1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. MOT

Aviomies puukotti Arjan kuoliaaksi ja peri hänen omaisuutensa – uhrin sisarukset ymmällään: "Miten näin voi olla?"

Omaisten suhdetta henkirikoksen uhriin puidaan oikeudessa henkilökohtaisuuksia myöten. MOT-toimituksen haastattelemat omaiset pitävät käytäntöä nöyryyttävänä.

MOT
Sisarukset seisovat lumisessa maisemassa
Aki Virran, Ari Virran, Aira Tiitisen, Veijo Virran ja Oivi Mensosen sisko Arja kuoli henkirikoksen uhrina. Tapaus on syönyt sisarusten luottamusta Suomen oikeusjärjestelmään.Niko Mannonen / Yle

Perjantaina 7. heinäkuuta Arja haki polkupyöränsä huollosta ja latasi kotikeittiössä kahvinkeittimeen veden sekä porot. Hän napsautti keittimen porisemaan, kuten jokaisena aamuna ennenkin.

Ennen kuin viimeiset pisarat ehtivät tippua pannuun, hän makasi verisenä oman kotitalonsa porstuassa, kamppaili hengestään ja huusi apua.

Oma mies oli iskenyt Arjaa fileerausveitsellä noin 30 kertaa.

Lehdet kirjoittivat hieman yli 3000 asukkaan pikkukunnan Rautalammin tapauksesta paljon – liikaakin, jos omaisilta kysytään. Yleisölle kerrottiin myös, kuinka tekijä tuomittiin maksamaan kahdelle uhrin siskoista useamman tuhannen euron korvaukset.

Kertomatta jäi se, että syyntakeettomana murhasta tuomittu tekijä peri surmaamansa puolison. Mukaan luettuna uhrin sisarusten sukutalon, mummolan. Ilman talon pakkomyyntiä ja ulosottoa sisarukset olisivat jääneet todennäköisesti ilman korvauksiaan ja saaneet lisäksi useiden tuhansien eurojen laskun muista henkirikoksesta koituneista kuluista, kuten tyhjillään olleen talon lämmityksestä.

Se on kiistatta pahin, muttei suinkaan ainoa oikeustajua nakertanut epäkohta, johon kaksi siskoa ja kolme veljeä ovat viimeisen neljän vuoden aikana törmänneet.

– Tässä on niin paljon käsittämättömiä asioita, Oivi Mensonen pohjustaa.

Hän ei peittele äänestään kumpuavaa surua ja vihaa tai silmiin nousevia kyyneleitä.

– Ja minä joudun joka päivä kulkemaan sen talon ohi. Kertaan mielessäni, missä seisoin, kun soitin hätäpuhelun ja mitä sitten tapahtui, hän toteaa.

"Voitte siivota jäljet"

Arjan viimeisenä elinpäivänä Oivi Mensonen jäi kotiin, kun hänen miehensä lähti kävelylle taaperoikäisen lapsenlapsen kanssa. Sinäkin aamuna he kävelivät Arjan talon kulmalta, vehreänä maisemaa reunustaneiden puiden ja pensaiden ohitse.

Hiljaisuuden rikkoivat hätähuudot. Mies soitti hätäkeskukseen, josta neuvottiin ensi tilassa viemään pieni lapsi turvaan.

– Muistan, kuinka mieheni palasi kotiin, ja kertoi hädissään, että Arjan talolla on tapahtunut jotain. Juoksin paikalle ja näin veriset portaat ja siskoni, Mensonen kertoo.

Apua.

Sana jäi viimeiseksi, jonka hän kuuli sisarensa suusta ennen kuin pakeni paikalta. Surmaaja oli vielä vapaana. Viranomaisista ensimmäisinä paikalle saapuivat helikopteri ja ensihoitoyksikkö, minkä jälkeen pihaan kaartoi poliisiautoja.

Tapahtumat etenivät kuin elokuvassa: tekijä talutettiin autoon. Sisar todettiin kuolleeksi ja kannettiin pois. Kuulustelut. Paikkatutkinta.

