1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. etäopetus

Ylen kysely: Etäopetus tekee opettajasta chat-juontajan, jolle kukaan ei vastaa – kameran aukaiseminen pelottaa oppilaita

Koulujen digiloikka on jäänyt osittain sanahelinäksi, koska opetuksesta voi puuttua vuorovaikutus jopa kokonaan.

Katriina Raine on saanut teatteri-ilmaisun opiskelijat avaamaan kameransa. Tällä etätunnilla vuorovaikutus on kaikki kaikessa. Kuva: Petteri Sopanen / Yle

Opettaja Katriina Raine seisoo yksin luokkahuoneessa. Raine ja tuhannet muut opettajat ovat tuijottaneet kohta vuoden mustia pallukoita ruudulla, pitäneet monologia ja yrittäneet saada kasvottomat nuoret puhumaan.

Sitä on keväällä hehkutettu koulujen digiloikka.

Teimme kyselyn etäopetuksesta alkuvuodesta. Saimme 1 700 vastausta, joista suuressa osassa sekä opettajat että oppilaat kipuilevat sanallisen ja sanattoman vuorovaikutuksen puutteessa.

Ylen laajasta kyselystä opettajilla, opiskelijoille ja heidän vanhemmileen käy ilmi suuria puutteita digiloikasta ja siitä, millaisia vaikeuksia se on aiheuttanut.

Etäkoulussa opetus on muuttunut liian usein vanhanaikaiseksi tiedon kaatamiseksi yhteen suuntaan.

Tärkeä kysymys: Mitä kuuluu?

Katriina Raineen tunnilla menee nyt hyvin. Kaikki näkevät toisensa ja pääsevät ääneen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Raine koettaa huomioida jokaisen 12 oppilastaan henkilökohtaisesti.

– Hei! Mitä kuuluu?

Opettajan kysymykseen tiivistyy paljon. Yksi digiloikan suurimpia ongelmia on, että opettaja ei tiedä, mitä opiskelijoille kuuluu – eikä aina kysy sitä. Tai jos kysyy, ei saa vastausta.

Lukion opettaja on kuin chat-juontaja

Kyselyssämme moni opettaja kertoo, että opiskelijat eivät vastaa videoalustoilla edes nimellä pyydettäessä. Kamerat ovat yleisesti kiinni. Opettajat puhuvat tyhjille ruuduille.

Välillä oloni on kuin chat-juontajalla. Höpöttelen itsekseni opiskelijoille ilman reagointia ja jatkuva monologi vie voimat. Olen ollut kärttyisempi, koska minusta tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Opiskelijoille olen ollut positiivinen ja kannustava.
Lukion ruotsin opettaja

Olen huolissani, kun opiskelijoista vain 1/4 saapuu Meettiin lukuisista viesteistä ja kannustuksista huolimatta. Osa tekee itsenäisesti ja kiitettävällä tasolla tehtäviä Classroomissa, mutta tuntuu surulliselta, kun ei saa kontaktia opiskelijoihin.
Ammattioppilaitoksen opettaja

Asia koskee tavalla tai toisella yli miljoonaa lasta ja nuorta. Niin moni siirtyi etäopetukseen vuosi sitten. Osa heistä on palannut lähikouluun, osa on opiskellut jo vuoden verkkoyhteyden päässä.

Digiloikka merkitsi alussa tehtävänippua

Katriina Raine on ponnistellut sen eteen, että opetus olisi vuorovaikutteista. Se tarkoittaa sitä, että yksi sanoo jotain, toiset reagoivat siihen ja kaikki tulevat kuulluiksi.

Kasvatustieteilijöiden mukaan oppiminen perustuu nimenomaan vuorovaikutukseen.

Sellaista etäopetus oli varsinkin alussa harvoin.

Digiloikka kangerteli aluksi etenkin peruskouluissa.

