1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. oppimisvaikeudet

Johannan tarkkaavuushäiriö todettiin vasta 18-vuotiaana, samoin käy monelle muulle: "Mietin, että olenko tyhmä, kun muiden opiskelutahti tuntui rankalta"

Toisella asteella opiskelee lähes täysi-ikäisiä nuoria, joiden oppimisvaikeuksia ei ole kunnolla tutkittu.

oppimisvaikeudet
Opiskelija kirjoittaa vihkoon
Opiskelu lukiossa alkoi ahdistaa Johannaa. Kuvituskuva.Petri Aaltonen / Yle

Johannan vaikeudet opiskelussa tulivat ilmi tyypillisellä tavalla: hän alkoi lintsata koulusta.

Hän oli väsynyt ja turhautunut, koska uutta asiaa tuli hänelle liian nopeasti.

– Oppiminen kävi tosi vaikeaksi, kun tahti oli niin kova. Mietin, että olenko tyhmä, kun muiden opiskelutahti tuntui rankalta.

Johannan nimi on muutettu, vaikkei hän häpeäkään oppimisvaikeuksiaan. Hän kertoo tilanteestaan nimettömästi siksi, ettei haastattelu leimaa häntä esimerkiksi tulevien työnantajien silmissä.

Jo lukemaan opettelu peruskoulun ensimmäisellä luokalla oli Johannalle vaikeaa. Koko peruskoulun hän opiskeli äidinkieltä ja matematiikkaa helpotetulla kirjalla.

Lukemisessa oli todettu hitautta, mutta muita testejä ei tehty.

Johannalla on paljon kohtalotovereita, sillä toisella asteella opiskelee paljon lähes täysi-ikäisiä nuoria, joiden tuen tarvetta ei ole kunnolla arvioitu.

Ilmiö näkyy eri puolilla maata. Se kävi ilmi, kun Yle haastatteli laajasti ammattikoulujen opettajia ja kuraattoreita.

Jyväskylän kaupungin opiskeluhuoltopalveluiden Gradian kuraattori Anne Konttisesta se on hämmästyttävää, koska opiskelun perustaitojen ongelmat käyvät usein ilmi heti toisen asteen opintojen alussa.

Anne Konttinen istuu palapelin äärellä.
- Kun opiskelijalle tulee koulussa vaikeuksia, asiaan puuttuu ensimmäisenä yleensä ryhmänohjaaja. Kuraattorille tullaan, kun poissaoloja alkaa kertyä tai opiskeluun tulee muuta hankaluutta, sanoo kuraattori Anne Konttinen.Petri Aaltonen / Yle

– Voiko tosiaan 9-vuotisen peruskoulun ja sitä edeltävät vuodet varhaiskasvatuksessa mennä niin, ettei kukaan huomaa, kysyy Konttinen.

Viidennekselle pudokkaista diagnoosi

Valtakunnallisesti ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka monen nuoren diagnoosi viivästyy. Jyväskylässä Gradialla on asiaan saatu jonkinlainen mittaluokka.

Oppilaitoksessa toimii toisen asteen koulupudokkaista auttava Vivo-valmennus. Erityisopettaja Niina Ojanperän mukaan valmennukseen päässeistä nuorista jopa viidennekselle tehdään diagnoosi neurologisesta haasteesta tai tarkkaavuuden pulmasta.

– Muutamille opiskelijoille on tutkimuksissa tehty diagnoosi jopa lievästä kehitysvammasta, koska kehityksessä ja kognitiivisissa taidoissa on niin isoja pulmia, hän sanoo.

 Niina Ojanperä istuu sohvalla. Taustalla Vivo-maalaus.
- Vivo-valmennus on yksi tukimuoto Gradialla opiskelijoille, joiden opinnot uhkaavat keskeytyä. Valmennusprosessi on intervallijakso, jonka aikana opiskelijoita tuetaan ratkaisukeskeisesti, sanoo Vivon projektipäällikkö, erityisopettaja Niina Ojanperä.Petri Aaltonen / Yle

Opiskelijat ovat Vivossa keskimäärin kolme kuukautta. Oppimisvaikeuksiin liittyviä tutkimuksia ei aloiteta heti, eikä rästiläksyihin käydä käsiksi.

