1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. MOT

Lemisten perheen äiti ammuttiin pikkujouluiltana ja Riitta sai tietää Jani-poikansa kohtalosta kun poliisit tulivat ovelle – MOT tutki yli 200 murhatuomiota, paljastui kärsimyskorvausten karu tilanne

Oikeus on määrännyt korvauksia ristiriitaisin perustein. Summat ovat vaihdelleet nollasta kymmeniin tuhansiin euroihin.

MOT
Jukka Leminen katsoo huppu päässä kameraan
Jukka Lemisen puoliso Anne Vihavainen oli yksi Imatran vuoden 2016 kolmoismurhan uhreista. Lemiselle ja hänen kahdelle lapselleen määrättiin yli 40 000 euron kärsimyskorvaukset, mutta he eivät ole saaneet rahoista euroakaan.Johannes Niva / Yle

Veera Leminen ja hänen veljensä tarkkailivat äitinsä murhaajaa oikeussalin takaosasta. Leminen tunsi suurta vihaa.

Sitten murhaaja kääntyi ja katsoi sisaruksia suoraan silmiin.

– Se helpotti minua, kun näin, että siellä on valot päällä, mutta ei ketään kotona. Se ihminen on vain yksinkertaisesti niin sairas, että tämä oli hänelle viimeinen avunhuuto tai jotain vastaavaa, Veera Leminen muistelee.

Lemisen äiti Anne Vihavainen oli yksin Imatran vuoden 2016 kolmoismurhan uhreista. Tekijä, joka ei ennalta tuntenut uhrejaan, ampui lähietäisyydeltä kolme ravintolasta palaamassa ollutta naista.

Veeran isä Jukka Leminen jätti menemättä oikeuteen, koska ei halunnut kohdata puolisonsa hengen riistänyttä henkilöä.

– Minulle riitti suru, en halunnut suunnatonta vihaa siihen lisukkeeksi, Jukka Leminen kertoo.

Suomessa oikeus voi määrätä henkirikoksen uhrin omaisille korvauksia henkisestä kärsimyksestä.

Oikeus tuomitsi Jukka, Veera ja Jaakko Lemisen saamaan yhteensä yli 40 000 euron kärsimyskorvaukset.

Murhasta on kulunut yli neljä vuotta, mutta Lemiset eivät ole nähneet korvauksista euroakaan.

– Luulin aluksi että olisimme saaneet jotain, mutta sittemmin olen oppinut, ettei niitä korvauksia oikeasti saa, Veera Leminen sanoo.

Lemiset eivät ole yksin. MOT-toimituksen laaja selvitys paljastaa, että henkirikoksen uhrin omaiset jäävät Suomessa yleensä ilman heille kuuluvia kärsimyskorvauksia. Omaiset saavat tuomituilta vain pennosia, vaikka yrittäisivät periä velkoja ulosoton kautta.

Kuka on uhrille "erityisen läheinen" henkilö?

MOT kävi läpi hovioikeuden vahvistamat murhatuomiot 15 vuoden ajalta. Niitä löytyi yli 200. Lisäksi pyysimme ulosottovirastosta tietoja murhasta tuomittujen velkojen perinnästä.

Selvisi, että ongelmia omaisten korvausten suhteen on kahdella tasolla. Murhatun perheenjäsenen menettäminen ei automaattisesti oikeuta kärsimyskorvaukseen, vaan oikeus harkitsee sitä tapauskohtaisesti. Omaisen pitää vakuuttaa oikeus siitä, että hänen suhteensa uhriin on ollut “erityisen läheinen”.

MOT:n selvityksen perusteella tämän lainkohdan tulkitseminen on johtanut moniin ristiriitaisuuksiin oikeuden ratkaisuissa. Laki takaa oikeudelle suuren liikkumisvaran korvausten määrän suhteen. Tätä liikkumavaraa on myös käytetty.

Keskimäärin suurimmat korvaukset oikeus on määrännyt uhrin lapsille puolisoille ja vanhemmille. Joskus oikeus on katsonut vanhemman murhan nollan euron ja joskus kymmenien tuhansien eurojen arvoiseksi.

Kärsimyskorvauksiin oikeutettuja omaisia oli aineistossamme lähes 600. Kaikkiaan oikeus määräsi kärsimyskorvauksia maksettavaksi hieman alle viiden miljoonan euron edestä. Yksi kymmenestä omaisesta sai hylkäävän päätöksen korvausvaatimukseensa.