Vuosi sitten alkanut etäopetus oli usein sitä, että opettajat lähettivät tehtäviä lapsille ja nuorille viestintäjärjestelmä Wilman kautta tai Whatsapp-viesteinä. Etenkin alakoulun puolella digiloikka toimi aluksi näin.

Peruskouluissa opettajat pitivät lukujärjestyksen mukaisista tunneista videoyhteyksillä arviolta jopa vain alle puolet. Tieto on peräisin opetushallituksesta.

Vähitellen alkoivat löytyä ilmaiset, yleisesti käytössä olevat videokokousohjelmat. Samat teamsit, zoomit ja meetit, joilla muidenkin alojen etätyöläiset opettelivat kokoustamaan.

Digiloikan laatu vaihteli suuresti koulujen, kuntien ja opettajien välillä. Osassa kouluja kaikkien opettajien ja oppilaiden käytössä oli hyvät laitteet ja etäyhteyksillä työskentely tuttua.

Toisessa ääripäässä on huonot laitteet ja ulkopuolisuuden tunne.

Opettaja: Kamerat ja mikit auki

Turvallisuuden tunne! Sitä johtamisen opettaja Hanna Kemppainen haluaa. Etänä se on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Aloitan opiskelujaksot aina sillä, että tutustumme toisiimme.

Kemppainen lähettää opiskelijoilleen tervetulokirjeen ennen opetusjakson alkua. Hän opettaa Kajaanin ammattikorkeakoulussa.

– Kirjeessä minä kerron, että valmistautukaa pitämään kamerat ja mikit auki.

Opettaja pyytää myös valmistautumaan siihen, että jokainen kertoo itsestään ja opiskelustaan.

– Jos ei ole vuorovaikutusta, syntyy erillisyyttä ja epävarmuutta, ulkopuolisuuden tunnetta ja se on raskasta kantaa.

Hän on saanut opiskelijoilta kiitosta siitä, että kaikki pääsevät ääneen johtamisen kurssilla.

– Kurssillani mennään nimiluettelon mukaisessa järjestyksessä, jolloin kaikki tietävät odottaa puheenvuoroa, Kemppainen kertoo.

Opiskelijat ovat kertoneet vaivaantuvansa, jos kukaan ei vastaa.

Vuorovaikutusta voi herätellä muillakin pienillä teoilla.

Professori Niina Junttila Turun yliopistosta opettaa myös etänä itse. Hän on huomannut, että jo pieni kyselykierros auttaa. Kaikkien pitää päästä silloin ääneen.

– Kyselyn aihe voi olla mitä hyvänsä.

Kasvatuspsykologian professorin Junttilan mukaan kaikkien on tultava näkyväksi jollain tavalla. Ilman sitä ihmisen voi vallata merkityksettömyyden tunne, passiivisuus ja masennuskin.

Osa opettajista pelkää rikkovansa kotirauhaa

Digiloikka paranisi jo näpäyttämällä kamera auki.

Ilman kasvoja, silmineen, ilmeineen ja eleineen, on vaikea saada aikaan läsnäolon tuntua.

Luokassa opettaja havaitsee jo opiskelijoiden eleistä ja ilmeistä, menikö opetus perille tai haluaako joku sanoa jotain. Sanaton vuorovaikutus toimii ja syntyy helpommin myös vuoropuhelua.

Hanna Kemppainen opettaa tyhjässä luokassa johtamista etänä. Tunti alkaa sen selvittämisellä, miten kukin voi. Kuva: Jarmo Nuotio / Yle

Katriina Raine on aivan samaa mieltä.

– Luokassa selviää opiskelijoiden voinnista yhdellä silmäyksellä enemmän kuin etänä viikossa, Raine kertoo.

Digiloikan ja vuorovaikutuksen onnistuminen on kiinni myös välineistä.

Professori Sanna Järvelä Oulun yliopistosta pitää käytössä olevia ohjelmia kömpelöinä ja yksipuolisina välineinä opetukseen. Ei siis ole ihme, jos opettajat ja oppilaat turhautuvat.