Ensimmäisenä nuori harjoittelee tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä elämänhallintaa.

Tärkeää on myös nuoren kanssa keskustelu.

– Yleensä pinnalla näkyvät asiat eivät ole todellisia syitä ongelmiin. Juurisyihin päästään käsiksi vain, kun nuori kohdataan aidosti ja saavutetaan luottamus, hän Ojanperä sanoo.

Anne Konttinen korostaa, että jos opiskelijalla on hyvä motivaatio ja hän tulee kouluun, lähes kaikesta voi selvitä.

– Jos opiskelijalla on sekä opiskelussa että elämänhallintataidoissa vaikeuksia ja paljon poissaoloja, se on melkein mahdoton yhtälö, hän sanoo.

Keskittymisvaikeudet ilmi lukiossa

Johanna pääsi Vivo-valmennukseen, kun hän lopetti lukion neljännen jakson jälkeen.

Opiskelu lukiossa oli alkanut ahdistaa.

Johanna oli huomannut, että hänen oli vaikea keskittyä ja istua pitkiä aikoja paikoillaan. Siitä huolimatta hän ei heti innostunut, kun Ojanperä ehdotti hänelle varovaisesti ADD-testiin menoa.

Gradian Vivo-valmennuksen työtila.
Asiantuntijoiden mukaan opiskelun näkyvät haasteet ovat usein toissijaisia: oikeat syyt ovat piilossa. Siksi Vivossa opiskellaan ensimmäisenä elämänhallintataitoja.Petri Aaltonen / Yle

– En olisi halunnut mennä, koska testeissä oli päättelyjuttuja, enkä tykkää niistä, sanoo Johanna

Lopulta hän kuitenkin taipui.

Johanna sai ADD eli tarkkaavuushäiriödiagnoosin vähän ennen kuin hän täytti 18 vuotta.

– Olin helpottunut, koska diagnoosi selitti, etten olekaan tyhmä.

Vaikeudet ilmi vasta vaatimusten lisäännyttyä

– Yksi selitys myöhäiselle tunnistamiselle liittyy kehitykseen, sanoo nuorisopsykiatri Klaus Ranta.

Peruskoulussa vaatimukset lapsen itsenäiselle toiminnalle ovat vielä pienet. Harppaus toiselle asteelle on iso ja yhtäkkiä vaatimukset voivat olla niin suuret, ettei nuori selviä niistä.

Toinen syy liittyy Klaus Rannan mukaan havaitsemisen ja arvioinnin haastavuuteen.

– Mielenterveysoireet ja niiden syyt ovat usein monimutkainen vyyhti, jonka selvittäminen vaatii ammattitaitoa ja aikaa, sanoo hän.

Neuropsykologian erikoispsykologi Hanna Kortteinen puolestaan kertoo, että esimerkiksi lukivaikeus voidaan alakoulussa nähdä mekaanisena ja ohimenevänä ongelmana.

Hanna Kortteinen istuu tietokoneen ääressä. Pöydällä on muovinen malli aivoista.
- Tutkimusten perusteella tiedetään etenkin tunnistamattomien oppimisvaikeuksien lisäävän riskiä masennus- ja ahdistusoireiluun, sanoo neuropsykologian erikoispsykologi Hanna Kortteinen.Petri Aaltonen / Yle

Silloin lukemisen ymmärtämisen vaikeudet voivat tulla ilmi vasta yläkoulussa, kun käsitteet vaikeutuvat ja tekstit laajenevat. Ongelmat näkyvät myös muissa oppiaineissa.

Kortteisen mukaan kyse voi olla myös tilanteesta, jossa lasta on jo alakouluiässä tutkittu ja sopivat tukitoimet on löydetty, mutta diagnoosia ei ole katsottu tarpeelliseksi tehdä, koska tuen saaminen ei sitä vaadi.

– Diagnoosi voi avata mahdollisuuden palveluihin, joita ei muuten saisi. Lisäksi usein niin nuorelle kuin hänen lähipiirilleenkin on helpotus, kun vaikeudet saavat nimen.

Kortteinen pitää diagnoosia tärkeänä myös siksi, että joskus tieto tuen tarpeesta hukkuu lapsen kasvaessa.