Poliisin raporttiin kirjattiin päälle jäänyt kahvinkeitin.

Paikalle saapunut viiden sisaruksen katras katsoi vanhan sukutalonsa pihaa epäuskoisena.

Lopuksi heille esitettiin lohduttomat sanat:

Nyt voitte siivota jäljet.”

– Siinä kaiken veren ja sotkun keskellä lojui lääkäreiden jättämiä nesteytyspusseja ja neuloja. Siinä, mistä siskomme löydettiin, oli pieni lappu, jossa luki exitus. Me kolme veljestä ja Oivin pojat siivosimme jäljet. Emme voineet antaa Airan ja Oivin tehdä sitä, Ari Virta sanoo.

Neljä vuotta tapauksen jälkeen sama sisarusviisikko istuu alas kertomaan tarinansa.

– Olemme sotaveteraanin lapsia. Vaikka perheessämme on selvitty sodan henkisistä haavoistakin, niin nyt tätä kerratessa tulee itku, Virta jatkaa.

Sisarusten yhteydenpito kattoi niin arjen kuin hätätilanteetkin

Henkirikoksen uhrin sisaruksilla ei automaattisesti ole oikeutta korvaukseen kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä, vaan sitä määrättäessä on otettava huomioon suhteen läheisyys, teon laatu ja muut olosuhteet.

Aira kaivaa kassistaan puukehyksiin laitetun kuvan ja nostaa sen pöydälle. Kuvassa hymyilee Arja juhlamekossaan. Kädessään kukkia ja lahjakassi.

– Tuntuu tärkeältä näyttää, että tässä hän on, ja tällainen hän oli, nainen kertoo.

Henkirikoksen uhrin kuva pöydällä
Sisarukset kertovat, että Arja oli perheen rakastettu keskipiste, joka muisti kaikkien syntymäpäivät, varsinkin lasten. Hänellä ei ollut omia lapsia.Niko Mannonen / Yle

Sisaren ele muistuttaa, että jokainen henkirikoksen uhri on ihminen, jota jäädään kaipaamaan.

– Juhlapyhiä vietimme yleensä porukalla yhdessä, Aira kertoo.

– Joiksikin jouluiksi varasimme uimahallin, koska meitä oli niin paljon, Aki Virta lisää hymyillen.

Arja, Aira ja Oivi asuivat kivenheiton päässä toisistaan. He olivat tiiviisti yhteyksissä päivittäin – usein jopa monta kertaa päivässä. Sisarukset auttoivat toisiaan kantamalla saunapuita, tekemällä lumitöitä ja pesemällä mattoja.

– Yhteiselomme oli vaivatonta. Olen kova leipomaan, ja monesti laitoinkin Arjalle viestin, mitä hyvää olen tehnyt ja pyysin häntä hakemaan, Mensonen kertoo.

Välillä sisarukset sopivat, kuka jättää ovensa auki Arjalle, jos hänen on paettava kotoaan yönselkään.

Myös veljet asuivat samalla paikkakunnalla ja olivat siskonsa arjessa mukana.

Arjan ja hänen puolisonsa talo oli aiemmin ollut sisarusten yhteisomistuksessa ja siinä oli asunut heidän äitinsä.

Viisikon yhteys on kouriintuntuva. Siihen ei tarvita sanoja. Läheisyyden aistii katseista, eleistä ja sanojen välistä.

Silti se on kyseenalaistettu vaikeimmalla mahdollisella hetkellä.

Tavanomaista vai erittäin läheistä?

Kärsimyskorvauksia voi lain mukaan saada, jos omainen on ollut uhrille “erittäin läheinen”. Tiukin linja korvauksiin on sisarusten kohdalla.

Omaisen pitää todistaa suhteen läheisyys oikeudessa murhaajan, tuomioistuimen ja muun yleisön silmien alla.

Esimerkiksi sisarusten välinen "tavanomainen" yhteydenpito ei lähtökohtaisesti riitä korvauksiin.