Veera Leminen
Veera Leminen on joutunut opettelemaan elämää ilman äitiä. “Siitä on tullut uusi, toisenlainen normaali. Jotenkin pitää yrittää jatkaa.”Johannes Niva / Yle
Mies istuu kotisohvallaan
Jukka Leminen pettyi yhteiskuntaan: "Jos tällainen ennen aikojaan vapautettu väkivaltarikollinen tekee uudelleen rikoksen, niin ehkä valtion olisi oikeudenmukaista kantaa vastuu edes maksamalla tuomitut korvaukset pois uhreille tai uhrien omaisille."Johannes Niva / Yle

Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen sanoo, että Suomessa kärsimyskorvauksien määrä on haluttu pitää hillittynä ja niihin oikeutettujen omaisten joukko pienenä. Oikeuskäytännössämme on ajateltu, että tekijän pitää maksaa omaisille kohtuullinen korvaus.

– Amerikkalaisessa systeemissä korvaukset toimivat enemmän rangaistuksena tekijälle. Meillä on viileämpi kanta. Kulut ja ansionmenetykset korvataan, mutta omaisten kärsimyksen suhteen ollaan aika lailla pidättyvällä linjalla, Tolvanen sanoo.

Soittelu sisarelle riittää tai ei riitä korvauksiin – käytäntö vaihtelee oikeudessa

Aineistostamme löytyi useita esimerkkejä, joissa oikeus on perustellut kärsimyskorvauksia ristiriitaisin tavoin.

Esimerkiksi pienten lasten korvaukset on joko hylätty tai hyväksytty, kun on arvioitu lasten tulevaisuuden kärsimystä ilman toista vanhempaa. MOT kertoi lasten kärsimyskorvausten ongelmakohdista sunnuntaina.

MOT:n tutkimista tuomioista käy ilmi, että hovioikeus ei yleensä muuta omaisille määrättyjä korvauksia, vaan käräjäoikeuden ratkaisu jää voimaan. Tämä voi johtaa siihen, että omaiset jäävät ilman korvauksia. Jos murhasyyte ja korvausvaatimus kaatuvat käräjäoikeudessa, mutta hovioikeus tuomitsee tekijän, omainen voi saada kärsimyskorvausta vain, jos on osannut valittaa asiasta.

MOT:n haastattelemia omaisia on suututtanut ja hämmentänyt, kun oikeus tuntuu määräävän korvauksia välillä hyvin erilaisin perustein.

Toisinaan sisarusten korvausvaatimus on hylätty, vaikka he ovat soitelleet uhrin kanssa päivittäin tai ainakin viikoittain ja tavanneet säännöllisesti. Toisinaan tämä sama peruste on riittänyt tuhansien eurojen korvauksiin.

Jutussa lihavoidut ja kursivoidut kohdat ovat otteita oikeuden päätöksistä.

Nämä tapasivat viikoittain ja olivat myös puhelinyhteydessä keskenään. Tällainen sisarussuhde ei kuitenkaan ole lainkohdan tarkoittama erityisen läheinen suhde.

Keskeistä arvioinnissa on teon luonne. Näin ollen sillä, onko XX:lle jäänyt tapahtuneesta pelkotiloja, ei ole kärsimyskorvauksen määrää arvioitaessa merkitystä.

Erityisen läheisen suhteen yhdeksi todisteeksi on hyväksytty esimerkiksi se, että henkilö on asunut veljensä, eli uhrin, omistamassa asunnossa. Toisessa tapauksessa uhrin kihlatun nuori ikä on vähentänyt korvausten määrää: ei ollut varmuutta, olisiko suhde kestänyt.

Korvauksiin voi myös vaikuttaa, jos omainen itse joutuu kosketuksiin rikoksen kanssa. Erään veljen kärsimyskorvaukset kuitenkin hylättiin, vaikka tämä löysi äitinsä kanssa sisarensa ruumiin. Käräjäoikeus näki suhteen tavanomaisena aikuisten sisarussuhteena.

Korkein oikeus on pyrkinyt yhdenmukaistamaan korvauskäytäntöjä, mutta toisaalta sen ennakkopäätöksillä on pyritty siihen, ettei korvauksia saavien piiri laajene.

