1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. huumeet

Onko neulojenvaihtopisteitä riittävästi? Lakisääteistä palvelua ei toteuteta vieläkään kaikissa kunnissa, vaikka huumeita käytetään kaikkialla

Terveysneuvontapisteiden avulla vähennetään huumeiden käytön haittoja.

huumeet
Päihdetyön ohjaajat Jenni Piiroinen ja Piia Salonen
Neulojenvaihtopisteitä on noin 60 paikkakunnalla Suomessa. Palvelun avulla vähennetään huumeiden käytön haittoja. Seinäjoella Häläppäri avasi ovensa 2006.

Terveysneuvontapiste Häläppäri avasi ovensa vuonna 2006 Seinäjoella. Huumeiden käyttäjä saa palauttaa pisteeseen käytetyt neulat ja ruiskut ja saa tilalle puhtaat välineet.

Seinäjoen neulanvaihtopiste on auki kerran viikossa. Lähellä keskustaa sijaitsevassa pisteessä työskentelee sairaanhoitajan lisäksi kaksi kaupungin päihdetyönohjaajaa, Jenni Piiroinen ja Piia Salonen.

Jenni Piiroinen pakkaa ruiskuja paketteihin
Päihdetyönohjaaja Jenni Piiroinen on työskennellyt Häläppärissä viitisen vuotta.Pasi Takkunen / Yle

Palvelu on maksutonta ja anonyymiä, ja pisteessä voi myös saada esimerkiksi hepatiittirokotteen tai halutessaan hoitoonohjausta. Asiakkaat ohjataan tarvittaessa oman kunnan terveyspalveluihin ja Häläppärissä on sen aukioloaikana myös mahdollisuus yksilökeskusteluun ohjaajan kanssa.

Vuonna 2006 pisteessä oli yhdeksän käyntiä. Viime vuonna niitä kirjattiin jo 429. Annettujen ruiskujen ja neulojen määrät hipovat jo kahtasataa tuhatta.

– Palvelu on nähty tärkeänä siksikin, että käytetyt huumeruiskut saadaan tänne, eivätkä ne olisi muiden jätteiden seassa. Pisteellä on suora vaikutus myös terveydenhoidon menoihin, koska toiminta ehkäisee tartuntatautien leviämistä, päihdetyönohjaaja Jenni Piiroinen kuvaa.

Tärkeänä pidetään myös sitä, että päihteidenkäyttäjiä tavoitetaan toiminnan yhteydessä.

– Tämä on tehty matalan kynnyksen kohtaamispaikaksi. Ohjaamme myös asiakkaita päihdepalvelujen ja esimerkiksi sosiaali- tai terveyspalvelujen piiriin, päihdetyönohjaaja Piia Salonen jatkaa.

Neulanvaihtopisteitä ei vieläkään joka paikkakunnalla

A-klinikkasäätiön ylläpitämän Verkko-Vinkki -hankkeen projektikoordinaattori Janne Nahkurin mukaan Suomessa on neulanvaihtopiste noin 60 kunnassa. Verkko-Vinkki ylläpitää sivustollaan listaa neulanvaihtopaikoista (siirryt toiseen palveluun).

Kaikista yli 50 000 hengen kunnista piste löytyy, mutta pienempien kuntien tilanne on toinen.

Ei enää katsota sitä, onko kyseessä iso kaupunki tai maaseutu.

Janne Nahkuri, projektikoordinaattori, VerkkoVinkki-hanke

– Tämä pitäisi huomioida, koska internetavusteisen huumausainekaupan myötä saatavuus on hyvä kaikkialla Suomessa. Ei enää katsota sitä, onko kyseessä iso kaupunki tai maaseutu, Nahkuri kuvailee.

Seinäjoella Häläppärissä asiakkaista jo yli kolmasosa on ulkopaikkakuntalaisia. Tilanne kertoo päihdetyöntekijöiden mukaan esimerkiksi siitä, että palvelua ei ole saatavilla käyttäjien omilla paikkakunnilla.

Tartuntatautilain (siirryt toiseen palveluun) mukaan palvelua pitäisi saada kaikissa kunnissa. Käytännössä näin ei vielä ole, mihin pitäisi Nahkurin mukaan jo puuttua.

