1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Lentosimulaatiopelit

"Ei mitään järkeä", pohti Martti Solja videopelien saapuessa Suomeen – 65-vuotiaana hänellä on itse tehty simulaattori, jolla hän pelaa tunteja päivässä

Lappeenrantalainen Solja innostuu yhdestä pelistä aina muutamaksi vuodeksi. Hän on kokeillut sota- ja taistelupelejäkin, mutta samalla huomannut, että simulaattorit ovat hänelle parasta viihdettä.

Solja on lentänyt satoja tunteja oamkotitalon pienessä huoneessa. Kuva: Ville Toijonen / Yle

Kotkan pohjoisosassa sijaitseva Kymin pieni lentokenttä näkyy tietokoneen näytöllä.

Lappeenrantalainen Martti Solja on nousemassa taivaalle, kun hänen viereensä pelissä ilmestyy toinen kone.

Käy ilmi, että pelaaja on Chilestä ja hän pyytää päästä Soljan siipimieheksi eli lentokaveriksi seuraavaan tehtävään. Chileläinen sanoo, ettei ole aiemmin lentänyt Kaakkois-Suomessa. Solja ja chileläinen lentäjä nousevat taivaalle ja lähtevät etsimään vastustajia.

Tässä yksi tilanne, mihin 65-vuotias Martti Solja on simulaattoripelien maailmassa joutunut. Hän kertoo saaneensa hienoja ystäviä lento- ja rallisimulaattoripelaajista ympäri maailmaa.

– Kokemukseni mukaan suomalaiset, venäläiset ja saksalaiset ovat taitavampialentäjiä maailmassa näissä simulaattoripiireissä. Muutama kova kaveri on kyllä Yhdysvalloista ja Tsekistä, sanoo Solja.

Solja on rakentanut vuosien aikana useamman simulaattorin. Tämä syntyi saunaremontin ylijääneistä lauteista. Kuva: Ville Toijonen / Yle

Kilpa-ajaminen on vaihtunut simulaattoriin

Solja kertoo olleensa 1990-luvulla yksi kovaäänisimmistä tietokonepelien vastustajista. Hänen mielestä niissä ei ollut mitään järkeä. Moni asia johti toiseen ja nyt Solja on pelannut jo parikymmentä vuotta lähinnä lentosimulaattoripeliä IL2 Sturmovik: Great Battles ja sen edeltäjiä sekä Richard Burns Rallya.

– Jo pienestä pitäen olen ollut mukana kaksipyöräisten maailmassa. Päätin, että minusta tulee kilpa-ajaja tai lentäjä. Lopulta tuli moottoripyörien kilpa-ajaja (siirryt toiseen palveluun) ja ajoin viisikymppiseksi saakka. Olen myös itse rakentanut motskareita, kertoo Martti Solja.

Haave lentämisestä eli kuitenkin vahvana. Solja oli nuorempana aloittanut purjelentokurssin ja päätti käydä sen loppuun vanhemmalla iällä. Lääkäri kuitenkin kielsi suunnitelmat sydämessä olleiden ongelmien takia.

Perhetuttu näytti lentämisen mahdollisuuden

Vuosituhannen vaihteessa Solja kävi kylässä perhetuttujen luona Tampereella. Siellä hän näki yhden varhaisen lentosimulaattoripelin.

– Jo se, miten yritimme saada sitä toimimaan ja päästä lentoon, oli jännittävää. Lopulta 2000-luvun alussa tuli mahdollisuus hankkia tietokone ja simulaattori. Se vei sitten mennessään, Solja naurahtaa.

Martti Solja on tuunannut ohjaimia ja kiinnittänyt niitä tukevasti kiinni simulaattorin puisiin osiin. Kuva: Ville Toijonen / Yle

Lappeenrantalainen Martti Solja on rakentanut itselleen simulaattorin. Oikeastaan hän on rakentanut niitä vuosien varrella kuusi tai seitsemän. Seuraava on aina edellistä parempi.

Simulaattori on kuin vanhanaikainen pulpetti, mutta puisen penkin tilalla on autovaraosaliikkestä ostettu autonistuin. Istuin vaikuttaa hieman kuppimaiselta, joka tapauksessa nopealta istuimelta.

Solja on tuunannut lentämisessä tarvittavia ohjaimia itse. Lentokoneen ohjauskeppi tulee polvien välistä ja on juurestaan kiinni laitteessa, jossa kymmenet vahvat kumilangat pitävät kepin suorassa.

Polkimet löytyvät pöydän alta ja tuolissa on hyvä istua.

Joskus taivaalla ei tapahtu mitään tuntiin ja sitten äkkiä tuleekin kranaatti kylkeen. Kuva: Ville Toijonen / Yle

Kun Solja haluaa ajaa rallia, hän siirtää ohjaimet pois, ottaa autonratin eteensä ja vaihtaa ralliauton polkimet pöydän alle. Jokaiselle laitteelle on oma paikkansa ja ne saa käännettyä aina pois tieltä, jos niitä ei tarvitse.

Alku ei kuitenkaan sujunut helposti

– Minulla oli yliopistolla yksi kaveri, joka väänsi ihan rautalangasta, miten pääsen nettiin lentämään ja kilpailemaan muita vastaan. Tapasin siellä verkossa ihan uudenlaiset ihmiset.

Iäkkäämmätkin pelaavat

Videopeliharrastajien keski-ikä on nykyään asiantuntijoiden mukaan yli 40 vuotta. Myös monet vanhemmat ihmiset pelaavat säännöllisesti.

Tampereen yliopiston viime vuonna julkaistun tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan 60–69-vuotiaista noin 19 prosenttia pelaa jotain digitaalista viihdepeliä viikoittain tai useammin.

Suosituimpia ovat pulma- ja korttipelit. Simulaattoripelit tulevat iäkkäimpien keskuudessa kolmantena. Muutama vuosi sitten Suomessa perustettiin ensimmäinen iäkkäämpien eSports-joukkue Grey Gunners.

Vastustajan kunnioitusta

Martti Solja sanoo oppineensa pelaamalla malttia, taktista osaamista ja vastustajan kunnioittamista.

– Ja nimenomaan vastustajan, ei vihollisen. Sitä sanaa en käytä. Olen kokeillut sotapelejä, missä vastustajia on tarkoitus ampua. Ne eivät ole minun juttuni, sanoo Solja.

Soljalla oli yhdessä simulaattorissa vielä kuppimaisempi tuoli, mutta siinä selkä tuulettui huonosti. Siihen tuoliin Solja asensi sivuille tuulettimet. Kuva: Ville Toijonen / Yle

Simulaattorissakin ammutaan vastustajaa, mutta pelissä vastustajan kone hajoaa ja hän pääsee pelastautumaan laskuvarjolla.

– Siinä tavallaan toinen ei kuole, kuten ei ehkä oikeassakaan lentokonetaistelussa.

Solja kertoo, että pelaaminen on tuonut paljon uusia ystäviä.

– Minulla on nyt vanhat moottoripyöräystävät, autosimulaattorikaverit ja lentosimulaattorikaverit, eli kolme erilaista hienoa yhteisöä.

Viime kesänä koronan vuoksi Imatranajoa ei järjestetty. Solja oli silti mukana kehittämässä sen virtuaalista kilpailua, mikä ajettiin.