1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. naisiin kohdistuva väkivalta

Keskustelu vihasta ja tasa-arvosta käynyt kuumana kuluneella viikolla – miksi yksin liikkuva nainen joutuu yhä pelkäämään?

Kannanotoilla toivotaan muutosta erityisesti ihmisten ajattelumalleihin ja kasvatukseen.

Elina Sainio toivoo, että jonain päivänä voi kasvattaa omia lapsiaan niin ettei tasa-arvo olisi enää niin suuri ongelma. Kuva: Kasper Heimolehto / Yle

– Onhan se nyt aivan järkyttävää.

Porilainen Elina Sainio on puhunut viime päivinä velloneesta naisvihakeskustelusta muutamien ystäviensä kanssa. Hänestä on uskomatonta, että siitä pitää puhua vielä vuonna 2021.

– Pahinta on sellainen hiljainen hyväksyntä. Kuka päättää, että mistä kukin saa pahoittaa mielensä. Jos joku kokee asian epätasa-arvoisena, niin kuka mies on siinä sanomaan, että ei se ole sitä.

Brittiläisen Sarah Everardin surmaaminen kotimatkalla viime viikolla on ollut moottorina keskustelun avaukselle ympäri maailmaa. Porin keskustassakin monella on asiasta mielipide ja toimittajalle sanottavaa. Kiihkeä keskustelu on nostanut jälleen pintaan naisvihan, josta kaikki tietävät, mutta josta ei riittävästi puhuta.

Elina Sainio muistuttaa myös naisten puolelta tulevasta naisvihasta. Vaikka on nainen, niin voi olla naisvihaaja.

Kristiina Nilsen ihmettelee, miten asia ei ole vieläkään mennyt kaikilla jakeluun.

– Ei nainen ole mikään “heikompi astia” vaan heillä on aivan samat ihmisoikeudet kuin miehilläkin. Se on aina ollut itsestäänselvyys.

Feikkipuheluita ja avain sormien välissä

Erilaiset varotoimenpiteet yksin ulkona liikkuessa ovat yhä arkipäivää monelle naiselle. Esimerkiksi kadun puolta vaihdetaan ja avainta pidetään nyrkissä.

Johanna Lehtovaara on myös turvautunut usein varotoimenpiteisiin, varsinkin opiskeluaikoina baarista kotiin lähtiessään.

– Olin hankkinut sellaisen hälyttimen mukaani. Ei tarvinnut koskaan sitä käyttää, mutta aina minulla oli kännykkä valmiudessa ja vilkuilin olkani taakse.

Maija Saari kertoo edelleen pelkäävänsä hiukan yksin pimeällä liikkumista, ja myös pelko omien aikuisten lasten puolesta on aina mielessä.

Työ naisasian eteen jatkuu vielä vuosikymmeniä, sillä maailma ei ole vielä valmis, uskovat Maija Saari (vas.) ja Johanna Lehtovaara. Kuva: Kasper Heimolehto / Yle

Myös Elina Sainio on kokenut toistuvasti olonsa pelokkaaksi yksin liikkuessaan, iästä riippumatta.

– On huvittavaa, että se on niin normaalia ettei sitä edes ajattele. Ne on vain varotoimenpiteitä, kun lähtee kävelemään pimeällä kotiin. Voin vaikka puhua koko matkan jonkun kanssa puhelimessa, koska se pelko vaan on tuolla takaraivossa.

Joona Sepän ja Santeri Laulon mukaan on surullista, että jotkut sulkevat silmänsä tältä kaikelta. Kolikolla on kaksi puolta.

– Kulttuuri tämän ympärillä on pitkään ollut sitä, että mies on muka se vahvempi ja voi tehdä mitä haluaa, vaikkei näin ole.

