1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. taide

Mummon vintiltä tai kirpputorilta voi löytyä arvotaulu, mutta sen aitouden todistaminen saattaa maksaa tuhansia euroja

Taiteilijan signeeraus on olennainen, kun taideteosta arvioidaan. Keinoja aitouden ja alkuperän selvittämiseen löytyy.

taide
Kokoelmapäällikkö Sari Kainulainen katselee kokoelmaan kuuluvia maalauksia
Alueelliset taidemuseot selvittävät omiin kokoelmiinsa tarjottujen lahjoitusten taustat tarkkaan, mutta auttavat, vaikka lahjoitusta ei suunnittelisikaan. Kuvassa Sari Kainulainen ja taidemuseon kokoelmiin kuuluvia teoksia. Tuija Veirto/ Yle

Onko seinälläsi isovanhemmilta peritty taideteos, jonka alkuperästä ja tekijästä liikkuu suvussa mielenkiintoisia, vaikka vahvistamattomia tarinoita?

Suvun perintötaulun tai kirpputorilöydön paljastuminen nimitaiteilijan kauan kadoksissa olleeksi työksi on harvinaista, mutta ei ihan tavatonta.

Esimerkiksi viime vuonna kirpputorilla parikymppiä maksanut tussipiirros todettiin Helene Schjerfbeckin nuoruudentyöksi ja muitakin aiemmin tuntemattomia arvotaideteoksia ponnahtelee tuolloin tällöin esiin.

Jos haluaa saada lisätietoa merkittäväksi arvelemastaan taideharvinaisuudesta, apua löytyy kyllä.

Alan asiantuntijoilta saa ensiarvion usein ilmaiseksi, mutta mitä enemmän selvitystyötä tarvitaan, sitä enemmän kannattaa varautua maksamaan.

Alueellisilla taidemuseoilla on neuvontavelvollisuus

Teoksen aitouden ja alkuperän selvittämiseksi kannattaa ottaa yhteyttä ensin vaikka lähimuseoon.

Arvioinnissa käytetään monenlaisia keinoja.

Taiteilijan signeeraus ja teoksesta löytyvät muut merkinnät ovat tärkeitä.

Jokaisella taiteilijalla on oma, persoonallinen tyylinsä ja tekijämerkintänsä, eikä sitä aina ole helppo tunnistaa tai teoksesta löytää. Toisinaan taiteilija on saattanut jättää työnsä signeeraamatta. Tekijänoikeuden kannalta ei ole merkitystä, onko teoksessa taiteilijan "allekirjoitusta" vai ei.

Aluemuseot selvittävät kokoelmiinsa lahjoituksina tarjottujen teosten taustat tarkkaan, mutta niiltä saa apua ja tietoja myös, vaikka ei lahjoitusta suunnittelisikaan.

Se, maksaako palvelu vai ei, vaihtelee.

Esimerkiksi Lahden aluetaidemuseossa tehdään alustavaa kartoitusta ainakin toistaiseksi maksutta. Hinta-arvioita taideteoksista ei anneta.

– Perusarviointi on ilmaista, mutta jos tutkija joutuu tekemään paljon työtä, saatetaan periä maksu. Tarvittaessa ohjaamme asiakkaan eteenpäin sinne, mistä oikeanlaista tietoa löytyy. Markkina-arviota emme tee, kokoelmapäällikkö Sari Kainulainen kertoo.

Uuno Alangon maisemamaalaus
Yksityishenkilön Lahden taidemuseolle tarjoama Uuno Alangon maalaus on todennettu aidoksi, mutta Viipurista sotilaan mukanaan tuoman taulun historiassa on aukkoja. Niiden selvittämiseen on pyydetty yleisöltäkin apua.Tuija Veirto/ Yle

Taideväärennökset työllistävät Kansallisgalleriaa

Suomessa laajin taideteosten arviointiasiantuntemus löytyy Kansallisgalleriasta.

Kansallisgalleria on viime vuosina keskittynyt lähinnä virka-avun antamiseen poliisille tai joillekin asiantuntijatahoille.

– Pyyntöjä yksityisiltä kyllä tulee, mutta käytännössä olemme olleet täystyöllistettyjä liittyen isoon taideväärennösjuttuun. Sen yhteydessä meillä tutkittiin yli 500 työtä, kertoo johtavan konservaattori Kirsi Hiltunen.

Kansallisgallerian kolmen museon kokoelmat ovat mittavat ja sen myötä vertailuaineistokin kattava.