Kohtuuttomana ei voida pitää, että surmansa saaneen vanhempansa luota pysyvästi pois muuttaneelle aikuiselle lapselle ei tuomita maksettavaksi kärsimyskorvausta.

Kohtuullisen korvauksen määrää arvioitaessa käräjäoikeus on ottanut huomioon, että 28-vuotias uhri on asunut itsenäisesti omassa taloudessaan.

Näytimme aineistostamme löytyneitä tuomioita kokeneelle asianajajalle ja prosessioikeuden dosentille Markku Fredmanille. Hän on hoitanut urallaan kymmeniä murhajuttuja.

Fredmanin mielestä laki on kirjoitettu niin, että tuomioistuimella on suuri harkintavalta korvausten suhteen.

– Tietenkin toivoisi, että kun vuosien varrella tapauksia kertyy, niin käytäntö yhdenmukaistuisi. Ettei se olisi sattumanvaraista sen suhteen, mikä on kunkin käräjätuomarin tai hovioikeuden kokoonpanon näkemys, Fredman toteaa.

Asui yhdessä uhrin kanssa 29 vuotta – piti silti todistaa läheisyyttä puolisoonsa

Veera Lemisen äiti ja Jukka Lemisen puoliso murhattiin Imatralla joulukuussa 2016, kun hän oli palaamassa ravintolasta pikkujoulujen päätteeksi.

Tekijä oli tuomittu vain muutamaa vuotta aiemmin tapon yrityksestä yli kolmen vuoden vankeuteen. Hän pääsi kuitenkin nuorena ensikertalaisena vapaaksi noin vuoden jälkeen.

Imatran murhista oikeus jätti miehen tuomitsematta rangaistukseen, koska hän oli mielentilatutkimuksen mukaan syyntakeeton.

– Jos tällainen ennen aikojaan vapautettu väkivaltarikollinen tekee uudelleen rikoksen, niin ehkä valtion olisi oikeudenmukaista kantaa vastuu edes maksamalla tuomitut korvaukset pois uhreille tai uhrien omaisille, Jukka Leminen sanoo.

Olin asunut yhdessä uhrin kanssa 29 vuotta ja tehnyt kaksi lasta hänen kanssaan ja edelleenkin asuimme yhdessä, joten kyllä ne suhteet olivat kohtuullisen läheiset.

Jukka Leminen

Meille periaatteessa sanottiin, että “voi harmi, olemme pahoillamme, mutta pärjäilkää".

Veera Leminen

Lemiset eivät ole lähteneet perimään velkoja tuomitulta ulosoton kautta, koska tietävät, ettei se johtaisi mihinkään.

– Niitä kärsimyskorvauksia emme tule saamaan, ellei tapahdu ihme. En keksi, mikä se ihme voisi olla. Tekijä on pakkohoidossa ja varaton, Jukka Leminen sanoo.

Jukka Lemistä sapettaa, kuinka heidän piti todistaa asianajajan välityksellä murhaoikeudenkäynnissä läheisyyttään uhriin.

Oikeus pitää lähtökohtana erityiselle läheisyydelle sitä, että uhri ja perheenjäsen ovat asuneet saman katon alla. Esimerkiksi omilleen muuttanut aikuinen lapsi ei automaattisesti ole oikeutettu korvauksiin.

Veera Lemisen osalta asianajajan piti vakuuttaa, että vaikka tuolloin parikymppinen Leminen oli vastikään muuttanut pois lapsuudenkodistaan, yhteydenpito äitiin oli ollut hyvin tiivistä.

tytär laittaa isänsä hiuksia
Veera Leminen käy tapaamassa isäänsä säännöllisesti, vaikka asuu toisella paikkakunnalla. "Tänne voi tuoda pyykit mukanaan", Jukka Leminen naurahtaa.Johannes Niva / Yle
Tytär laittaa isänsä hiuksia paremmin
Veera Leminen muistaa äidistään parhaiten hyvän ruuanlaittotaidon ja sen, että arjesta nauttimiseen ei tarvita ulkomaanmatkoja, vaan hyvä ruoka, juoma ja ajan viettäminen perheen kanssa vievät pitkälle. Hän yrittää itse elää näiden oppien mukaan.Johannes Niva / Yle

Osa tekijöistä vähättelee uhrin ja omaisten suhdetta oikeudessa

MOT on haastatellut kaikkiaan toistakymmentä henkirikoksen uhrin omaista. Suurimmalle osalle läheisen menettämisen jälkeen raskainta on ollut juuri läheisyyden todistelu oikeudessa murhaajan edessä.

