Hyppää sisältöön

Aleksei Navalnyin tie vei vankiloihin – onko mielipidevainojen ja neuvostokomennon aika palannut Venäjälle?

Venäjällä vallanpitäjien käytöksen arvaamattomuus on haaste oppositiolle, sanoo vankileirejä tutkiva sosiologi Olga Zeveleva.

Aleksanteri-instituutin tutkijatohtori Olga Zeveleva. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle

Venäjän opposition näkyvimmän edustajan Aleksei Navalnyin vankeus tuo monille mieleen toisinajattelijoiden kohtelun Neuvostoliitossa. Murhayrityksen kohteeksi joutunut ja Venäjälle palannut Navalnyi kärsii nyt yli kahden vuoden tuomiota Pokrovissa, Rangaistussiirtola numero kahden muurien sisällä.

Presidentti Vladimir Putinin jo kolmannelle vuosikymmenelle ulottuva kausi on nostanut esiin myös muita vertauskohtia Venäjän ja sitä edeltäneen neuvostovallan välille.

Aleksanteri-instituutin tutkija Olga Zeveleva sanoo Ylen haastattelussa, että ihmisten vangitseminen poliittisten mielipiteiden ja toiminnan vuoksi tuo mieleen neuvostoajat, mutta erojakin on.

Pietarissa järjestetyssä ystävänpäivän mielenosoituksessa osallistujat tukivat Aleksei Navalnyitä. Kuva: Olga Maltseva / AFP

Hän muistuttaa, että tuolloin dissidentit – toisinajattelijat – joutuivat nälkäisinä ankaraan pakkotyöhön.

Neuvostokomennon aikaan aktivistit tiesivät tarkkaan, mitkä teot johtaisivat vangitsemiseen. Nyky-Venäjällä viranomaisten toiminta on arvaamattomampaa.

"Harmaa alue on haaste oppositiolle"

– Harmaa alue, joka määrittelee sen mitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä, on nykyisen Venäjän politiikassa alati liikkuva, laajeneva ja ristitiitainen. On vaikea ennustaa, kuka tai koska joutuu valtion sortokoneiston nappaamaksi, kuvailee Zeveleva.

Aleksei Navalnyi oikeudessa Moskovassa 20.1.2021. Kuva: Yuri Kochetkov / EPA

Olga Zeveleva sanoo, että sattumalta mielenosoituksen keskelle kävellyt ohikulkija voi päätyä vankilaan, ja toisaalta valtapuoluetta vastustava aktivisti voi päästä pelkällä viranomaisten pelottelulla. Hän vastasi Ylen kysymyksiin sähköpostitse ja puhelimessa.

Zevelevan mukaan vapauden harhakuva ja sortotoimien satunnaisuus luovat epävarmuutta, joka on oppositiolle jopa hankalampi haaste kuin jäykkä neuvostojärjestelmä.

"Venäjän valtio käyttää taloudellisia syytöksiä"

Esimerkkejä valtakoneiston suorasukaisesta toiminnasta on silti paljon – mukaan lukien kyseenalaiset vankeustuomiot. Tunnetuimpiin esimerkkeihin kuuluu miljardööri Mihail Hodorkovskin pitkä vankeus 2000-luvun alkuvuosina, Vladimir Putinin valtakauden alussa

Tuomion perusteena olivat taloudelliset väärinkäytökset. Oligarkki Hodorkovski kuului niihin, jotka olivat rikastuneet 1990-luvun villeinä vuosina. Taustalla oli nousujohteinen ura Neuvostoliiton nuorisojärjestössä ja 1980-luvulla virinneessä tietokonebisneksessä.

Aiheita syytöksiin ei ollut vaikea löytää. Oikeusjutun taustalla nähtiin kuitenkin Putinin halu kukistaa uhkaava kilpailija.

Mihail Hodorkovski Venetsian filmijuhlilla elokuussa 2019. Kuva: Claudio Onorati / EPA

Myös Aleksei Navalnyin tuomion perusteena ovat väitetyt talousrikokset. Zeveleva katsoo, että tämän ja aikoinaan Venäjän rikkaimpana miehenä pidetyn Hodorkovskin tapausten vertaaminen on kuitenkin vaikeaa.

- Taloudelliset syytökset ovat toki yksi tapa, jota Venäjän valtio on käyttänyt kannaltaan epämukavia kriitikoita vastaan, sanoo tutkija mutta muistuttaa, että Navalnyi joutui myös myrkytysyrityksen kohteeksi.

Lähes vuosikymmenen vankilassa ja työleirillä viettänyt Hodorkovski armahdettiin vuonna 2013, ja hän siirtyi heti länteen. Venäjän johtaja oli jälleen päässyt yhdestä kilpailijasta.