Santeri Laulo (vas.) ja Joona Seppä ovat huomanneet somekeskustelua ääripäästä toiseen. Toiset pitävät sitä höpöhöpönä ja toiset ovat täysillä mukana. Kuva: Kasper Heimolehto / Yle

Brittinaisen kuolema sytytti kipinän

Tällä viikolla sosiaalisessa mediassa puhuttanut tasa-arvo- ja naisvihakeskustelu on herättänyt voimakkaita kannanottoja. Keskustelua on herännyt erityisesti nuorten keskuudessa, joita tilanne turhauttaa.

Tapauksen myötä sosiaalisen median kanavilla alkoivat trendata esimerkiksi hashtagit #naisvihanäkyväksi, #yesallwomen ja #textmewhenyougethome.

Kyse on laajasta, yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka tulee ratkaista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan yli puolet nuorista naisista Suomessa on kohdannut seksuaalista häirintää viimeisen kahden vuoden aikana.

Kasvatuksella kiinni rajoihin

Feministisen, kaikkien tasa-arvoa edistävän Miehet ry:n puheenjohtaja Jesse Kareinen on pettynyt, muttei yllättynyt aiheesta puhjenneeseen keskusteluun.

Hänen mukaansa kaiken keskiössä on vallitseva kulttuuri.

– Se vaikuttaa siihen, miten näemme ja suhtaudumme ihmisten itsemääräämisoikeuteen ja ylipäätään oikeuteen kävellä turvallisesti kadulla.

Aihe on monille hyvin henkilökohtainen. Varsinkin, jos on tullut häirityksi julkisessa tilassa ja tuntee täysin oikeutetusti siitä vääryyttä. Kareinen kertoo tuntevansa monia, jotka haluaisivat osallistua keskusteluun, mutta eivät siihen pysty aiheen herkkyyden takia.

Miksi sitten naisten pitää yhä pelätä yksin kulkemista?

– Pojat kasvatetaan yhä tietyllä tavalla ajatteluun, että naisia pitää jahdata. Jos nainen jahkailee, se ei tarkoita kieltäytymistä, vaan se on ehdollinen kyllä. Nämä esiin nousseet asiat ovat pahimpia lopputuloksia kasvatuksesta tällä mallilla.

Kareisen mukaan kaikki lähteekin kasvatuksesta. Päiväkodeissa ja kouluissa tulisi opettaa lapsia tunnistamaan omia ja toisten rajoja, sekä kunnioittamaan niitä. Enää "pojat on poikia" -ajattelua ei tulisi hyväksyä selitykseksi häiriökäyttäytymiselle.

Muutosta ilman vastakkainasettelua

19. maaliskuuta vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Se tekee tämänviikkoisesta keskustelusta entistä ajankohtaisemman.

Kiivaalla keskustelulla toivotaan muutosta erityisesti ihmisten ajattelumalleihin.

– Toivon, että tämä avaa mahdollisuuden puhua asiasta ylipäätään, mutta niin, että se tapahtuu ilman turhaa vastakkainasettelua. Niin kauan kun lähdemme hakemaan kovasti syyllistä tai puhe menee vihaväittelyksi, ylläpidämme vihan ja väkivallan kulttuuria, Turun Tyttöjen talon seksuaaliväkivaltatyöntekijä Marjut Keskitalo toteaa.

Jesse Kareinen puolestaan peräänkuuluttaa poliittisten päättäjien roolia yhteiskunnallisen muutoksen saamiseksi, aina julkisten tilojen kaupunkisuunnittelusta häirinnäksi joutuneille tarkoitettuihin palveluihin.

Keskustele aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 20.3. kello 23.

Lue myös:

Lontoolaisnaisen sieppaus ja murha synnytti somekeskustelun, joka teki ilmeiseksi väkivallan uhan arkipäiväisyyden myös Suomessa

Naisviha näkyy arkisissa käytännöissä ja pahimmillaan väkivaltana – tutkijan mukaan siitä vaietaan, vaikka ei pitäisi

Opiskelijat kertovat naisten seksuaalisesta ahdistelusta teekkaribileissä – "fuksirastilla" painostettu juomaan piimää miesopiskelijan haarovälistä