Lemiset halusivat tekijältä kärsimyskorvausten lisäksi rahaa menetetystä elatuksesta, koska Anne Vihavainen oli rahoittanut lastensa opintoja. Murhaaja vaati tämän hylkäämistä sillä perusteella, että kyse oli vapaaehtoisesta tuesta ja opintoja pitää rahoittaa ensisijaisesti opintotuella ja -lainalla. Asiaa puitiin korkeimmassa oikeudessa asti, jossa Lemiset hävisivät.

Joissain tapauksissa tekijät ovat vaatineet korvausten alentamista tai hylkäämistä väittämällä esimerkiksi, että uhrin ja omaisen parisuhteessa on ollut ongelmia tai että lapsen vanhemmat ovat muuttaneet erilleen. Toisinaan oikeus on määrännyt korvaukset murhaajan toiveiden suuruisina.

XX ei ollut läheinen YY:n kanssa, mikä ilmenee siitä, ettei hän ollut uskoutunut perheensä ongelmista ja tämä on otettava huomioon korvausta alentavana seikkana.

Koska uhrin tytär ei tosiasiassa ole juurikaan ollut tekemisissä isänsä kanssa koko elämänsä aikana, ei häntä voida pitää laissa tarkoitetulla tavalla erityisen läheisenä.

Rikosoikeuden professorin Matti Tolvasen mielestä on omaisille piinallista ja kiusallista, jos heidän suhdettaan uhriin ruoditaan oikeudessa yksityiskohtaisesti, koska se ei liity varsinaiseen henkirikokseen.

MOT:n haastattelemien omaisten mukaan jotkut tekijät ovat vähätelleet oikeudessa uhrin ja omaisten suhdetta. Tätä on Tolvasen mukaan vaikea estää.

– Jos omaisen pitää todistaa läheisyyttään uhriin, niin vastapuolella on oikeus riitauttaa se ja esittää vastanäyttöä. Toisella puolella voi olla hyvin kylmiä tyyppejä, jotka eivät laita pätkääkään painoarvoa uhrin tai omaisten kärsimykselle. Ja vaikka tekijät katuisivat, niin onko sillä merkitystä, jos ei ole varaa maksaa? On helppo olla myötätuntoinen, jos sillä ei ole mitään katetta.

Valtio siirsi vastuun korvauksista tuomituille, omaisten asema heikentyi

Valtio maksoi vielä 2000-luvun alkupuolella omaisten kärsimyskorvaukset. Asia muuttui, kun rikosvahinkolakiin tehtiin vuonna 2005 mittava uudistus.

Laki keskittyi parantamaan väkivalta- ja seksuaalirikosten uhrien asemaa. Samalla uhrien omaiset jäivät väliinputoajiksi. Nykyisin valtio maksaa kärsimyskorvauksen esimerkiksi murhan yrityksen uhrille, mutta jos yritys onnistuu, omaiset jäävät yleensä tyhjin käsin.

Kun uutta rikosvahinkolakia käsiteltiin eduskunnassa, lakivaliokunta lausui siitä kriittisesti. Valiokunnan kuultavana käynyt oikeusministeriön edustaja oli myöntänyt, että uudistuksessa oli pitänyt tehdä kompromisseja, koska sitä ei ollut rahoitettu tarpeeksi.

Korvausten saajien maksettavaksi tuli tuolloin 150 euron perusvähennys, eli käytännössä omavastuu siitä, että oli joutunut rikoksen uhriksi tai että perheenjäsen oli surmattu. Sittemmin omavastuu on noussut 220 euroon.

Osa lakivaliokunnan jäsenistä vaati lain vaikutusten seuraamista etenkin uhrien omaisten osalta. He kirjoittivat valiokunnan mietintöön jättämässään vastalauseessa: “Näin suurta uudistusta ei pitäisi tehdä kertakäyttölainsäädäntönä, jossa taloudelliset syyt ohittavat oikeudenmukaisuuden”.