Kasvatustieteilijä Järvelä johtaa yksikköä, jossa tutkitaan digitaalisten välineiden käyttöä opettamisessa ja opiskelussa.

Järvelällä on tutun kuuloinen neuvo.

– Kameran apu mukaan – se on pedagoginen neuvo numero yksi.

Opettajat ovat kuitenkin varovaisia. Moni kirjoittaa, että ei voi vaatia kameroita auki. He pelkäävät sen rikkovat kotirauhaa ja yksityisyyden suojaa.

Opettaja saa kuitenkin päättää, ovatko kamerat ja mikit päällä vai ei opetushallituksen uusien ohjeiden mukaan.

Opetushallituksen johtaja Matti Lahtinen antaa käytännölliset vinkit.

– Opiskelijan voi pyytää sumentamaan taustan tai laittamaan taustakuva.

Opiskelijaa voi pyytää myös siirtymään paljasta seinää vasten.

Digiloikka stressaa osaa vanhemmista

Korona-ajan etäkoulusta on syntynyt jo tutkittua tietoa. Vuorovaikutuksen merkitys korostuu siinäkin.

Tutkimukseen osallistunut apulaisprofessori Mari-Pauliina Vainikainen kertoo puhelimessa, että etäopetuksen laatu näkyy koko perheen voinnissa.

–Jos opettaja onnistui aktivoimaan oppilaat etäyhteyksillä, sitä paremmin oppilaat ja perheet voivat.

Jos vuorovaikutusta ei ole, lapset voivat pahoin. Samoin kävi heidän vanhemmilleen. Sekä lapset että vanhemmat kärsivät stressistä.

Kymmeniin tuhansiin vastauksiin perustuvan tutkimuksen ovat tehneet Helsingin ja Tampereen yliopistojen tutkijat yhteisvoimin.

Kasvatustieteen professori Marja-Kristiina Lerkkanen Jyväskylän yliopistosta on perehtynyt vuorovaikutukseen kouluissa. Etäopetuksen laatu huolettaa häntä.

– Oppiminen jäi lasten omatoimisuuden ja vanhempien varaan keväällä suurelta osin.

Jos kotona pänttääminen ei sujunut, siitä on voinut tulla pahakin oppimisvaje.

Yhdelle digiloikka oli hyväksi, toiselle haitaksi

Koulujen digiloikka vaikuttaa ikävällä tavalla myös oppimistuloksiin. Kyselyssämme osa opiskelijoista kirjoittaa tippuneensa kärryiltä etenkin matemaattisissa aineissa tai käytännön ammattiaineissa.

Keväällä jouduin reiluksi kahdeksi kuukaudeksi etäilemään. Kun palasimme kouluun toukokuussa, olin kertakaikkisen yllättynyt, miten vähän oppilaat olivat oppineet, vaikka olivat tehneet kaikki antamani tehtävät. Oppiminen vaatii näköjään enemmän läsnäoloa ja vuorovaikutusta, kuin uskoinkaan.
Peruskoulun opettaja

Lapseni (poika) lukio jäi kirjoitusten osalta kesken etäopetuksen vuoksi. Pitkän matematiikan opiskelu ei sujunut yksin opiskellessa.
Lukiolaisen isä

Jyväskylän professori Marja-Kristiina Lerkkanen pelkää, että asioita jää paljon oppimatta.

Professori Lerkkanen kuvailee tilannetta sanalla oppimisvaje. Sen umpeen kurominen voi kestää hänen arvionsa mukaan vuosikausia.

On myös toisenlaisia kokemuksia. Moni opiskelija nauttii etäopiskelusta ja oppii paremmin kuin koskaan. Heitä on kuitenkin professori Lerkkasen mukaan vähemmistö.

