien kanssa oman onnensa nojaan. Hän on joutunut kohtaamaan jopa ihmishengen menetyksiä hometalohelvettien vuoksi.
– Asuntokauppa mielletään osaksi tuottavaa markkinataloutta. Siihen ei haluta puuttua, vaikka asunto on elämän kallein hankinta ja iso osa ihmisen perusturvallisuutta.
Asumisterveysongelmista kärsiville olisi Rämön mukaan tarjolla apua, jos he osaavat sitä etsiä ja oikeista paikoista.
– Moni ei ole valmis maksamaan saamastaan asiantuntija-avusta toimijalle, joka toimii yrityspohjalta. Ei sittenkään, vaikka on pistänyt joka sentin kiinni asuntokauppaan, jonka korjauksiin ei juuri kukaan ollut varautunut.
Pieni haaste on myös se, että monet luottavat asiassaan pelkästään netistä saatavaan kokemusapuun, ja asiat saattavat silloin mennä pattitilanteeseen, jolloin ei kukaan halua enää auttaa.
Keväällä on päättymässä Valtioneuvoston VN-teas sisätukihanke, jossa Asumisterveysliitto on myös mukana. Siinä jälleen kerran yritetään saada asuntokaupan kuntotarkastukset lain piiriin. Siinä myös kartoitetaan home- ja muista syistä syntyneitä asumisterveysloukkuja.
– Korjausavustuslaki kumottiin eduskunnan suuressa viisaudessa 2017, ja ihmiset jäivät tyhjän päälle. Laki oli pitkään voimassa, ja sen nojalla oli mahdollisuus saada valtiolta tukea rakennusvirheistä aiheutuneiden ongelmien korjaamiseen.
Korjausavustuslaista olisi ollut apua myös Anna Penttilälle.
Uusi torppa vanhan paikalle
Anna Penttilä siristelee silmiä kevätauringossa ja kaivaa lumen alta pihakiviä näkyviin. Tontti on hänelle rakas ja tärkeä.
– Olen laittanut pihaa suurella sydämellä, ja meillä on paljon kotieläimiä. Tämä piha ja alue ovat minulle hyvin tärkeitä. En halua muuttaa muualle.
Penttilä on päättänyt hankkia talon purkamisen jälkeen tontille uuden talon. Hän on pystyttänyt virallisen pienkeräyksen, jolla on mahdollisuus kerätä 10 000 euroa talon purkukustannuksia varten.
– Olen aivan liikkuttunut kaikesta siitä tuesta ja avusta, mitä olen saanut. Keräyksestä puuttuu enää 1 700 euroa, niin minulla on talon purkuun tarvittavat rahat koossa.
Talo puretaan pääsiäisen jälkeen. Paikallinen rakennusyrittäjä tiputti Penttilälle purku-urakan hintaa 15 000 eurosta 10 000 euroon. Urakoitsija halusi auttaa yksinhuoltajaa.
Koko Vesangan kylä on ollut suurena tukena kovia kokeneelle perheenäidille.
Penttilä sai myös uuden miesystävänsä kanssa pankista tarvittavan lisälainan uutta taloa varten. Muuttovalmis omakotitalo nousee vanhalle tontille juhannuksena. Puhtaaseen kotiin päästään muuttamaan elo-syyskuussa.
– En ole jäänyt surkuttelemaan kohtaloani. Olen joutunut kokemaan henkilökohtaisessa elämässäni vielä paljon pahempiakin asioita. Eikä minulla ole vaihtoehtoja, on vaan jaksettava mennä eteenpäin. Nokka kohti tuulta, kyllä tästä selvitään.
Korjaus 16.3. klo 14.20: Poistettu maininta, että myyjän vastuu tahallisissa rakennusvirheissä olisi ikuinen. 10 vuoden jälkeen on myöhäistä esittää reklamaatioita tahallisistakaan virheistä.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23.00 saakka.