MOT:n tietojen mukaan lakia valmistelleessa oikeusministeriössä tiedettiin, että lakimuutos johtaa omaisten korvausten putoamiseen. Näin on myös käynyt.

Omaisten 15 vuoden kärsimyskorvaukset olisi saatu kuitattua alle viidellä miljoonalla eurolla. Valtiolla on ollut rahoille muuta käyttöä.

Laki tuli voimaan 2006 alusta eikä sitä ole muutettu. Valtio siirsi kärsimyskorvaukset yksinomaan omaisen ja tuomitun väliseksi asiaksi ja alkoi sen sijaan maksaa omaisille “henkilövahingosta” aiheutuneita terapia- ja terveydenhoitokuluja sekä ansionmenetyksiä.

Tarkoitus oli selkeyttää lakia ja ainakin teoriassa parantaa omaisten asemaa, koska kuluja pystyi hakemaan enemmän kuin mitä kärsimyksestä aiemmin maksettiin. Käytäntö on osoittautunut toiseksi, koska omaiset ovat hakeneet harvoin kuluja takaisin Valtiokonttorilta.

Vielä 2000-luvun alussa valtio maksoi omaisille kärsimyksestä keskimäärin parisataa tuhatta euroa vuodessa, mutta lakimuutoksen jälkeen omaisten kuluja on korvattu vain parillakymmenellä tuhannella vuodessa.

Tieto ei yllätä asianajaja Markku Fredmania.

– Se on ollut ihan ennalta arvattavaa, koska esimerkiksi terapiaa on yleensä aika vaikea saada, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Ja ylipäätään se terapiaan meno ei ole asia, jota Suomessa ensimmäisenä tehdään, kun läheinen kuolee, Fredman sanoo.

Esimerkiksi Veera Leminen joutuu ajamaan monta kertaa viikossa pieneltä opiskelupaikkakunnaltaan kaupunkiin terapiaan. Jo matkakuluihin uppoaa sievoinen summa rahaa.

Fredman sanoo, että omaisten näkökulmasta valtio teki virheen, kun se siirsi omaisten kärsimyskorvausten maksamisen tuomittujen vastuulle. Kyse on poliittisesta valinnasta sen suhteen, mitä halutaan korvata, ja mitä ei.

Markku Fredman Helsingin oikeustalolla
Asianajaja Markku Fredman sanoo, että laki antaa tuomioistuimelle suuren harkintavallan kärsimyskorvausten suhteen. MOT:n selvityksen perusteella sitä on myös käytetty.Janne Järvinen / Yle
Yleiskuva Helsingin käräjäoikeudesta
Oikeuslaitos on näyttäytynyt kylmänä ja epäinhimillisenä paikkana monelle MOT:n haastattelemalle omaiselle. Läheisyyden todistelu oikeudessa on jättänyt pysyviä arpia, ja usko oikeusjärjestelmään on mennyt. Janne Järvinen / Yle

Omaiset eivät saa rahojaan perimällä – tuomituilla on muitakin velkoja rästissä

Vaikka oikeus katsoisi, että omainen on oikeutettu kärsimyskorvaukseen, se harvoin johtaa siihen, että omaiset saisivat korvaukset tuomituilta.

Jos tuomittu ei maksa korvauksia vapaaehtoisesti, omainen voi yrittää periä velkaa ulosoton kautta. Valtio ei tässä ole osapuolena.

Suomessa ei tilastoida sitä, kuinka moni tuomittu oikeasti maksaa korvaukset omaisille.

MOT halusi selvittää asiaa pyytämällä ulosottovirastosta tietoja siitä, kuinka paljon velkoja on peritty tuomituilta. Tiedot saatiin viimeisten kahden vuoden ajalta. Niistä selvisi, että omaiset ovat saaneet tekijöiltä ulosoton kautta vain murusia.

Vain 50 omaista on yrittänyt periä tänä aikana kärsimyskorvauksia ulosoton kautta. Perinnässä ollut summa on ollut yhteensä 800 000 euroa, mutta tekijät ovat maksaneet rahoista vain 20 000.

Henkirikokseen syyllistyneet ihmiset eivät tilastollisesti ole varakkaita. Kun heidät tuomitaan vankilaan, heillä ei myöskään ole tuloja. Joten on ihan selvä, ettei ulosotto tule olemaan tehokas.