Näin introverttina parasta ikinä. Numerot ovat pysyneet korkeina ja opiskelu into korkeampi kuin koskaan, kun on opiskellut kotoa käsin tunnollisesti.
Lukiolainen

Helsingin ja Tampereen yliopiston tutkimuksessa noin puolet yläkoulun oppilaista arvioi oppineensa etäopetuksessa normaalia vähemmän. Puolet taas kertoo oppineensa enemmän kuin tavallisesti.

Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.

Digiloikka vei kavereiden tuen

Koulussa on kavereita. Se on lasten yleinen vastaus kysymykseen “Miksi menet kouluun?”.

Etäkoulussa kaverikontakteista on pula. Oppilaiden välinen vuorovaikutus puuttuu tai on vähäistä.

Se haittaa sitoutumista opiskeluun.

– Monet kipuilevat sen takia nyt, ovat hukassa eivätkä osaa itse jäsentää arkea, Marja-Kristiina Lerkkanen kertoo.

On kysymys jostain hyvin perustavanlaatuisesta ihmisenä olemisen ilmiöstä.

Kasvatustieteen professori Niina Junttila kertoo, että oppilaiden, opiskelijoiden ja opettajien tarve olla keskenään vuorovaikutuksessa liittyy ihmisen perustarpeisiin. Ihmisellä on voimakas tarve kuulua ryhmään. Sitä ei synny ilman vuorovaikutusta, sanallista ja sanatonta.

– Kun on osa ryhmää, uskaltaa kysyä ilman, että tuntee itsensä hitaaksi tai tyhmäksi.

Turun yliopistossa professorina työskentelevä Junttila pitää turvattomuuden tunnetta osallistumisen ja oppimisen esteenä. Jos ei kuulu laumaan, tuntee olevansa vaarassa. Kuka silloin uskaltaa kokeilla, erehtyä ja oppia.

Kyselyymme vastanneista lukiolaisista ja amislaisista erittäin moni kertoi, että mikin aukaiseminen ja kysyminen tuntuu liian vaikealta etäopetuksessa. Nuoret kertovat, että eivät kysy, koska eivät tunne muita tunnille osallistujia.

Monista tuntuu, että puhuesssaan tuntemattomille etäkoululaisille, altistuu heidän arvostelulleen.

Näillä näkymin peruskoululaiset, lukiolaiset ja amislaiset jatkavat etäopiskelua maaliskuun 28. päivään saakka. Yliopistoissa ja korkeakouluissa lähiopetukseen paluusta ei vielä tiedetä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Syntyykö tuskasta uusi koulu?

Vielä keväällä opettajilla oli valmiuksia etäopetukseen satunnaisesti.

– Kevään digiloikka oli sitä, että otetaan tekniikka käyttöön, mutta seuraavaksi etäopetuksessa pitäisi tehdä pedagoginen loikka, Marja-Kristiina Lerkkanen sanoo puhelinhaastattelussa.

Nyt kaikille opettajille kertyy kokemusta. He oppivat, mikä toimii ja mikä ei toimi. Yliopistoilla on herätty siihen, että etäopetustaitoja täytyy opettaa kaikille opettajiksi aikoville. Ei vain vapaaehtoisille.

Etäopetuksen parhaista opeista ja lähiopetuksen yhdistelmästä voisi muodostua, Marja-Kristiina Lerkkasen sanoin, uusi koulu.

Etäopetuksen tuskasta saattaa syntyä siis jotain uutta ja hyvää.

Voit keskustella aiheesta 18.3. klo 23:een asti.

Lue lisää:

Katkeruutta, uupumusta ja yksinäisyyttä – Ylen kysely paljastaa, miten kypsiä amislaiset ja lukiolaiset ovat etäopiskeluun: “2004 syntyneistä tulee väliinputoajia”

Aino nukkuu etätunnin aikana, kuraattori haluaa opiskelijat takaisin kouluun – kerro meille, miten etäkoulu vaikuttaa nuoriin

Paranisiko etäopetus, jos opiskelijat avaisivat kamerat? Yliopiston professori aloitti keskustelun Twitterissä, sillä mustille ruuduille luennointi on outoa