Tieto tuesta ei kulje

Ammattikouluissa tulee jatkuvasti tilanteita, joissa tietoa opiskelijan peruskoulun tukitoimista ei ole saatu, vaikka perusopetuksen lainsäädännön mukaan opetuksen kannalta välttämättömän tiedon pitäisi kulkea opiskelijan mukana.

Ongelmat huomataan yleensä toisella asteella heti, mutta saattaa kulua jopa vuosi ennen kuin peruskoulun tukitoimet tai siellä tehdyt diagnoosit selviävät.

– Siinä vaiheessa opiskelija on usein jo pudonnut matkasta ja turhautunut, sanoo kuraattori Anne Konttinen.

Joskus syynä tiedon kulkemattomuuteen on, että vanhemmat ovat halunneet tarjota lapselleen uuden alun, eikä esimerkiksi ADHD-diagnoosista ole ammattikoulussa mitään tietoa.

Tyttö pelaa pöydän ääressä kuvakorteilla.
- Tukiverkoston luomisesta ja nuoren poluttamisesta tulee ottaa vastuu kokonaisvaltaisesti. Varsinkin nykytilanteessa tukipalvelut ovat liian ruuhkautuneita, sanoo Niina Ojanperä. Kuvituskuva.

Ammattikouluissa opiskelijat voivat saada myös matalan kynnyksen tukiopetusta ja apua esimerkiksi opettajalta, sanoo Koulutuskeskus Salpauksen opinto-ohjaaja Tarja Mäenpää.

– Kaikki eivät halua ottaa tukea vastaan tai sitten tuki ei ole riittävää - riippuu siitä, mistä tuen tarve johtuu.

Ylen haastattelemien opettajien mukaan on myös tilanteita, joissa nuoren ongelmia peruskouluopinnoissa ei edes huomata.

Mäenpää ei osaa sanoa, kummasta on kyse: siitä, ettei tuen tarvetta ole oikeasti havaittu vai ei ole haluttu havaita.

Hänen mukaansa monen nuoren opiskeluvaikeudet tulevat kuitenkin näkyviin, kun nuori siirtyy ammattikouluun.

– Ei riitä, että peruskoulun viimeisinä vuosina huomataan, että ehkä oppilaalla on jotain oppimisen ongelmia. Silloin se on liian myöhäistä, sanoo Mäenpää.

Ongelmilla tapana monimutkaistua

Jälkikäteen Johannaa hieman hämmästyttää, ettei hänen oppimisen vaikeuksiaan tutkittu kunnolla jo peruskoulussa. Toisaalta hän ymmärtää, miksi ei.

– OIen aina ollut kova puhumaan ja liikehtimään. Luulen, että heilumiseni tulkittiin niin kotona kuin koulussakin sosiaalisuudeksi. Muistan, että jossain vaiheessa tästä myös puhuttiin niin äidin kuin opettajankin kanssa, hän sanoo.

Johanna ei ole ihan varma, miten hyvin lukiossa oltiin perillä hänen oppimisvaikeuksistaan. Hän sai vähän tukea matematiikassa, mutta suurimmaksi osaksi hän yritti selviytyä koulutehtävistään yksin tai lukiokavereiden avulla.

Ilmoitustaululla paperisia kämmeniä, joissa lukee vahvuuksia.
Gradian Vivo-valmennuksessa harjoitellaan esimerkiksi omien vahvuuksien tunnistamista.Petri Aaltonen / Yle

Neuropsykologi Hanna Kortteisen mielestä suurin riski tunnistamattomissa oppimisen ongelmissa liittyy siihen, että nuoren ongelmat vyyhtiytyvät ja monimutkaistuvat vuosien varrella.

– Tutkimusten perusteella tiedetään tunnistamattomien oppimisvaikeuksien lisäävän riskiä mielialahäiriöihin, kuten ahdistuneisuuteen.

Diagnoosin jälkeen Johanna aloitti opiskelun ammattikoulussa. Opinnot sujuvat hyvin, koska hänen lukujärjestystään on kevennetty. Matematiikkaan hän saa erityisopetusta.

– En väsy enää opiskelusta liikaa. Minusta tuntuu, että nyt ihan oikeasti opin.

Lue seuraavaksi