Markku Fredman

Viimeisenä vuosikymmenenä on nähty, että kaikesta on yritetty säästää. Varmasti säästö on ollut näissäkin muutoksissa yksi argumentti.

Markku Fredman

Tämäkin selittyy pääosin sillä, että yksi tuomittu on kuitannut koko velkansa. Jos tämä yksittäinen tapaus jätetään pois laskuista, omaiset ovat saaneet vain yhden prosentin perimistään veloista.

Murhaoikeudenkäynneissä tuomittuja henkilöitä oli aineistossamme 240. Heistä noin neljäsosaa ei nimen ja henkilötunnuksen perusteella löytynyt rekisteristä. Jäljelle jääneistä 180 tuomitusta ulosottomerkintöjä oli noin 160:llä, eli osuus on huomattavasti suurempi kuin suomalaisilla keskimäärin.

Valtaosalla tuomituista on merkintä varattomuusesteestä, mikä tarkoittaa sitä, että ainakin jossain vaiheessa kahden vuoden aikana henkilöllä ei ole ollut ulosmittauskelpoista tuloa tai omaisuutta.

Omaiset voivat itse asiassa menettää rahaa, koska velkojen perintä maksaa tietyissä tapauksissa. Perinnät voivat kestää vuosikausia, mikä pitkittää omaisen kärsimystä.

Tuomituilla on usein perässään omaisten lisäksi muitakin velkojia. MOT:n selvityksestä käy ilmi, että murhasta tuomitut ovat velkaa muun muassa valtiolle, joka yrittää periä muiden rikosten vahingonkorvauksia tai sakkoja.

Lisäksi moni tuomittu on jättänyt maksamatta myös muutaman kympin rikosuhrimaksut, joilla yhteiskunta osaltaan yrittää rahoittaa korvauksia.

Perintä on muistutus: “Vaikka pelkään, en halua luopua periaatteesta”

Jos omainen perii tekijältä korvauksia ulosoton kautta, tekijä saa siitä tiedon. Osa pelkää tuomitun kostoa ja jättää perinnän sikseen.

Jotkut omaiset perivät silti velkoja periaatteesta. He haluavat, että tuomittu saa muistutuksen teostaan. Näin ajattelee Jani-poikansa menettänyt Riitta.

– Olen uusinut ulosoton jo kerran, ja aion uusia niin pitkään, kuin vain voin. Ei minulla kuitenkaan ole määrättömiä rahoja laittaa siihen. On hullua, että tällä mentaliteetilla en tule ikinä saamaan mitään, vaikka poikani vietiin minulta, Riitta sanoo.

Hän haluaa esiintyä jutussa pelkällä etunimellään asian arkaluonteisuuden vuoksi.

Kun Riitta heräsi eräänä lokakuisena aamuna ovikellon soittoon, mikään ei ollut enää entisellään. Suruviesti vei terveyden ja turvallisuuden tunteen.

– Jani oli ihana poika. Tämä suru ei lähde ikinä pois, äiti toteaa ääni särkyen.

– Olin sen jälkeen niin sekaisin, että pääsin vasta jouluviikolla sairaalasta. Kerron tämän kaiken, koska haluan lisätä tietoisuutta omaisten kärsimyksestä muidenkin, kuin itseni tähden.

Muutaman vuoden takainen murha oli poikkeuksellisen raaka. Tekijät paloittelivat ruumiin ja kuljettivat sen pakettiautolla toiselle paikkakunnalle huoltoaseman pihaan.

Päätekijä sai murhasta elinkautisen vankeustuomion, häntä uhrin ruumiin hävittämisessä avustaneista toinen selvisi ehdollisella ja toinen sakoilla.

Ihmishenki ei ole minkään arvoinen.

Riitta

Uhrin äidin mielestä tuomiot olivat mitättömiä.

– Minun järkeeni eivät käy kahden muun tekijän tuomiot. He pääsivät kuin koira veräjästä, yksi kokonaan ilman vankeusrangaistusta, Riitta sanoo.

Murhaaja tuomittiin maksamaan Riitalle hänen vaatimansa 12 000 euron korvaukset kärsimyksestä. Hän ei ole saanut korvauksista senttiäkään.

