1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ruutuaika

Suomalaistutkimus: keskimääräistä pidempi päivittäinen ruutuaika lisää lasten keskittymisvaikeuksien, ylivilkkauden ja impulsiivisuuden riskiä

Sen sijaan pelaamisella ei näyttänyt olevan juurikaan yhteyttä psykososiaalisiin oireisiin.

Yli tunnin ruutuaika lisäsi riskiä myös tunne-elämän oireille ja kaverisuhteiden vaikeuksille. Kuvituskuva. Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Suomalaisessa Lapsen uni ja terveys -pitkittäistutkimuksessa kartoitettiin lasten ruutuaikaa puolentoista vuoden iässä ja uudelleen viiden vuoden iässä.

Puolitoistavuotiaat viettivät aikaa ruudun ääressä keskimäärin runsaat puoli tuntia päivässä. Viisivuotiaina he viettivät aikaa ruudun ääressä keskimäärin jo lähes kaksi tuntia päivässä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suosituksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan alle 2-vuotiaat lapset eivät tarvitse ruutuaikaa lainkaan ja 2–4-vuotiailla lapsilla ruutuaikaa tulisi olla korkeintaan tunti päivässä.

Tutkimukseen osallistuneista puolitoistavuotiaista lapsista runsas viidennes vietti tabletin tai television ääressä yli tunnin päivässä. Viiden vuoden iässä tunnin ruutuaika ylittyi jo lähes kaikilla.

Viisivuotiaista joka kymmenes pelasi elektronisia pelejä yli tunnin päivässä ja kaksi kolmesta katsoi tv-ohjelmia yli tunnin päivässä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö, lastenpsykiatri Juulia Paavonen myöntää, että tunnin ruutuaika-rajaus voi aiheuttaa käytännössä hankaluuksia, koska erilaisia laitteita on nykyisin niin paljon ja niiden käyttö on muuttunut.

Toisaalta esimerkiksi kaksi tuntia ruutuaikaa pienen lapsen arjessa on Paavosen mielestä paljon.

– Kaksi tuntia vuorokaudesta on aika vähän. Mutta jos poistamme vuorokaudesta kaikki muut lapsen elämään kuuluvat menot, kuten päiväkodissa, ruokaillessa ja nukkuessa vietetyn ajan ja katsomme, paljonko kaksi tuntia on prosentteina jäljelle jäävästä lapsen vapaa-ajasta, se voi olla yllättävänkin paljon.

Pelaaminen ei lisännyt riskiä yhtä paljon kuin muu ruutuaika

Tutkimuksessa selvitettiin ruutuajan yhteyttä erilaisten psykososiaalisten oireiden esiintyvyyteen.

Selvästi keskimääräistä pidempi ruutuaika puolentoista vuoden iässä lisäsi riskiä kaverisuhteiden vaikeuksille 5-vuotiaana 1,59-kertaiseksi.

Viiden vuoden iässä niillä lapsilla, joilla oli paljon keskimääräistä enemmän ruutuaikaa, oli selvästi kohonnut riski sekä tunne-elämän että käyttäytymisen oireille. Myös keskittymisvaikeuksien, ylivilkkauden ja impulsiivisuuden riskit kasvoivat 1,53–2,18-kertaiseksi.

– Ruutuajalla ja riskien lisääntymisellä on selvä yhteys. Ruutuajalla on vaikutusta laajasti kaikille psykososiaalisille osa-alueille, Paavonen arvioi tuloksia.

Paavosen mukaan tutkimuksessa uutta oli se, että viisivuotiailla pelaaminen ja muu ruutuaika eroteltiin toisistaan. Se tuotti mielenkiintoisen havainnon.

– Pelaaminen tässä iässä ei juurikaan ollut yhteydessä psykososiaalisiin oireisiin. Riskien lisääntyminen tuli nimenomaan muusta ruutuajasta.

"Ruutuaikaa ei kannata yksin nostaa tikun nokkaan"

Paavonen haluaa muistuttaa, ettei tutkimus anna vastausta syy-seuraus-suhteeseen eli siihen, aiheuttaako ruutuaika oireita vai onko kyse siitä, että lapset, joilla on muuten elämässä haasteita, vain viettävät enemmän aikaa ruutujen äärellä.

– Tutkimustulos viittaa siihen, että jos lapsella on erilaisia psykososiaalisia pulmia ja hän viettää paljon aikaa ruutujen äärellä, on hyvä pohtia lapsen arkea ja kokonaistilannetta sekä huolehtia, että lapsi saa riittävän paljon ruutuvapaata aikaa ja mielekästä virikettä, jossa tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn taidot harjaantuvat, Paavonen sanoo.

Jos ruutujen äärellä vietetään paljon aikaa iltaisin, se saattaa viivästyttää nukkumaan menoa ja aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia. Univaje taas voi aiheuttaa tunnesäätelyn ja käyttäytymisen säätelyn pulmia ja sitä kautta edelleen kaverisuhteiden pulmia, Paavonen kuvailee.

– Oikeassa elämässä asiat muodostavat vyyhtejä. Haluaisin korostaa, että meidän ei kannata nostaa ruutuaikaa yksin tikun nokkaan. Maailma on täynnä erilaisia tekijöitä, jotka joko tukevat tai haittaavat lapsen kehitystä. Ruutuaika on niistä yksi, joka meidän pitää tiedostaa.

Ruutuaikasuosituksista käydään aika ajoin tiukkaakin keskustelua. Paavosen mielestä ruutuaikasuositusten on tarkoitus olla suuntaa antavia.

– Siksi tuntirajoja tarvitaan, että perheet tietävät, minkä kynnyksen jälkeen riskit alkavat näkyä. Perheet pystyvät paremmin hahmottamaan, voiko pelata puoli tuntia vai viisi tuntia. Ruutuaikaakin on arvioitava kokonaisuutena, osana lapsen muuta elämää. Toiset voivat pelata enemmän ilman ongelmia, toiset vähemmän. Se riippuu paljon siitä, millainen lapsi on.

Tutkimuksessa oli mukana noin 700 lasta, joista hieman yli puolet oli poikia. Noin kaksi kolmesta tutkimuksessa mukana olleista lapsista oli varhaiskasvatuksessa täysipäiväisesti.

Lääketieteen alan aikakauslehti BMJ Openissa julkaistu tutkimus (siirryt toiseen palveluun) on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin monivuotista Lapsen uni ja terveys -tutkimushanketta (siirryt toiseen palveluun).

Lisää aiheesta:

Korona-ajan lapsia uhkaa vakava yliannostus ruutuaikaa – tietokirjailija Harto Pönkä listaa tiukat ohjeet perheille

Lapset mankuvat videoita ja vaihtoehtoiset ideat vähissä? Katso tästä ruutuvapaat puuhat perheen pienimmille ja kerro omat vinkkisi

Kuusi kysymystä lasten älylaitteiden käytöstä: Milloin pitää puuttua tai olla huolissaan?