1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ylioppilaskirjoitukset

Ylioppilaiden tulevaisuudesta päättävät mystiset sensorit, jotka ovat itsekin sitä mieltä, että heistä pitäisi tietää enemmän

Ylioppilastutkintolautakunnan sensorit päättävät opiskelijoiden pisteistä ja yhä enemmän myös korkeakoulupaikoista. Selvitimme, miten he sen tekevät.

Akseli Vidgrenin historian arvosana putosi sensorien käsissä kymmeniä pisteitä. Vidgren on kuvattu Lohjalla, jossa hän työskentelee koulunkäynnin avustajana. Kuva: Paula Tiainen / Yle

Akseli Vidgren yllättyi iloisesti nähdessään historian opettajan antamat pisteet. 83 pisteellä voisi helposti saada kolmanneksi parhaan arvosanan, M:n.

Muutaman viikon kuluttua hän yllättyi vielä enemmän, kun lopulliset pisteet saapuivat Ylioppilastutkintolautakunnasta. Vidgrenin pisteet olivat pudonneet 52:een, joilla hän voisi saada toiseksi huonoimman hyväksytyn arvosanan, B:n.

Oli kevät 2019, ja Vidgren oli kirjoittamassa ylioppilaaksi Kangasniemen lukiosta. Hän oli pitänyt historiasta koko lukion ajan ja saanut aina hyviä arvosanoja. Opettaja ja rehtori neuvoivat häntä pyytämään lautakunnalta tarkistusarviointia.

Ylioppilaskirjoitusten merkitys kasvaa koko ajan. Keväällä 2020 ensimmäistä kertaa yli puolet uusista opiskelijoista hyväksyttiin korkeakouluun ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella.

Tässä järjestelmässä yhdenkin pisteen erolla ylioppilaskokeessa voi olla suuri vaikutus opiskelijan tulevaisuuteen.

Moni opiskelija tai opettajakaan ei kuitenkaan ymmärrä, mistä pisteet ja arvosanat tulevat.

Kokeen arvostelee ensin oma opettaja, jonka jälkeen se lähetetään Ylioppilastutkintolautakuntaan (YTL) "sensorien" tarkistettavaksi. Osa sensoreista myös osallistuu koetehtävien laadintaan.

Erikoisessa sanassa kaikuvat ylioppilastutkinnon pitkät perinteet. "Sensori" tulee latinankielisestä sanasta "censere", joka tarkoittaa arvioimista.

Opettajat arvostelevat kokeet etukäteen laadittujen, melko lyhyiden "hyvän vastauksen piirteiden" avulla. Sensorit taas tarkistavat paperit kokeen jälkeisessä sensorikokouksessa päätettyjen, laajempien kriteerien perusteella.

Niitä ei kaikissa aineissa julkaista. Myös sensorien henkilöllisyys on julkista tietoa vasta vuoden kuluttua tutkintokerrasta.

Tässä jutussa vertailemme opettajien ja sensorien kevään 2019 kirjoituksissa antamia pisteitä YTL:ltä saatujen tilastojen avulla. Lisäksi saimme lautakunnalta nimilistan arvosteluja tehneistä sensoreista.

Teimme myös reaaliaineiden sensoreille heidän työhönsä liittyvän kyselyn. Yli 150:stä reaaliaineen sensorista reilu 60 vastasi kyselyyn nimettömästi. Haastattelimme heistä tarkemmin yhdeksän.

Suuri osa sensoreista haluaa esiintyä tässä jutussa nimettömänä, koska YTL:n linjaus on, että sensorien nimiä ei julkaista ainejaoksen puheenjohtajaa lukuun ottamatta. He eivät halua sooloilla, keikuttaa venettä tai joutua miettimään kritiikkinsä seurauksia.

Keskitymme jutussa yksinkertaisuuden vuoksi reaaliaineisiin, eli fysiikkaan, kemiaan, biologiaan, maantieteeseen, historiaan, yhteiskuntaoppiin, uskontoon, elämänkatsomustietoon, filosofiaan, psykologiaan ja terveystietoon.

"Mystifiointi vahingoittaa tutkinnon luotettavuutta"

Vaikka sensorien henkilöllisyys ei enää vuoden jälkeen kirjoituksista ole salattua tietoa, heitä ei julkisuudessa juuri näy eikä kuulu.

Tätä juttua tehdessä Ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Tiina Tähkä viestittää Ylelle: "Sensorit yleisesti ottaen toivovat, että nimiä ei julkaista esimerkiksi verkkosivuilla tai muissa yhteyksissä."