MOT:n aineistosta ja haastateltujen ihmisten kokemuksista käy ilmi, että läheisyyden perusteluissa käydään läpi hyvin intiimejä ja henkilökohtaisuuksiin meneviä yksityiskohtia, eivätkä nekään ole aina oikeuden mielestä tarpeeksi osoittamaan suhteen erityisyyttä.

Rautalammin sisarusten lisäksi MOT haastatteli toisen henkirikoksen uhrin veljeä, joka haluaa pysyä nimettömänä asian arkaluonteisuuden vuoksi. Hänen mukaansa läheisyyden todistaminen oli yksi oikeusprosessin nöyryyttävimmistä ja vaikeimmista hetkistä.

– Suomalainen mies kertomassa oikeuden edessä tunteistaan ja läheisyydestä. Eihän siitä mitään tule. Kun pääsin todistaja-aitioon, loin katseen ympäri salia: surmaaja, oma perhe ja kaikki muut ihmiset. Päässä kohisi ja sitten se olikin tyhjä. En muistanut yhtään ennalta mietittyä asiaa, MOT:n haastattelema uhrin veli kertoo.

Anonyymin haastateltavan kädet
MOT:n haastatteleman uhrin veljen mukaan oikeussali ei ole oikea paikka puida läheisyyttä ja omaisten henkilökohtaisia asioita. Jonna Karjalainen / Yle

Hän toteaa vielä vuosia sisarensa kuoleman ja pitkän oikeusprosessin jälkeen, ettei oikeuden peräänkuuluttama erityisen läheisyyden määritelmä ole auennut hänelle. Mies kokee sisarusten välien olleen niin lämpimät kuin ne voivat olla: yhdessä kasvettiin ja aikuisenakin jaettiin elämän ilot ja surut.

Silti oikeus katsoi toisin: suhde oli tavanomainen aikuisten sisarusten välinen suhde, jonka vuoksi korvauksiakaan ei makseta.

– Läheisyys. Haluaisin kuulla, mikä on sen määritelmä. Kuka oikeudessa tietää, mitä se tarkoittaa? Missä vaiheessa sitä on edes oikea hetki pohtia, kun suru ja viha ovat läsnä koko prosessin ajan?

Itse hain vahingonkorvauksia saadakseni oikeutta. Ei raha tuo uhria takaisin.

Uhrin veli

Henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten mukaan korvaus sisaruksen kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä on 2000–8000 euroa (siirryt toiseen palveluun) (Valtioneuvosto).

MOT:n selvityksestä käy ilmi, että todellisuudessa sisarusten kärsimyskorvaukset ovat vaihdelleet 0–13 000 euron välillä.

Keskimääräinen uhrin sisarelle tai veljelle tekijän maksettavaksi tuomittu korvaus oli hieman yli 3000 euroa.

MOT:n tutkimissa vuosina 2006–2020 annetuissa hovioikeuden murhatuomioissa sisarusten osuus korvauksia hakeneista asianomistajista oli hieman alle 30 prosenttia, mutta hylättyjen korvausten osalta heidän osuutensa on 71 prosenttia.

Hieman alle joka kolmas sisarus tai puolisisarus ei oikeuden mielestä ollut lainkaan oikeutettu korvaukseen. Sisarusten kohdalla korvausten hajonta on kuitenkin suurta, joissain tapauksissa he ovat saaneet isojakin korvauksia.

– Surmaajalla on oikeutensa, mutta missä ovat uhrien ja omaisten oikeudet? Tämä on juuri sitä katkeran sävyistä vihaa ja inhoa, ei pelkästään surmaajaa, vaan koko järjestelmää kohtaan, uhrin veli toteaa.

Oman läheisyyden todistelu syytetyn ja yleisön edessä tuntui raskaalta

Inho ja viha eivät katoa hetkessä. Sen allekirjoittavat myös Arjan omaiset.