Lisäksi museoilla on laboratoriolaitteisto, joka on Kirsi Hiltusen mukaan "viritetty taiteentutkimukseen". Sillä pystyy tekemään vaikkapa värien pigmenttitutkimusta, joka on tärkeä esimerkiksi taideteoksen ajoituksen kannalta, mutta ei kerro kaikkea.

– Maalausajankohdan ohella on tiedettävä muun muassa sopiiko väri ja sen koostumus tutkittavan taiteilijan omaan palettiin.

taidekonservaattori puhdistaa maalauksen pintaa
Taideteoksen pinnan puhdistaminen tuo vanhan taulun alkuperäiset värit ja sävyt takaisin. Tuija Veirto/ Yle

Olisiko yksityiselle arviontikeskukselle tilausta?

Taiteen ajoitus-, aitous- ja alkuperäkysymyksiin keskittyvää, kattavaa tutkimusta teki Suomessa aiemmin Jyväskylän yliopiston yhteydessä toiminut tutkimuskeskus ja yritys Recenart (Research Center for Art).

Se palveli julkisten toimijoiden ohella myös yksityisiä asiakkaita. Yritys on yhdysvaltalaisomistuksessa ja se toimii nykyään ulkomailla.

Recenartin tutkimustiimissä työskennellyt, konsultti ja taidehistorioitsija Tiina Koivulahden mukaan teoksen aitouden todistaminen on työlästä ja sen varmistamiseen saatetaan tarvita niin taidehistorioitsijaa, materiaalianalyytikkoa kuin konservaattoriakin.

Asiantuntijoilla on laajat yhteistyöverkostot ja tietoa, mistä ja miten esimerkiksi teoksen omistajuushistoriaa pystyy selvittämään.

Teoksessa itsessään olevien merkintöjen ohella teosta verrataan taiteilijan muuhun tuotantoon. Tietoa saatetaan etsiä myös erilaisista kirjallista lähteistä, vaikkapa näyttelyluetteloista.

Haluaako yksityiskohtaisesta tutkimuksesta maksaa tuhatlappusen jos toisenkin, on toinen kysymys. Varsinkin, jos selvitystyön alla ollut "helmi" paljastuu väärennökseksi. Perusteellinen tutkimus saattaa maksaa tuhansia euroja, jos ennakkotietoja ei ole.

Koivulahti kuitenkin kannustaa ottamaan rohkeasti yhteyttä asiantuntijaan, jos seinältä löytyy mielenkiintoinen teos.

– Taideteosta kannattaa kyllä näyttää jollekin asiantuntijalle. Sitä kautta saa ensiarvion, kannattaako lähteä tekemään selvitystyötä vähän pidemmälle vai ei.

Ravipaikkakunnat vetävät väärentäjiä puoleensa

Mutta mistä tunnistaa aidon asiantuntijan? Ja kuinka välttyä tulemasta huijatuksi taidekaupoissa?

Tiina Koivulahden mukaan taideasiantuntijapiirit ovat Suomessa pienet ja nimet yleisesti tunnettuja. Usein asiantuntijoilla on jokin oma, erityinen tutkimusalansa ja taiteilijakohtaista mieltymystä ja tietämystä.

Taideväärennöksiä pitkään seurannut ja niistä kirjankin yhdessä poliisin taiderikostutkinnassa toimineen Jyrki Seppälän kanssa kirjoittanut Risto Rumpunen neuvoo tutkimaan ja ottamaan selvää niin taideteoksen tekijästä kuin sen myyjästäkin.

Hän haluaa kumota väitteen, että arvotaidetta ostaisivat vain rikkaat, vaikka huijarit heihin toimintansa pyrkivätkin keskittämään.

Syy miksi taiteesta ollaan valmiita maksamaan huippusummia, ei Rumpusen mukaan selity pelkästään sijoitusmentaliteetilla.

– Taidetta hehkutetaan sijoituskohteena ja sitä se varmasti onkin. Taiteeseen liittyy myös jotakin maagista. Ajatellaan, että nimekkään taiteilijan teoksen ostamalla ostetaan samalla palanen historiaa.

Rumpunen on huomannut, että taide ja ravit ovat kohtalokas yhdistelmä. Tämä selittyy hänen mukaansa taiderikollisten peli- tai muilla addiktiotaipumuksilla.

– Yllättävän usein taidehuijauksia on tapahtunut ravipaikkakunnilla.

Lue seuraavaksi