1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. koboltti

Toimittajalta: Tiesitkö, että suomalaisetkin ovat olleet etsimässä Kongon rikkauksia kaivoksilla?

Kongosta kaavailtiin jopa Suomen siirtomaata jatkosodan aikana, kirjoittaa Ylen Afrikan-toimittaja Liselott Lindström.

Kuva: Fredrik Lerneryd

NAIROBI Kun lähdin suunnittelemaan juttumatkaa Kongon kobolttikaivoksille Kolwezin kaupunkiin, eteen tuli paljon mielenkiintoisia näkökulmia. Yksi asia, joka ei jutuksi asti muodostunut, oli suomalaisten rooli suurten kaivosten perustamisessa Etelä-Kongossa.

Kun Kongo oli Belgian siirtomaa, kuningaskuntaa palveli paikan päällä myös suuri määrä pohjoismaalaisia ja satoja suomalaisia. Muun muassa Kohtaamispaikkana Kongo -kirjassa kerrotaan suomalaisten ja pohjoismaalaisten roolista Kongossa.

Suomalaiset C.T. Eriksson ja Oskar Boijer värvättiin vuonna 1901 pahamainesisen siirtomaaherran Cecil Rhodesin retkikuntaan etsimään mineraaleja Etelä-Kongosta ja Pohjois-Sambiasta. Eriksson oli Etelä-Afrikassa jo ehtinyt taistella brittien puolella buurisodassa.

Boijer “löysi” Kongon rikkaimman kuparikaivoksen, jonka nimeksi tuli “Kongon tähti”. Mine de l’Étoile on edelleen aktiivinen avolouhos Lubumbashin kaupungin lähellä.

Eriksson taas perusti 1904 ensimmäisen eurooppalaisen kuparisulaton Kolweziin. Sulatto on edelleen Kongon demokraattisen tasavallan suurin. Se tunnetaan nyt nimellä Luilu, ja se on sveitsiläisen kaivosjätin Glencoren omistuksessa.

Katso dokumentti lasten arjesta Kongon kaivoksilla:

Kobolttia tarvitaan muun muassa kännyköiden ja autojen akuissa.

Jo yli sata vuotta sitten kongolaisia huijattiin. Eriksson kirjoittaa omassa kirjassaan Mitt Afrika vuodesta 1932, että eiväthän he oikeastaan niitä kaivoksia löytäneet.

“…meillä oli tapana kysyä alkuasukkailta, tiesivätkö he mistä löytyisi makubaa…(kuparia) Palkintona mahdollisista tiedoista saivat [n]* pari metriä kalikoo-kangasta tai halvan huovan, ja asia oli sillä selvä.”

*sitaatista poistettu rasistinen sana

Paikalliset olivat siellä vuosisatoja louhineet kuparia omiin tarpeisiinsa. He valmistivat työkaluja, käyttivät kuparia maksuvälineenä ja vaihtokaupoissa.

Siirtomaaherrat kuitenkin ajoivat heidät pois vanhoilta kaivoksiltaan ja valkoisten kaivosyhtiöt ottivat ne omikseen.

Surullista on, että näin se pitkälti edelleen on. Suuret ulkomaalaiset kaivosyhtiöt louhivat kuparia ja kobolttia valtavista kaivoksista, ja niiden laidoilla paikalliset yrittävät kerätä rippeet nälkäpalkalla.

Myös suomalaiset yhtiöt ovat edelleen suuressa roolissa Kongossa, sillä Suomi on maailman toiseksi suurin koboltin jalostaja.

Kongosta povattiin aikoinaan jopa Suomen siirtomaata jatkosodan aikana. Saksa lupasi liittolaisilleen vihollisten siirtomaita, jos maa olisi voittanut toisen maailmansodan. Suomelle Saksa kaavaili antavansa Belgian Kongon.

Mutta tiedämme kaikki, miten siinä lopulta kävi.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Pimeä akku – Kobolttihuuma on meille kipeä kysymys, vaikka suomalaisyritykset vakuuttavat, etteivät ne käytä lasten hankkimaa metallia

Toimittajalta: Suomellakin on siirtomaahistoriansa, emmekä siksi voi seurata keskustelua ulkopuolisina