Viikot ja kuukaudet eivät olleet koskaan tuntuneet niin pitkiltä ja sekavilta kuin käräjäoikeuden istuntoa odottaessa. Juoksevat asiat ja paperityöt jäivät heidän hoidettavakseen – surutyön ja hautajaisten rinnalla.

– Teimme hirveästi turhaa työtä joka päivä huonoilla unilla. Välillä syytimme itseämmekin, että olisimmeko voineet tehdä jotain estääksemme koko tapauksen, Oivi Mensonen ja Aira Tiitinen kertovat.

Koska lapseton uhri joutui oman puolisonsa surmaamaksi, sisarukset olivat hänen lähimmät omaisensa. Aluksi.

He joutuivat heti asianajajan kohdattuaan toteamaan, ettei kärsimyskorvauksia kannata hakea muille kuin siskoille. Veljien kohdalla korvaustaistelu käytäisiin hyvin todennäköisesti turhaan.

sisarukset katsovat asianajajan lähettämää ennakkopäätöstä
Sisarukset ovat pitäneet tallessa henkirikokseen liittyvät asiakirjat. Yksi niistä on asianajajan sähköpostiliite korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä. Tapauksessa poika surmasi vanhempansa ja peri heidät.Niko Mannonen / Yle

Mensosen kohdalla kärsimyskorvausta vaadittiin 7000 ja Tiitisen 6000 euroa.

Sisarusten välisiä suhteita oli ehditty puida jo poliisikuulusteluissa. Mikään ei valmistanut siihen, miltä sanojen asettelu tuntuisi koko oikeussalin yleisön tuijottaessa. Tiitinen ja Mensonen eivät ikinä aiemmin edes olleet käyneet oikeusistunnossa. Siskokset ja todistajana toiminut Mensosen aviomies saivat oikeuteen tuekseen myös Rikosuhripäivystyksen (Riku) tukihenkilöt.

Heidän piti astella syytetyn ohi salin sivunurkalla sijaitsevaan todistaja-aitioon ja kertoa syvimmistä henkilökohtaisista tunteistaan.

– Tekijä istui siinä aivan silmien edessä. En uskaltanut katsoa häneen päinkään. Se oli ahdistavaa, Tiitinen muistelee.

– Itsestäni tuntui, että tämä on niin selvä asia.

Miten voin ilmaista, kuinka läheinen olin siskolle, jonka kanssa olin monta kertaa päivässä tekemisissä? 

Oivi Mensonen

Veljien oli myös todistettava sisartensa puolesta.

– Suututti. En säästellyt sanoja. Tuskin kenellekään jäi epäselväksi, mitä mielessäni liikkui sillä hetkellä, Ari Virta kertoo.

Tekijän maksettavaksi tuomittiin Mensoselle 5250 euroa ja Tiitiselle 4500 euroa kärsimyskorvausta. Mensosen korvaussummaan vaikutti se, että hän oli nähnyt sisarensa välittömästi tapahtuman jälkeen.

26. huhtikuuta 2018 kansliassa annetussa tuomiossa tekijän syyksi luettu rikos on syyntakeeton murha.

Rangaistusseuraamukset: Jätetään tuomitsematta.

Tekijän mielentilatutkimuksen jälkeen seinä tuli vastaan aina, kun sisarukset yrittivät saada tietoja tai hoitaa uhrin asioita.

Kävi ilmi, että talo, jossa Arja ja surmaaja asuivat, oli seisonut ilman sähköjä paukkupakkasessa. Sähköyhtiöstä ei voitu antaa tietoja, koska sisarukset eivät olleet liittymän omistajia. He saivat summan lopulta tietoonsa ja maksoivat rästit.

Yksi veljistä joutui ottamaan kaikkien kulujen kattamiseksi 7000 euron lainan vailla takeita takaisinmaksusta.

– Meille ei kerrottu myöskään enää mitään vakuutusyhtiöstä, jonne olimme toimittaneet aikaisemmin papereita, Oivi Mensonen sanoo.