Avaamattomia ruiskuja ja neuloja pöydällä
Neulojenvaihtopisteitä tulisi lain mukaan olla jokaisella paikkakunnalla. Pasi Takkunen / Yle

– Käyttövälineiden tarpeen mukaista vaihtamista on edellytetty kunnilta lainsäädännössä jo vuodesta 2004.

Nahkuri näkisi pienille paikkakunnille ratkaisuna esimerkiksi sen, että huumausaineiden käyttäjä voisi soittaa terveyskeskukseen tai päihdepalveluun etukäteen ajan, jolloin voisi hakea välineitä.

– Tämä voisi säästää esimerkiksi henkilöstöresursseja eli kenenkään ei tarvitsisi tämän takia päivystää, hän toteaa.

Yksi maailmalla jo käytetty tapa jakaa puhtaita välineitä on Janne Nahkurin mukaan pistovälineautomaatti.

– Tarkoitus olisi lähinnä ehkä täydentää terveysneuvontapisteiden toimintaa. Eli esimerkiksi niin, että henkilö saisi pisteestä poletin, jota voi käyttää silloin, kun piste ei ole auki ja puhtaat välineet ovat lopussa. Näin turvattaisiin myös se kohtaaminen, mikä neulanvaihtopisteiden yksi toimintaperiaatteista on.

Nahkurin mielestä pienten paikkakuntien tulisi miettiä paras tapa toteuttaa palvelua resurssit mitoittaen – ja ylipäänsä lähteä toteuttamaan lain vaatimaa palvelua.

– Usean pienen kunnan alueella voisi olla hyvä ratkaisu perustaa alueella liikkuva neulojenvaihtoyksikkö, koska se tulisi kustannustehokkaammaksi, kuin perustaa jokaiseen kiinteä piste. Kalliimmaksi tulee, jos puhtaita pistovälineitä ei jaeta ollenkaan, hän muistuttaa.

Palvelua liikkuvan neulanvaihtopisteen avulla?

Pohjalaismaakunnissa neulojenvaihtopisteitä on tällä hetkellä vain Seinäjoella, Alavudella, Kokkolassa ja Vaasassa.

Eri puolilla maata terveysneuvontaa annetaan liikkuvien yksiköiden avulla. Malli on käytössä ainakin Jyväskylässä ja Helsingissä, ja Keski-Pohjanmaalla Soite on aloittanut jo viime vuonna toimintamallin suunnittelun.

Kokkolassa terveysneuvontapiste Vaihtarin käyntimäärät ovat kasvaneet merkittävästi kolmessa vuodessa: 2018 käyntejä oli 61 ja vuonna 2020 340.

– Haluaisin uskoa, että asiakkaat ovat paremmin löytäneet terveysneuvontapisteen, mutta se lienee turhan optimistinen ajatus. Todennäköisesti kyseessä on käytön lisääntyminen, toteaa Soiten päihde- ja riippuvuuspalveluiden vastuualuejohtaja Johanna Kotamäki.

Myös Pohjanmaalla on tällä hetkellä vain yksi terveysneuvontapiste, Tipsi Vaasassa. Eri käyttäjien määrät ovat kasvussa sielläkin.

– Vastaavaa toimintaa ei ole Vaasan lähikunnissa, joten on mahdollista, että palvelua käytetään muistakin kunnista, vaikka se on suunnattu vaasalaisille, kertoo mielenterveys- ja riippuvuuskeskus Horisontin palveluyksikköjohtaja Jaana Kurki.

Liikkuvan terveysneuvontayksikön käyttöönottoa Etelä-Pohjanmaalle on ehdottanut Seinäjoen päihdepalveluiden johtaja Irma Vuolteenaho.

– Esitin terveysneuvonta-autoa jo viime vuonna eri maakunnallisille toimijoille, mutta toistaiseksi kunnissa ei oltu valmiita tälle työlle, Vuolteenaho sanoo.

Seinäjoen kaupungin päihdepalvelun johtaja Irma Vuolteenaho
Irma Vuolteenaho toivoo, että matalan kynnyksen palvelua saataisiin Seinäjoen ja Alavuden lisäksi muuallekin. Pasi Takkunen / Yle

Vuolteenaho on ollut aikaisemmin mukana perustamassa liikkuvaa yksikköä Helsingissä. Hänen mukaansa terveysneuvonta-auto voisi kiertää Etelä-Pohjanmaalla paikkakunnalta toiselle ja työhön olisi sitoutuneena ammattilaisia, jotka voisivat myös jakaa erityisesti kokemusosaamista huumeiden käyttäjien kohtaamisesta.