"Navalnyin vankilaa ei valita sattumalta"

Vallanpitäjiä vastustavien karkottaminen pois keskuksista – usein Siperiaan saakka – on Venäjällä vuosisatainen perinne. Nekin, jotka neuvostoaikana lopulta palasivat vankileireiltä, eivät yleensä saaneet asettua suuriin kaupunkeihin.

Moskovan ja Leningradin, nykyisen Pietarin, kasvua hillittiin muutenkin tiukalla asumislupamenettelyllä.

Olga Zeveleva sanoo, että Neuvostoliitto jatkoi tsaari-Venäjän tapaa sijoittaa vankilat etäälle. Monet Venäjän vankiloista ovat kaukana kaupungeista, omaisten, lakimiesten ja viranomaisten tarkistusten ulottumattomissa.

Tätä vielä vahvistettiin salailulla ja eristämisellä. Zevelevan mukaan samaa sovelletaan myös Aleksei Navalnyihin. Tätä ei ole karkotettu matkojen taa, vaan Pokrovaan Vladimirin alueelle, noin 100 kilometriä Moskovasta itään.

Aleksanteri-instituutin tutkijatohtori, sosiologi Olga Zeveleva tutkii Neuvostoliiton vankileirejä. Kuva: Jorge Gonzalez / Yle

Zevelevan mukaan Navalnyin on määrä suorittaa tuomiotaan vankilassa, jonka johto pitää laitoksessa tiukkaa kontrollia armeijatyylisen ohjesäännön avulla. Näin vangeilla ei ole mahdollisuutta hankkia käyttöönsä kännyköitä, internet-yhteyksiä eikä muita yhteydenpitovälineitä.

– Tämä sijoitus ei ole sattuma, luonnehtii Zeveleva.

Cambridgen yliopistossa väitellyt, Moskovasta kotoisin oleva sosiologi toimii Aleksanteri-instituutin tutkijana. Olga Zelevela osallistuu Neuvostoliiton ja muiden entisten sosialististen maiden vankileirejä tutkivaan kansainväliseen "Gulagechoes" -projektiin (siirryt toiseen palveluun).

Navalnyi nähdään vahvana hahmona

Neuvostoliiton tunnetuin Moskovasta häädetty järjestelmän kriitikko oli ydinfyysikko Andrei Saharov. Hän eli kuusi vuotta sisäisessä karkotuksessa Gorkin kaupungissa, joka nykyään tunnetaan jälleen Nižni Novgorodin nimellä.

Saharovin sallittiin palata Moskovaan Mihail Gorbatšovin valtakauden alkuaikoina vuonna 1986. Laajaa julkisuutta saanutta paluuta pidettiin merkkinä aikojen muuttumisesta.

Vertaus Saharoviin tai muihin neuvostoajan dissidentteihin ei kuitenkaan nouse Navalnyin yhteydessä etualalle. Näiden sijasta häntä verrataan Nelson Mandelaan, Mahatma Gandhiin ja jopa Martin Luther Kingiin.

– Tämä osoittaa, että Venäjän oppositio näkee Navalnyin globaalina hahmona ja tarpeeksi voimakkaana johtajana tekemään maailmanhistoriaa, katsoo Olga Zeveleva.

Andrei Saharov osallistui mielenosoitukseen Moskovassa vuonna 1989. Kuva: Alexander Tjagny-Rjadno / AOP

Vertailu korostaa myös mellakkapoliisiin ja vankiloihin turvautuvan, väkivaltaisen valtion ja rauhanomaisen protestin välistä vastakkaisuutta.

– Se on tullut tärkeämmäksi kuin viittaukset Neuvostoliiton menneisyyteen, sanoo Zeveleva.

Nationalismi hämmentää lännessä

Aleksei Navalnyin aiemmassa esiintymisessä on nähty myös rosoja.

Hiljattain ihmisoikeusjäsjestö Amnesty International peruutti häneltä mielipidevangin aseman, jonka oli ehtinyt juuri myöntää. Peruutuksen syyksi ilmoitettiin Navalnyin vuosia sitten pitämät kansallismieliset julistukset, joihin sisältyi vihapuheen piirteitä.

Huolimatta päätöksestään Amnesty vaatii edelleen Navalnyin vapauttamista.

Aikoinaan lännessä herätti hämmennystä myös Nobel-palkittu kirjailija Aleksandr Solzhenitsyn. Vankileirien saariston Gulagin kuvaaja virui kirjojensa vuoksi Josif Stalinin aikana vuosia vankileireillä, ja karkotettiin lopulta 1970-luvulla länteen.