Ymmärrystä vailla oleva voi periä tappamansa henkilön

Sisarusten asianajaja lähetti sähköpostilla korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen lähes 30 vuoden takaa. Se selitti paljon.

– Kun tekijä jätettiin syyntakeettomana tuomitsematta, hän peri Arjan, Aira Tiitinen sanoo.

Ennakkopäätös liittyy tapaukseen, jossa vuonna 1989 poika surmasi molemmat vanhempansa ja peri heidät. Kihlakunnanoikeuden mukaan hänen ei voitu katsoa tahallisesti aiheuttaneen vanhempiensa kuolemaa rikollisella teolla siinä mielessä kuin perintöoikeuden menettämiseen vaadittiin. Hovioikeus, ja myöhemmin korkein oikeuskaan, eivät muuttaneet kihlakunnanoikeuden päätöstä. Ratkaiseva tekijä on teon tahallisuus.

“Perillisen, joka surmatessaan molemmat vanhempansa oli ollut mielisairauden vuoksi ymmärrystä vailla ja siten syyntakeeton, ei katsottu aiheuttaneen perittävien kuolemaa perintökaaren 15 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti rikollisella teolla. Sen vuoksi hän ei näiden tekojen perusteella ollut menettänyt oikeuttaan perintöön vanhempiensa jälkeen.”

Sisarukset katsovat vanhoja dokumentteja
Omaisten on tehtävä surutyön rinnalla valtava määrä paperityötä. Niko Mannonen / Yle

Tilanteista, joissa syyntakeeton tekijä perii uhrin, löytyy hyvin niukasti tietoa.

MOT:n tavoittamat Asianajajaliiton asiantuntijat eivät ole kohdanneet vastaavanlaisia tapauksia. Niitä ei ole tullut myöskään Turun yliopiston oikeustieteen professorin Tuulikki Mikkolan työpöydälle.

– Perimyksen esteet nojaavat yleisempään ajatukseen siitä, ettei kukaan saisi hyötyä oikeudenvastaisesta teostaan. Perintöoikeudessa säädetään, ettei oikeutta perinnön tai testamentin saamiseen ei ole sen jälkeen, jonka kuoleman on tahallisesti aiheuttanut rikollisella teolla. On kuitenkin avoin kysymys syyntakeettoman henkilön tekemän henkirikoksen vaikutuksesta perintöoikeuteen, Mikkola kertoo sähköpostiviestissään.

Hänen mukaansa aihepiiriä ei ole juurikaan tutkittu, mutta siitä löytyy jonkin verran tietoja muun muassa Aulis Aarnion ja Urpo Kankaan teoksesta Suomen jäämistöoikeus (2016).

Mediassa vastaavanlaisia tapauksia on noussut esiin muutaman kerran. Esimerkiksi vuonna 2013 uutisoitiin, kuinka Laajasalon perhemurhista tuomittu 38-vuotias mies haluaa osuutensa tappamansa vaimonsa perinnöstä.

Tapahtuma saa edelleen Arjan omaiset ymmälleen.

Murhaat vaimosi, perit vaimosi. Miten näin voi olla?

Ari Virta

Tekijä vähätteli sisarusten välejä

Arjan murhaaja valitti tuomiostaan. Hän vaati syyntakeettoman murhan alentamista enintään syyntakeettomaksi tapoksi.

Vaatimuksiin kuului myös sisarten kärsimyskorvausten kumoaminen. Tekijän mukaan siskoja ei voinut pitää vahingonkorvauslaissa tarkoitettuina vainajalle erityisen läheisinä henkilöinä.

Hän vaati tulla vapautetuksi myös vainajan kuljetuskustannuksia ja verikokeesta aiheutuneista kuluista.

Tekijä vetosi myös siihen, että maksettavaksi tuomittujen korvausten johdosta hän menettäisi kaiken omaisuutensa.