Riitta kertoo, ettei ole enää sama ihminen kuin aiemmin. Hän myöntää pelkäävänsä nykyisin kaikkea. Toistuvissa painajaisissa kotitalon ikkunat on rikottu.

– Tästäkin huolimatta perin kärsimyskorvauksia omalla nimelläni. Vaikka pelkään, en halua luopua periaatteesta.

Jukka Leminen miettii eläkepäiviä tyhjässä talossa: “On ikävä perjantai-Annea”

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelmassa lukee, että rikoksen uhrin ja henkirikoksen uhrin omaisten parempi tuki ja mahdollisuudet saada korvauksia Valtiokonttorilta pitää turvata.

Oikeusministeriö arvioi parhaillaan, onko rikosvahinkolakia tarvetta muuttaa. MOT:n tietojen mukaan yksi pohdittavista asioista on, pitäisikö omaisten kärsimyskorvaukset palauttaa valtion maksettavaksi.

Vaikka lakia muutettaisiin, valtio tuskin maksaisi takautuvasti Lemisten perheen, Riitan ja satojen muiden läheisensä väkivaltaisesti menettäneiden kärsimyskorvauksia. Lopulta asia palautuu siihen, mihin poliitikot haluavat veronmaksajien rahaa käyttää.

Imatralla Jukka Leminen jää pian eläkkeelle. Hän asuttaa yksin taloa, joka on hänen mukaansa liian iso yhdelle. Lapset ovat muuttaneet pois ja rakentavat omaa elämäänsä.

– Perjantait ovat edelleen vaikeita. Perjantaina on ikävä perjantai-Annea. Hän oli aina hyvällä tuulella, koska vapaa-aika alkoi työpäivän jälkeen.

Leminen haluaa pysyä aktiivisena myös eläkepäivillä. Hänen mukaansa siitä ei seuraa mitään hyvää, jos sulkee verhot ja jää neljän seinän sisään.

– Kyllä sitä nyt yksinkin pärjää, mutta eihän se sama asia ole. Yksin on vähän tylsää, Jukka Leminen sanoo.

Mies katsoo valokuvaa
"Perjantaisin on ikävä perjantai-Annea, hän oli perjantaisin aina niin hyvällä tuulella", kertoo Jukka Leminen. Johannes Niva / Yle

Fakta: Näillä perusteilla kärsimyskorvauksista päätetään

  • Suomessa henkisestä kärsimyksestä korvausta vaativan omaisen pitää todistaa oikeudelle olleensa “erityisen läheinen” henkirikoksen uhrin kanssa.
  • Korvauksiin oikeutettuina henkilöinä pidetään lähtökohtaisesti uhrin vanhempia, lapsia ja puolisoita, jos he ovat olleet uhrin kanssa hyvissä väleissä ennen kuolemaa.
  • Sisarus jää lähtökohtaisesti ilman korvausta, ellei pysty todistamaan oikeudelle suhdettaan uhriin poikkeuksellisen läheiseksi.
  • Suhteen läheisyyden lisäksi korvauksen suuruuteen vaikuttaa esimerkiksi teon julmuus tai se, onko omainen nähnyt läheisensä murhan.
  • Tällaisten seikkojen oikeus katsoo lisäävän kenen tahansa kärsimystä. Sen sijaan esimerkiksi se, näkeekö omainen painajaisia teon vuoksi, ei vaikuta korvauksiin.
Henkirikoksen uhrin omaisille myönnetyissä kärsimyskorvauksissa on suuria eroja ja ristiriitaisia perusteluja. MOT:n tutkimat yli 200 tapausta paljastavat myös, miten omaiset saavat useimmiten perittyä tuomitulta nolla euroa.

Lue lisää:

Anu oli seitsemännellä kuulla raskaana kun kaksosten isä murhattiin – oikeus ei myöntänyt lapsille euroakaan kärsimyskorvausta

3 naista murhattiin ravintolan eteen eikä mikään palannut ennalleen – uhrien perheet keksivät, miten voidaan estää vastaavat teot: "Huikeaa"

Kun 28-vuotias Anu murhattiin, perheelle myönnettiin kymmenien tuhansien eurojen korvaukset kärsimyksestä – rahoista ei ole tullut euroakaan

MOT: Mitätön korvaus murhasta maanantaina 22.3. klo 20 YLE TV1:llä.

Lue seuraavaksi