Osa sensoreista ihmettelee linjausta, koska ainakaan kaikkien toiveita ei ole edes kysytty. Läheskään kaikkia ei omasta työstä kertominen haittaisi.

Erityisesti ihmetellään sitä, ettei sensorien nimiä, työtapoja tai lopullisia arviointikriteerejä kerrota edes kouluille. Sensorien mielestä heidän työnsä on ihan tavallista arviointityötä.

– En tiedä, kenen etu on pitää tällaista mystifiointia yllä, mielestäni se vahingoittaa tutkinnon luotettavuutta. Pitäähän kokelaalle olla selvää, mistä pisteet tipahtelevat, eräs sensori toteaa.

Kokeen painoarvon kasvaessa sensorien henkilöllisyys on salattu aiempaa tarkemmin. Toisin kuin aiemmin, opettajat eivät enää voi ottaa sensoreihin yhteyttä kysyäkseen perusteluja arvosteluille.

Eräs sensori kertoo kysyneensä sensorikokouksessa selitystä uudelle linjalle.

– Vastaus oli, että voi tulla painostusta, kun kokeen painoarvo on muuttunut. Vaikka siitä ei ole mitään evidenssiä: keskustelut opettajien kanssa ovat aina erittäin asiallisia, itse en ainakaan muista mitään epäasiallista.

Kun tätä juttua tehdessä lähestyimme sensoreita kyselyllä, ainejaostojen asioita hoitavat virkamiehet lähettivät sensoreille joukkoviestin.

Jokaisella sensorilla on sananvapaus ja jokainen sensorina toiminut voi oman ajankäyttönsä puitteissa vastata Ylen kyselyyn. Haastattelupyyntöjä voi ohjata lautakunnan pääsihteerille Tiina Tähkälle, joka tuntee parhaiten asian taustat ja kokonaisuuden.

Moni sensori naurahtaa, kun sähköposti tulee puheeksi.

– Itse olin yllättynyt siitä, että siinä sanottiin, että ylipäätään saamme vastata, eräs heistä toteaa.

"Kokeenlaatijoiden kokoonpano vaikuttaa suoraan kokeen sisältöön"

Monen mielestä sensorien valintaan liittyvät käytännöt lisäävät mystisyyttä entisestään.

Sensorit ovat monessa aineessa niin sanotusti "itseään täydentävä joukko" – useimpia on pyytänyt tehtävään joku sensorina toimiva tuttu.

Eräs pitkään tehtävässä toiminut sensori kuvaa kyselyn avovastauksissa järjestelmää "vanhanaikaiseksi" ja "läpinäkymättömäksi".

– Jaostojen täydennys tapahtuu jonkinlaisella sisäisellä kutsumenettelyllä, jonka perusteita ei kerrota, eikä myöskään jaostojen puheenjohtajien valintaa tai vaihdoksia perustella.

Pääsihteeri Tähkän mukaan on valitettavaa, jos sensoreilla ei ole käsitystä osaamisvaatimuksista tai sensorien ja kokeenlaatijoiden nimittämisestä.

– Asiantuntijajäsenet päätetään (lautakunnan varsinaisten jäsenten) yleiskokouksessa ja käytössä on myös cv ja muu kuvaus, josta ilmenee oleelliset tiedot.

Tehtävään valikoidutaan esimerkiksi asiantuntemuksen ja opetuskokemuksen perusteella. Useimmat sensorit ovat päivätöissä yliopistoissa, jotkut opettajina. Moni jatkaa sensorointia kauan, mutta yli 70-vuotiaita tehtävässä ei pidetä.

Erään sensorin mukaan tarkempien kriteerien tarpeesta käydään parhaillaan "keskustelua hyvässä hengessä".

Myöskään sensorijoukon edustavuutta esimerkiksi iän, sukupuolen, kotipaikan tai vähemmistötaustan suhteen ei yhtenäisesti ja muodollisesti arvioida.

Alla oleva grafiikka näyttää, että sensorien ja kokelaiden sukupuolijakaumassa on monissa aineissa suuria eroja.

Useimmissa aineissa naiskokelaiden osuus on paljon naissensorien osuutta suurempi. Grafiikassa näkyvät reaaliaineet ja neljä muuta suosituinta koetta. Ainoastaan maantieteessä ja pitkässä englannissa naissensorien osuus on naiskokelaiden osuutta suurempi. Kuva: Juha Rissanen, Yle. Lähde: YTL.