Oivi Mensonen ja Aira Tiitinen seisovat lumisessa maisemassa
Sisarukset muistavat, kuinka surmapäivänä media oli kiinnostuneempi henkirikoksesta kuin yksikään viranomainen tai auttava taho suremaan jääneistä omaisista. Ei mennyt edes tuntia uhrin kuolleeksi toteamisesta, kun kotitalonkin kuva oli jo iltapäivälehdissä. Niko Mannonen / Yle

Hovi piti kuitenkin käräjäoikeuden tuomion ennallaan.

– Kotitalomme pistettiin pakkomyyntiin. Kävimme läpi Arjan tavaroita. Sekin oli iso prosessi. Aina piti soittaa ulosottovirastoon ja kysyä, mitä saadaan tehdä, Aira Tiitinen kertoo.

Asianajaja hoiti ulosottoprosessin.

– Jouduimme jossain vaiheessa tekemään lupauksen, että katamme kulut, jos talo ei menekään kaupaksi: “Otamme kuluvastuun kiinteistön myynnistä koituvista kustannuksista meille kuuluvien osuuksien mukaisesti”. Tällainen on rikoksen uhrin omaisen osa, Oivi Mensonen toteaa.

Kukaan sisaruksista ei halunnut tunnesiteistä huolimatta ostaa taloa itselleen.

Kärsimys- ja kulukorvaukset tulivat ulosoton kautta 15. tammikuuta 2020.

Luotto oikeusjärjestelmään koetuksella

Toipuminen on käynnissä vielä pitkään, sillä painajaiset eivät ole hellittäneet. Niissä toistuvat veriset seinät ja siskon viimeiset hetket.

Aiemmin lähihoitajana työskennellyt Oivi Mensonen menetti sisarensa murhan vuoksi työkykynsä muutama vuosi ennen eläkeikää. Koetun trauman jälkeen yksinäiset yövuorot eivät onnistuneet.

– Tämä vaikuttaa koko loppuelämän myös eläkkeeseeni. Hinta on kova. Siinä ei kärsimyskorvaus paljon auta.

Sisarukset katsovat valokuvaa
Surmapäivänä koko sisaruskatras suri Arjaa veljen kotirannassa ja kutsui paikalle papin. Sisarusten mukaan kriisiapu oli hankittava itse. Heidän lapsensa soittivat Rikosuhripäivystykseen ja pyysivät vanhemmilleen tukea.Niko Mannonen / Yle
Mies soittaa kitaraa
Musiikki on auttanut surun käsittelemisessä.Niko Mannonen / Yle

Mensosen mukaan luotto oikeusjärjestelmää kohtaan tuskin palaa ennalleen ikinä. Hän on erityisen pahoillaan siitä, miten mielentilatutkimuksen perusteella tekijä voidaan jättää tuomitsematta kokonaan.

– Emme voi kuvitella sitä päivää, kun hän pääsee hoidosta, Oivi Mensonen sanoo.

Arja, Aira ja Oivi olivat suunnitelleet viettävänsä eläkepäiviä tiiviisti yhdessä. Työkiireiden väistyttyä puolukkametsään olisi ehditty jo päiväaikaan.

Yhteisten unelmien tilalla on muistoja.

– Arjalla tulee olemaan oma paikka sydämessä, ja se on rikki, Aki Virta sanoo.

Henkirikoksen uhrin omaisille myönnetyissä kärsimyskorvauksissa on suuria eroja ja ristiriitaisia perusteluja. MOT:n tutkimat yli 200 tapausta paljastavat myös, miten omaiset saavat useimmiten perittyä tuomitulta nolla euroa.

Lue lisää aiheesta:

Lemisten perheen äiti ammuttiin pikkujouluiltana ja Riitta sai tietää Jani-poikansa kohtalosta kun poliisit tulivat ovelle – MOT tutki yli 200 murhatuomiota, paljastui kärsimyskorvausten karu tilanne

Anu oli seitsemännellä kuulla raskaana kun kaksosten isä murhattiin – oikeus ei myöntänyt lapsille euroakaan kärsimyskorvausta

Lue seuraavaksi