Neuvostoliiton luhistuttua kirjailija pääsi palaamaan kotimaahansa. Hänen puheissaan kaikui ajoittain uhmakas venäläinen kansallismielisyys, mitä ei lännessä ymmärretty.

"Navalnyi on epäilemättä poliittinen vanki"

Kysymys yhtäläisyydestä kirjailijan äänenpainojen ja Navalnyin näkemysten välillä saa Zevelevan kysymään, kuinka kauan tätä on pidettävä vastuullisena vanhasta vihapuheesta.

Tutkija muistuttaa, että nationalistiset painotukset ovat viime vuosina kadonneet Navalnyin kampanjapuheista.

– Kuinka "tahraton" pitää mielipidevankien menneisyys olla? Vanhentuvatko nuo puheet lopulta, Zeveleva pohtii.

– Tämä herättää kysymyksiä, joista puhutaan paljon Venäjällä.

Kirjailija Aleksandr Solzhenitsyn palasi kotimaahansa kesäkuussa 1994. Tässä hän on Habarovskissa Venäjän Kaukoidässä. Kuva: Richard Ellis / AOP

Nationalismin ja rasismin vastainen ajattelu on Venäjällä liberaaleissa piireissä nyt näkyvämpää kuin 2000-luvun alussa.

– Taitavana poliitikkona Navalnyi on huomannut tämän, ja jättänyt kansallismielisyyden puheistaan, sanoo Zeveleva.

Zevelevan mielestä on selvää, että Navalnyi on vankilassa, koska on arvostellut Kremliä – ja koska on poliittisena johtajana niin voimakas, että muodostaa uhan Venäjän nykyisille poliittisille eliiteille.

– Navalnyi on epäilemättä poliittinen vanki, sanoo Zeveleva.

"Putin näkisi Navalnyin mieluummin kuolleena"

Yksi neuvostoajan tunnetuimmista toisinajattelijoista oli Vladimir Bukovski, joka kuoli maanpaossa Lontoossa vuonna 2019. Vankiloissa, työleireillä ja psykiatrisessa pakkohoidossa 12 vuotta pidetty Bukovski pääsi lähtemään länteen 1970-luvulla, kun Neuvostoliitto vaihtoi Bukovskin chileläiseen kommunistijohtaja Luis Corvalániin. Tämä oli puolestaan Chilen sotilasjuntan vankina.

Vuonna 2007 Bukovski pyrki ehdolle Venäjän presidentinvaaleissa. Bukovskin ehdokkuus kuitenkin torjuttiin sillä perusteella, ettei hän ollut asunut Venäjällä edellisinä vuosina.

Myös Aleksei Navalnyi on poliittinen vaikuttaja, jonka Venäjän johto kenties mielellään näkisi asuvan ulkomailla, eristettynä vaikutusmahdollisuuksista.

Olga Zeveleva katsoo kuitenkin, että Kremlin suunnitelmaa Navalnyin varalle on mahdoton ennustaa – Venäjän hallitsevan eliittin päätöksenteko ja suunnitelmat kun eivät ole kovin läpinäkyviä.

Venäjältä 1970-luvulla karkotettu toisinajattelija Vladimir Bukovski yritti vielä vuonna 2007 osallistua maan presidentinvaaleihin. Tämän ehdokkuus kuitenkin torjuttiin. Kuva: Sergei Chirikov / EPA

– Meidän on muistettava, että Navalnyi selviytyi kemiallisella aseella tehdystä murhayrityksestä. Kun viranomaiset olivat ensin epäonnistuneet hänen pelottelemisessaan, päättivät he murhata hänet.

Zevelevan mukaan venäläiset tutkijat ovat arvailleet, tuliko presidentti Putin yllätetyksi, kun Navalnyi vielä kokemansa hyökkäyksen jälkeen päätti palata Venäjälle.

– Kun Navalnyi selviytyikin hengissä, ja vieläpä palasi Venäjälle tultuaan hoidetuksi Saksassa, vankila sai käydä ratkaisusta. Mutta minä oletan, että Putin näkisi mieluummin Navalnyin kuolleena, sanoo tutkija Olga Zeveleva.

Kirjailija Aleksandr Solzhenitsynin kuvan kuvatekstiä täsmennetty 15.3. klo 16.11 muotoon: "Solzhenitsyn palasi kotimaahansa kesäkuussa 1994. Tässä hän on Habarovskissa Venäjän Kaukoidässä." - Aiemmasta tekstistä saattoi saada käsityksen, että Habarovsk oli kirjailijan kotiseutu. Alue oli Stalinin kaudella yksi "vankileirien saariston" keskeisistä osista.

Lue lisää:

.
.