Hyppää sisältöön

Media puhuu keskiluokan äänellä – "Aiheita kaivellaan omasta maailmasta", sanoo palkittu freetoimittaja

Suomalaiset toivovat, että mediassa pääsisivät erityisesti ääneen asiantuntijat, kertoo Ylen tutkimus.

Viimeinen sana ohjelma, vieraana kirjailija ja toimittaja Jeanette Björkqvist.

Median pitäisi kuunnella erityisesti asiantuntijoita ja tutkijoita. Tätä mieltä on suomalaisten enemmistö Ylen tekemän Suomalaisten pelot ja haaveet -tutkimuksen mukaan. Sen sijaan ääriryhmien mielipiteitä on esillä liikaa.

Lisäksi tutkimus kertoo, että joka kolmannen suomalaisen mielestä seksuaalivähemmistöjen mielipiteitä on mediassa jopa turhan runsaasti. Joka viides on samaa mieltä etnisten vähemmistöjen näkemyksistä.

Tulos esiteltiin perjantaina Ylen media-aiheisessa Viimeinen sana -ohjelmassa. Sitä kommentoivat palkittu freelancetoimittaja Jeanette Björkqvist ja Ylen kolumnisti, vapaa toimittaja Maryan Abdulkarim. Voit katsoa ohjelman Areenassa tai klikkaamalla tämän jutun pääkuvaa.

Minkä alan asiantuntijat pääsevät esiin?

Suomalaisten pelot ja haaveet -tutkimus toteutettiin viime joulukuussa. Tutkimukseen vastasi 2 061 ihmistä, ja tulos on painotettu vastaamaan Manner-Suomen yli 15-vuotiasta, suomenkielistä väestöä. Tulosten virhemarginaali on 2,2 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Maryan Abdulkarimia asiantuntijoiden arvostus ei yllätä: Suomi on tietoyhteiskunta, jossa koulutusta arvostetaan ja päätökset tehdään tietoperusteisesti.

Eri asia kuitenkin on, minkä alan asiantuntijoita kuullaan. Abdulkarim ja Björkqvist nostavat esiin koronakriisin, jossa terveyden asiantuntijat ovat päässeet erittäin näkyvästi esiin. Mutta onko lastensuojelun tai mielenterveystyön asiantuntijoita kuultu samassa suhteessa, kysyy Abdulkarim.

Abdulkarim ihmettelee sitä, miten moni suomalainen ajattelee, että vähemmistöjen mielipiteet ovat liikaa esillä mediassa.

– Tuo on erittäin mielenkiintoinen luku kun ottaa huomioon, miten vähän toimituksissa on ihmisiä näistä ryhmistä ja ylipäätään juttujen kohteena. Ehkä tuossa menevät sekaisin se, ovatko ne aiheet esillä ja se, ovatko ne ihmiset esillä, hän sanoo.

Ihmisten mielipiteisiin voi vaikuttaa myös se, että vähemmistöjen edustajat ovat usein mediassa esillä nimenomaan vähemmistöjen edustajina, eivät muissa rooleissa. Abdulkarimin mukaan tämä on ongelmallista myös siksi, että se häivyttää vähemmistöjen sisäiset erot ja sen, että ihmiset kuuluvat aina useisiin ryhmiin.

– Kun puhutaan pelkästään näiden identiteettien kautta, typistetään ihmisen koko olemus siihen, ikään kuin kaikki muut asiat, jotka koskevat muuta väestöstä, eivät koskisi häntä, vaikka totta kai ne koskevat.

"Aiheita kaivellaan omasta maailmasta"

Journalismin näkökulmat valikoituvat usein sen mukaan, keitä toimittajakuntaan kuuluu. Teollisuusliiton Tekijä-lehdessä viime syksynä ilmestyneessä artikkelissa (siirryt toiseen palveluun) kolme tutkijaa totesi, että toimittajakunnan keskiluokkaistumisen myötä suorittavan työn tekijät ovat siirtyneet lehdissä ja tv-uutisissa sivurooliin.

Jeanette Björkqvist kertoo, että Ruotsissa on viime aikoina puhuttu paljon siitä, miksi työväenluokka on niin näkymätön sikäläisessä mediassa. Selitystä on haettu toimittajakunnan sosioekonomisesta taustasta, mikä ohjaa sitä, miten he maailman näkevät.

Tausta vaikuttaa toimitusten arjessa, Björkqvist toteaa.

– Kyllähän se vaikuttaa, kun toimituskokouksessa aamulla ideoidaan, mitä tänään tehdään. Toimittajatkin ovat ihmisiä. Aiheita kaivellaan sieltä omasta maailmasta, ja jos toimituksessa ei ole moninaisuutta, monella tavallakin, niin totta kai se näkyy aiheissa.

Moninaisuus tulisi Björkqvistin mukaan ottaa huomioon toimitusten rekrytointipolitiikassa, mutta myös siinä, millaisia ihmisiä kouluissa ohjataan millekin alalle.

Abdulkarim lisää, ettei moninaisuuden huomioimisen pitäisi olla mahdoton tehtävä. Sen osoittaa se, että toimituksissa pystytään pitämään miesten ja naisten osuudet jotakuinkin tasapainossa, vaikka korkeakouluista valmistuvista journalisteista valtaosa on naisia.

– Se tarkoittaa, että siellä on jotain strategiaa ja ajattelua. Uskon, että samalla ajattelulla pystytään takamaan, että toimittajakuntaan saadaan ihmisiä monipuolisesti eri taustoista, eri toimintakyvyillä ja niin edespäin.

Korjaus 8.4.2021: Juttuun liitetyssä, 26. huhtikuuta lähetetyssä jaksossa todetaan, että Suomen romanivähemmistö sai kansalaisoikeudet vasta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Selvitimme vielä asiaa. Suomen tasavallan perustuslaki takasi romanivähemmistölle kansalaisuuden jo itsenäisyyden alussa, mutta niiden toteutumisessa oli puutteita, joita alettiin korjata 1960- ja 1970-luvuilla. Korjaamiseen liittyivät mm. syrjintä- ja asuinpaikkalainsäädäntöön liittyneet muutokset.