1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. asepalvelus

Naisia haki armeijaan taas ennätysmäärä ja yksi heistä on Anniina Paananen – silti menee vielä vuosia ennen kuin Suomessa nähdään naiskenraali

Naisten kasvava kiinnostus turvallisuusasioihin näkyy myös maanpuolustusharjoituksissa ja -kursseilla.

Armeijaan pyrkivä Anniina Paananen on harjoitellut kesästä lähtien personal trainerin ohjauksessa. Kuva: Janne Körkkö / Yle

Anniina Paananen juoksee ylös lumisia ja jäisiä kuntoportaita. Kaakkurin liikuntamaan maisemat ovat tulleet hänelle tutuiksi, sillä 25-vuotias oululaisnainen on treenannut viime kesästä lähtien tavoitteellisesti ja säännöllisesti.

Hän on hakenut vapaaehtoiseen asepalvelukseen, ja mielessä siintävät jo armeija-ajan kuntotestit.

– Mitä lähemmäs pääsen cooperin testissä 3 000 metriä, sen parempi.

Paananen uskoo, että hyvällä fyysisellä kunnolla on iso merkitys armeijassa pärjäämiseen.

Katso, miten Paananen treenaa pärjätäkseen armeijassa.

Paananen ei ole armeija-aikeineen yksin, sillä vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki tänä vuonna 1 675 naista, mikä on ennätysmäärä.

Maavoimien koulutuspäällikkö, everstiluutnantti Timo Hänninen on lukuun tyytyväinen. Edellinen hakijaennätys on vuodelta 2018.

"Haluan tehdä oman osani turvallisuuden eteen"

Anniina Paananen valmistui viime keväänä yliopistosta kielten opettajaksi. Se oli ollut pitkäaikainen haave, joka toteutui.

Kesällä hän huomasi kaipaavaansa elämäänsä uutta haastetta. Silloin syntyi päätös hakea armeijaan. Taustalla vaikuttivat myös koronapandemian aiheuttamat poikkeusolot.

– Huomasin kuinka tärkeää on, että maa toimii ja että on toimiva hallitus. Haluan myös tehdä oman osani turvallisuuden eteen.

Koulutuspäällikkö Timo Hännisen mukaan naisten kasvava kiinnostus turvallisuusasioita kohtaan on näkynyt jo 2010-luvun alusta. Esimerkiksi naisten valmiusliiton harjoituksiin ja vapaaehtoisiin maanpuolustuksen tehtäviin ja koulutuksiin osallistujien määrät ovat olleet kovassa kasvussa.

– Sitä on kuitenkin vielä vaikea arvioida, missä määrin koronatilanne vaikuttaa naisten armeijaan hakeutumiseen, Hänninen sanoo.

Hänninen kertoo, että puolustusvoimissa reagoitiin koronatilanteeseen heti viime keväänä ja varushenkilöiden koulutusta mukautettiin. Siitä tuli hieman aikaisempaa kuormittavampi, sillä palveluksessa on vietetty yhtäjaksoisesti kauemmin aikaa ja samalla vapaat ovat olleet pidempiä.

Moni nainen lähtee seikkailumielellä

Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen voivat hakea 18–29-vuotiaat. Paananen uskoo olevansa nyt kypsempi ja valmiimpi armeijaan kuin olisi ollut heti lukion jälkeen.

– Uskon, että tämän ikäisenä pystyn keskittymään paremmin olennaiseen.

Hän on kuitenkin joutunut perustelemaan armeijaan hakemistaan useaan otteeseen.

– Moni on ihmetellyt, miksi olen lähdössä armeijaan, kun ei ole pakko.

Paananen uskoo armeijan johtajakoulutuksesta olevan hyötyä myös opettajan työssä. Armeijasta saa oppia esimerkiksi joukkojen johtamiseen ja motivointiin.

Toisaalta myös pesti sopimussotilaana kiinnostaa. Mutta ennen kaikkea hän ottaa armeijan seikkailuna, joka tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta esimerkiksi kriisitilanteissa toimimisesta.

Paanasen kaltaisia armeijan eräänlaisena seikkailuna ottavia naisia on paljon. Vuonna 2017 julkaistussa Heli Häyrysen tekemässä väitöstutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun)selvisi, että naiset hakeutuvat armeijaan pääosin kolmesta syystä. He tavoittelevat armeijasta joko uraa, viettävät siellä välivuotta tai etsivät seikkailua.

Nainen voi menestyä, vaikka johdossa heitä ei näy

Maavoimien koulutuspäällikkö, everstiluutnantti Timo Hänninen sanoo naisten pärjäävän armeijassa hyvin, sillä heillä on motivaatio kunnossa. Se näkyy naisten isona määränä johtajakoulutuksessa ja kadettikurssin hakijämäärässä.

Esimerkiksi viime syksynä alkaneelle kadettikurssille haki 546 miestä ja 92 naista. Tammikuussa käynnistyneessä maavoimien aliupseeriston perustason koulutuksessa eli aliupseerin ammattiin tähtäävässä koulutuksessa aloitti 160 miestä ja 20 naista.

– Edelliseltä reserviupseerikurssilta valmistui noin 600 upseerikokelasta, joista kurssin priimus oli nainen.

Puolustusvoimien johdossa naisia ei vielä ole, mutta se johtuu siitä, että naisia on ollut armeijassa vasta vuodesta 1995 lähtien.

– Ei johdu naisten hyvyydestä tai huonoudesta, että he eivät ole vielä kenraaleja, vaan siitä, että he eivät ole vielä teknisesti siinä iässä, että heidät olisi voinut korkeammalle nimittää. Kyse on normaalista upseerin urakehityksestä, Hänninen sanoo.

Suomen korkea-arvoisin naisupseeri on everstiluutnantti, hävittäjälaivueen komentaja Inka Niskanen.

Hänninen arvelee, että menee vielä joitakin vuosia, että Suomeen saadaan ensimmäinen naiskenraali.

Fysiikka ei ole este

Hännisen mukaan naisia ei haluta ohjata armeijassa mihinkään tiettyyn aselajiin, sillä mikään rooli ei ole sukupuoleen sidottu.

– Nainen voi ajaa lentokonetta, laivaa tai panssarivaunua.

Monet naiset hakeutuvat lääkintäalalle, josta saa kokemusta esimerkiksi kenttälääketieteestä. Siitä on hyötyä etenkin sosiaali- ja terveysalalle hakeutuville.

Anniina Paananen tähtää sotilaspoliisiksi. Häntä kiinnostaa opetella käyttämään käsiasetta ja oppia voimankäyttöä. Myös reserviupseerikoulu on tavoitteena, ja odotukset omasta pärjäämisestä ovat korkealla.

– Sillä asenteella lähden, että ei nurista ja valiteta turhasta, vaan mennään niin pitkälle kun päästään.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Aiheesta voi keskustella maanantaihin kello 23:een asti.

Lue myös: Erikoisjoukkojen koulutukseen Uttiin halutaan nyt vain naisia – miehet joutuneet rauhanturvaajina tilanteisiin, joissa naiset eivät ole saaneet puhua heille