Opetushallituksen tilastopalvelusta (siirryt toiseen palveluun) selviää, että sensorien sukupuolijakauma poikkeaa niin ikään lukion opettajien sukupuolijakaumasta.

Yleisesti ottaen sensorit ovat opettajia useammin miehiä. Sensoreista miehiä on 46 prosenttia, kun lukion opettajista heitä on vain 31 prosenttia.

Aineiden välillä on selkeää vaihtelua. Esimerkiksi lukion pääasiallisista historian, yhteiskuntaopin ja matematiikan opettajista lähes puolet on naisia, mutta samojen aineiden sensoreista naisia on vain noin neljännes.

Erään historian sensorin mukaan hänen aineensa miesvaltaisuus näkyy esimerkiksi poliittisen ja sotahistorian korostumisena: maailmansodista tai niiden seurauksista kysytään lähes jokaisella tutkintokerralla. Näistä kysymyksistä saa myös yleensä paljon pisteitä.

– Sensorien ja kokeenlaatijoiden kokoonpano vaikuttaa suoraan kokeen sisältöön: siihen, millaisia kysymyksiä kysytään ja millainen historian kuva painottuu. Se puolestaan ohjaa suoraan lukion opetusta.

Moni sensori myös tuo esiin, että yliedustettuina ovat Etelä-Suomesta kotoisin olevat sensorit.

Eniten pisteet muuttuvat filosofiassa ja pienissä kouluissa

Yleensä sensorit muuttuvat näkyviksi vasta niissä harvoissa tapauksissa, kun käy kuten Akseli Vidgrenille, eli opettajan alustavat pisteet muuttuvat selkeästi sensorin käsissä.

Silloin kyse voi olla siitä, että joku sensori on poikkeuksellisen tiukka ja toinen löysä. Mutta yhtä hyvin kyse voi olla siitä, että joku opettaja on tiukka ja toinen löysä.

Jos sensoreilta kysyy, jälkimmäinen vaihtoehto on lähempänä totuutta.

– Sensorityöllä voidaan huomattavasti yhdenmukaistaa koulujen opettajien välillä hyvinkin kirjavaa arviointia, kuvailee eräs terveystiedon sensori.

Opettajien arvioinnin kirjavuuteen voi sensorien mukaan olla montakin eri syytä.

Opettajat tuntevat omat opiskelijansa ja saattavat tietoisesti tai tiedostamattaan pitää heidän puoliaan. Sensorit taas eivät saa selville kokelaiden nimeä, sukupuolta tai koulua, vaikka haluaisivatkin.

– Joskus olen vihainen opettajille, jotka antavat opiskelijoilleen toivoa laudaturista sen tasoisilla vastauksilla, joilla ei laudaturia voi antaa, toteaa eräs sensori.

Myös oppimateriaalien tasoerot heijastuvat opiskelijoiden ja opettajien kädenjälkeen.

Mutta vika voi olla myös siinä, että opettajat ja sensorit arvostelevat vastaukset eri kriteereillä. Eräs kokenut terveystiedon sensori kertoo, että kun sensorit ovat testanneet kokeiden arviointia opettajien ohjeilla, myös heidän arvostelunsa ovat olleet kirjavia ja eronneet toisistaan.

Se, että opettajat eivät voi olla yhteydessä sensoreihin, vain pahentaa asiaa. Eräs sensori ehdottaa, että sensorit voisivat järjestää opettajille suunnattuja koulutuksia tai keskusteluja arvostelusta ja sensorien päättämistä tarkemmista kriteereistä.

Keväällä 2019 erot olivat erityisen suuria joissakin aineissa. Grafiikka näyttää, että noin 40 prosentissa filosofian ja 30 prosentissa terveystiedon kokeista sensorit laskevat opettajien antamia pisteitä niin paljon, että arvosana putoaa vähintään yhdellä alustavan ja lopullisen arvostelun välissä.

Kuva: Juha Rissanen, Yle. Lähde: YTL.

Arvosanan putoaminen on tosin siinä mielessä teoreettinen mittari, että arvosanat määräytyvät sensorien lopullisten, eivät opettajan alkuperäisten pisteiden perusteella.

Lisäksi pisteet muuttuvat eri tavoin erilaisissa kouluissa.

Grafiikasta näkyy, että sensorit muuttavat opettajien alustavia arvosteluja useammin negatiiviseen suuntaan nimenomaan pienissä kouluissa. Lisäksi pienissä kouluissa on keskimääräistä huonommat yo-tulokset.

Kuva: Juha Rissanen, Yle. Lähde: YTL.

Pienissä kouluissa opettajat arvostelevat vähemmän kokelaita, joten heidän on vaikeampaa suhteuttaa opiskelijoidensa osaamista koko maan tasoon, sensorit arvioivat.

Testasimme myös, arvostelevatko opettajat eri tavoin nais- ja mieskokelaita, tai kokelaita huonoissa ja hyvissä kouluissa. Ainakaan suoria yhteyksiä ei löytynyt.

Kiire ja pieni palkka vaivaavat sensoreita

Kun sensoreilta kysyy heidän työstään, eniten kritiikkiä saavat kiire ja pieni palkka.

Kuva: Juha Rissanen, Yle. Lähde: 64 reaaliaineen sensorin vastaukset Ylen kyselyyn.

Käytetty aika vaihtelee henkilöstä ja aineesta toiseen, mutta monilla pienimmän sallitun kokelasmäärän arvosteluun kuluu yli 100 tuntia. Arvosteluaikaan vaikuttavat aineen lisäksi vastausten pituus ja kokelaiden taso. Osa tarkistaa yhden kokelaan tunnissa, toiset kaksi tai jopa kolme.

Koko arvostelu-urakkaan jää joinakin vuosina vain kolme viikkoa aikaa, ja se tehdään oman päivätyön ohella iltaisin ja viikonloppuisin. Eräs terveystiedon sensori kertoo, että osan kokelaista kohdalla tuntipalkka voi hyvinkin jäädä alle kympin.

– Teen tätä ammatillisen kehittymisen ja työn arvokkuuden takia. Ja tekisin joka tapauksessa, maksettiin siitä mitä tahansa, kertoo kemian sensori haastattelussa.

Sensorit kuitenkin vakuuttavat, että ajan tai rahan puute ei näy työn tuloksissa. Arvostelua pidetään yhtenäisenä ja opiskelijan oikeusturvaa taattuna, ja käytäntöihin ollaan pitkälti tyytyväisiä.

Monen mielestä on sääli, että hyvä työ jää opiskelijoilta piiloon, koska sensorien työtä ei tunneta.

Kuva: Juha Rissanen, Yle. Lähde: 64 reaaliaineen sensorin vastaukset Ylen kyselyyn.

Arvioinnin laadun arvioidaan edelleen parantuneen kokeiden sähköistyttyä aine kerrallaan syksystä 2016 kevääseen 2019. Arvostelu on nykyisin täysin anonyymiä ja opettajat ja kokelaat saavat nähtäväkseen sensorien jättämät kirjalliset kommentit.

Järjestelmän tasapuolisuutta voisi silti edelleen lisätä eri tavoin, sensorit ehdottavat haastatteluissa.

Sama sensori voisi olla vastuussa vain yhdestä tehtävästä, jolloin yhden kokelaan koetta arvioisi useampi ihminen.

– Yo-kirjoitusten kasvava painoarvo heijastuu paineena sensoreihin. Yhden pisteen ero sensorien välillä voi vaikuttaa opiskelijan lopulliseen arvosanaan, kuvaa eräs sensori.

Osa sensoreista myös arvostelee uutta tapaa tehdä oikaisuvaatimuksia.

Nykyään opiskelijan on osattava perustella korjauspyyntönsä vetoamalla hyvän vastauksen piirteisiin, omaan vastaukseensa ja mahdollisiin sensorien kommentteihin.

Suurimman osan kokeista lukee vain yksi sensori

Kun kangasniemeläisen Akseli Vidgrenin historian koe palasi Ylioppilastutkintolautakunnasta, sen kokonaispistemäärä oli pudonnut 31 pisteellä 83:sta 52:n. Kokeen oli tarkistanut yksi sensori, joka ei ollut näyttänyt Vidgrenin vastauksia muille.

Tämä rikkoo lautakunnan sääntöjä: sensorin pitäisi konsultoida toista sensoria, jos hän aikoo muuttaa kokeen kokonaispistemäärää yli 25 pisteellä.

Keväällä 2019 vähintään 25 pisteen muutoksia oli reaaliaineissa tehty 98 kokelaalle. Näistä 11 tapauksessa ei YTL:n tilaston mukaan kakkossensoria ollut käytetty.

Vaikka nämä yksitoista muodostavat häviävän pienen osuuden kaikista keväällä 2019 suoritetuista reaalikokeista, joita oli 36 321, muodostavat ne yli kymmenyksen kaikista niistä tapauksista, joissa kakkossensoria olisi vaadittu. Se herättää kysymyksen opiskelijoiden oikeusturvan toteutumisesta.

Ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Tiina Tähkä ei ota kantaa yksittäisen kokelaan asiaan, mutta toteaa yleisellä tasolla inhimillisten virheiden olevan mahdollisia. Hän kuitenkin vakuuttaa, että vastaavaa ei enää uusimmissa kokeissa voisi tapahtua, koska systemaattisia tarkastuksia on lisätty.

Kaiken kaikkiaan kakkossensorin käyttö on melko harvinaista. Kuten grafiikka näyttää, esimerkiksi historiassa yli 99 prosenttia papereista lukee vain yksi ihminen.

Eräs haastattelun antanut historian sensori huomauttaa, että tämä ei välttämättä kerro siitä, että arviointi olisi epäyhtenäistä – vaan päinvastoin siitä, että epäselviä tapauksia on vain vähän.

Kuva: Juha Rissanen, Yle. Lähde: YTL.

Lautakunnan toimintaa ei arvioida ulkopuolelta

Vuonna 2018 YTL oli otsikoissa, kun lautakunta liitettiin Opetushallitukseen ja pääsihteeri Kaisa Vähähyyppä protestoi eroamalla kesken kautensa.

Kyse oli Vähähyypän mukaan lautakunnan riippumattomuuden vaarantumisesta.

Ylioppilastutkintolautakunnan tehtävä on nimittäin epäsuorasti arvioida opetussuunnitelman perusteiden toteutumista koulutuksessa. Opetushallitus taas on vastuussa opetussuunnitelman laatimisesta ja toteuttamisesta.

– Jos ollaan Opetushallituksen alaisia ja arvioidaan samalla sen työtä, se riippumattomuus ei oikein toimi, Vähähyyppä sanoi tuolloin Helsingin Sanomien haastattelussa (siirryt toiseen palveluun).

Tämän vuoden alusta alkaen molemmat putiikit ovat sijainneet saman katon alla Helsingin Hakaniemessä.

Useampi haastateltava ihmettelee, miksei mikään ulkopuolinen taho systemaattisesti arvioi esimerkiksi lautakunnan riippumattomuutta, opiskelijoiden oikeusturvaa tai koekysymysten sisältöä.

Tämä olisi entistä tärkeämpää kokeen merkityksen kasvaessa.

Asiaa voi kysyä opetus- ja kulttuuriministeriöstä, joka asettaa YTL:n jäsenineen.

– Tutkintolautakunnalla itsellään on menettelyt, joissa se käy läpi kokeita ja sensorimenettelyjä. Mutta se on ihan hyvä kysymys pohtia, millainen tarve on jo toteutettujen kokeiden sisältöjä arvioida myös ulkoisesti, toteaa lukiokoulutuksesta vastaava opetusneuvos Heikki Blom opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Blomin mukaan aiheesta ei kuitenkaan ole käyty laajempaa keskustelua.

Blom kertoo, että lautakunta kehittää ylioppilastutkintoa Opetushallituksen kanssa ja laatii toiminnalleen joka neljäs vuosi suunnitelman, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy.

Blom lisää, että YTL itse arvioi omaa toimintaansa: kehittämistyötä tukee lautakunnan asettama työryhmä, jossa on mukana esimerkiksi opettajien ja opiskelijoiden edustajia.

Blom, kuten myöskin pääsihteeri Tiina Tähkä, pitää lautakuntaa edelleen riippumattomana.

– Se riippumattomuus liittyy tutkinnon järjestämiseen, toimeenpanoon ja johtamiseen. Näkisin itse, että lautakunta on edelleen riippumaton, Blom toteaa.

Kangasniemeläinen Akseli Vidgren seurasi opettajansa neuvoa ja lähetti koetuloksensa Ylioppilastutkintolautakunnan tarkastusarviointiin.

Sen seurauksena historian koetulosnousi yhdellä pisteellä, ja onneksi myös arvosana kohosi keskitasoiseksi C:ksi.

Vidgreniä koko tapaus kummastutti. Opettaja tai rehtori eivät tuntuneet osaavan selittää, miksi pisteet ensin laskivat, mutta eivät myöskään sitä, miksi ne sitten nousivat.

Aiheesta voi keskustella keskiviikkoon 17. maaliskuuta kello 23 saakka.

Lue myös:

Abitreenit: Näin YTL toimii

Pääsevätkö korkeakouluun jatkossa nuoret, naiset vai maisterien lapset? Lue tästä historiallisen haku-uudistuksen ensimmäisistä vaikutuksista