Vuolteenaho toivoisi toiminnan jalkautuvan maakuntaan mahdollisimman pian.

– Tämä olisi edullisempaa kunnille, jos kunnat lähtisivät vain ensin miettimään sitä, että heilläkin on tämän palveluntarjonnan tarve. Riippuvuutta esiintyy jokaisella paikkakunnalla Etelä-Pohjanmaalla, hän kuvaa.

Päihdekulttuurin muutos

THL:n tilastojen mukaan huumausaineiden käyttö ja haitat ovat lisääntyneet (siirryt toiseen palveluun) Suomessa merkittävästi 2000-luvulla. Samaan aikaan myös huumausainerikosten määrät kasvavat.

Pohjanmaan poliisin alueella huumausainerikosten määrä kasvoi vuodesta 2019 vuoteen 2020 15:llä prosentilla. Suurin osa on käyttörikoksia, ja esimerkiksi törkeiden rikosten määrä on pysynyt melko samanlaisena usean vuoden ajan.

Rikosten kasvu kertoo käytön lisääntymisestä myös pohjalaismaakunnissa, tietää komisario Mikko Särkioja Pohjanmaan poliisista.

Myös huumausainerikollisuus on läsnä kaikilla paikkakunnilla jossakin muodossa.

Mikko Särkioja, komisario, Pohjanmaan poliisi

– Tänä päivänä ei voida enää puhua, että huumeita käytettäisiin vain suurissa kaupungeissa Pohjanmaan poliisin alueella. Kyllä se on levittäytynyt ainakin huumausaineiden käyttäjien suhteen ihan jokaiseen poliisilaitoksen alueella sijaitsevaan kuntaan. Myös huumausainerikollisuus on läsnä kaikilla paikkakunnilla jossakin muodossa, Särkioja muistuttaa.

Lue myös: Katso Ylen vertailusta, miten huumerikokset ovat yleistyneet kunnissa ja kaupunginosissa

Ongelmakäyttö kasvaa ja yhä nuoremmat käyttävät

THL:n arvioiden mukaan Suomessa oli 25 000 pistämällä huumeita käyttävää henkilöä vuonna 2017. Kaikki eivät terveysneuvontapalvelujen piirissä käy.

– Käyttöön liittyvä stigma vaikuttaa, kehtaako näyttää kasvonsa paikassa, tai miten hienovaraisesti palvelu on muuten järjestetty. Osa käyttäjistä myös tilaa välineitä verkon kautta, Janne Nahkuri kertoo.

Terveysneuvontapiste Häläppärissä on huomattu, että ongelmakäyttö kasvaa.

Päihdetyönohjaaja Piia Salonen
Päihdetyönohjaaja Piia Salonen työskentelee yhtenä päivänä viikossa neulojenvaihtopisteessä Seinäjoella. Muina päivinä häntä työllistää liikkuva päihdetyö.Pasi Takkunen / Yle

– Täällä käy entistä enemmän nuoria. Lisäksi yhä useammin samat ihmiset tulevat hakemaan yhä isompia määriä neuloja ja ruiskuja, päihdetyönohjaaja Jenni Piiroinen kertoo.

Terveysneuvontapisteen lisäksi Häläppärin työntekijät tekevät liikkuvaa päihdetyötä. Asiakaskunta on heidän mukaansa enenevissä määrin vankilasta vapautuvia nuoria, jotka käyttävät suonensisäisiä huumeita.

– Laitoskierre alkaa usein lapsuudessa ja se jatkuu vankilakierteenä. Ennaltaehkäisevässä lastensuojelu- ja perhetyössä voitaisiin yrittää puuttua näihin tilanteisiin ja edistää nuorten hyvinvointia ja puuttua nuorten pahoinvointiin, niin voitaisiin ehkä katkaista se jo alkava päihdekierre, painottaa päihdetyönohjaaja Piia Salonen lopuksi samalla, kun asettelee ruiskupakkauksia hyllyyn odottamaan seuraavaa pisteen aukiolopäivää.

Aiheesta voi keskustella 23.3. kello 23:een asti

Lue seuraavaksi