Joukko arkkitehteja lyttäsi Helsingin rakentamisen – nyt vastaa toimialajohtaja Mikko Aho: "Sijoittajat eivät määrittele kaupunkia, emme ole salamyhkäisiä"

Helsingin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho vastaa arkkitehtien kritiikkiin.

Helsingin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho Kuva: Pertti Nisonen / Helsingin kaupunki

Yle kertoi tänään torstaina, että joukko kaupunkisuunnittelun, arkkitehtuurin ja kulttuuriympäristön asiantuntijoita antaa kylmää kyytiä Helsingin kaupunkisuunnittelulle.

Helsingin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho ei vielä aamulla halunnut kommentoida kirjassa esitettyjä väitteitä, mutta nyt hän vastaa niihin siltä osin kuin väitteistä voi lukea Ylen artikkelista. Aho ei ole vielä lukenut itse pamflettia. Kenen kaupunki? Helsingin kaupunkisuunnittelu ja kulttuuriympäristö törmäyskurssilla -kirja ilmestyi tänään torstaina.

Pamfletissa väitetään, että kaupunkisuunnittelusta on tullut salamyhkäistä, koska se on ulkoistettu kiinteistösijoittajille ja rakennusyhtiöille. Esimerkiksi on nostettu muun muassa Eteläsatama, jonne kaavaillaan uutta arkkitehtuuri- ja designmuseota. Miten kommentoit väitettä?

En tiedä, mitä salamyhkäistä Eteläsataman hankkeessa on. Sitähän on valmisteltu avoimesti, ja keskustelua on käyty toista vuotta arkkitehtuuri- ja designmuseon toteuttamisen edellytyksille. Ja museolle on haettu paikkaa. Helsinki on myös kertonut, millaisella formaatilla tätä ratkaisua haetaan, siten, että kaupunki voisi olla tässä merkittävässä hankkeessa mukana. Arkkitehtuuri- ja designmuseo on valtion hanke. Olemme hyvin huolellisesti tutkineet ja arvioineet myös näitä kulttuuriympäristöön liittyviä asioita, jotka käyvät ilmi kun saamme alueen kilpailuohjelman valmiiksi. Että mitä reunaehtoja se kilpailijoille asettaa. Tästä on salamyhkäisyys kaukana. Ovatko kaikki tyytyväisiä siihen, millä tavalla asioita viedään eteenpäin, on toinen asia.

Helsingin kaupunki ei siis ole salamyhkäinen Eteläsataman, Helsinki Gardenin tai Keski-Pasilan pilvenpiirtäjien osalta?

Ei. Helsingin kaupunki ei ole salamyhkäinen. Toimintamme on avointa ja läpinäkyvää. Pilvenpiirtäjienkin osalta taustalla on jo muistaakseni vuonna 2007 laaditut korkean rakentamisen periaatteet Helsingille, jotka on poliittisesti käsitelty. Kun korkea rakentaminen tuli intresseihin ja sille oli painetta, teimme periaatteet, joilla pyrittiin siihen, että mahdollistamme asioita korkeassa rakentamisessa, ja samalla huolehdimme siitä, että Helsingin ikoninen siluetti pysyisi mahdollisimman puhtaana ja hyvänä. Jos kilpailu johtaa tilanteeseen, jossa on jäljellä vain yksi toimija, se on ikävää ja haastavaa, mutta se ei ole varsinaisesti salamyhkäistä. Nämä ovat hyvin monimutkaisia, vaikeita, laajoja ja haastavia kilpailuja, ja joskus käy näin.

Kirja väittää, että lähes kaikki arkkitehdit siirrettiin pois Helsingin maankäytön johdosta kaupungin hallinto- ja organisaatiouudistuksessa. Olet itse arkkitehti. Pitääkö väite paikkansa?

Olisi kiva kuulla edes yksi nimi, joka on siirretty pois johtavista suunnittelutehtävistä organisaatiossamme. Niitä ei ole yhtään.

Kirjan mukaan päätäntävalta on siirtymässä Helsingin maankäyttöpolitiikassa muutamalle kiinteistösijoittajalle, poliitikolle ja poliittisesti nimetylle johdolle. Onko näin?

Meillä on kaupunkistrategissa linjattu ja käytännössä kohtuullisen hyväksi havaittu se, että teemme asioita kumppanuudessa kaupunkikehityksessä niiden tahojen kanssa, jotka tämän rakentamisen rahoittavat. Lähtökohtaisesti ja tosiasiallisesti sijoittavat eivät määrittele kaupunkia, vaan se menee sekä vuorovaikutuksen että lainmukaisen vuorovaikutuksen kautta poliittiseen päätöksentekoon ja sitä kautta asiat lähtevät toteutumaan. Toimivat hankkeet, joissa on sijoittaja mukana alusta asti, ja jossa huolehditaan laadullisista tekijöistä, johtavat helpommin ja paremmin hyvään lopputulokseen. Tämä on toimiva yhtälö, mutta täytyy pitää huolta siitä, että koira heiluttaa häntää, eikä päinvastoin.

Kulttuuriympäristön huomioon ottaminen on jäänyt kirjan mukaan Helsingissä sanahelinäksi. Miltä väite kuulostaa?

Se on aika erikoinen väite. Meillä on Helsingissä yli 4 000 asemakaavoituksella suojeltua rakennusta Helsingissä. Ja yli 2000 erilaisiin arvoihin perustuvaa suojeltua aluetta. Kulttuuriympäristöön liittyvät selvitykset, analyysit ja historialliset selvitykset ovat arkea jokaisessa suunnitteluprosessissamme. En tunnista tällaista heikkoutta suunnitteluapparaatissamme.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 12.3. klo 23:een asti.

Lue myös: