1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kulttuuripääkaupungit

Tamperetta neuvonut konsultti istuu kahdella pallilla Euroopan kulttuuripääkaupungin kisassa – avustajabisnes koko instituution liepeillä närkästyttää

Konsulteilla on merkittävä rooli kulttuuripääkaupunkistatuksen saamisessa, sanoo Taideyliopiston asiantuntija. Arvokasta titteliä hakevat Tampereen lisäksi Oulu ja Savonlinna.

Kulttuuripääkaupungit
Tammerkoski kuvattuna
Tampere käyttää eniten konsulttien apua haussa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Muut hakijat ovat Oulu ja Savonlinna.Antti Eintola / Yle

Oulussa, Tampereella ja Savonlinnassa on voitonnälkäinen tunnelma. Kaikki kolme paikkakuntaa hakevat Euroopan vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi, ja hakemus pitää saada valmiiksi kolmen viikon sisällä. Hakemusta kutsutaan hakukirjaksi. Jokaisessa kolmesta kaupungista uskotaan, että juuri oma hakukirja tuo voiton kotiin, mutta vain yksi kaupungeista julistetaan voittajaksi kesäkuun alussa. Kaikki kolme hakijaa pääsivät jatkoon ensimmäisen hakukirjan perusteella viime kesänä.

Euroopan kulttuuripääkaupungin status on tuottoisa tavoite. Se tuo kansainvälistä näkyvyyttä, investointeja, turisteja, valtion ja kuntien rahaa sekä EU-tukea ja usein myös sellaisen sosiaalistaloudellisen muutoksen, josta koko kulttuuripääkaupunkia ympäröivä seutu voi hyötyä jatkossa. Kyse ei ole pelkästään taiteesta ja kulttuurista vaan paljon isommasta ja laajemmasta paketista. Siksi kaupungit laittavat kaikki panoksensa hakukirjan tekoon.

Ja tähän kohtaan iskevät konsultit. Kulttuuripääkaupungiksi hakemisen ympärille on kasvanut vuosien saatossa eurooppalaisten asiantuntijoiden joukko, joka tarjoaa palveluksiaan niistä kiinnostuneille. Ja joukko vain kasvaa, kun himoitun statuksen saaja on nimetty. Koko prosessi kestää kuusi vuotta valinnasta toteutukseen, ja sinä aikana kulttuuripääkaupunkivuoden tarjoamista mahdollisuuksista on kiinnostunut yhä kasvava joukko eri alojen ihmisiä.

Suomen voittaja valitaan siis tänä vuonna, vaikka kyse on vasta vuoden 2026 kulttuuripääkaupungista.

Tulevat Euroopan kulttuuripääkaupungit -kartta.
Koronapandemia sotki Euroopan kulttuuripääkaupunkisuunnitelmat, ja osa kaupungeista pitää nimikkovuoden aiottua myöhemmin.Jyrki Lyytikkä / Yle

Hyvä veli -verkosto

Kulttuuripääkaupunkihankkeiden ympärillä pyörivien konsulttien asema on vahvistunut 2010-luvulla. Euroopan ensimmäinen kulttuuripääkaupunki oli Ateena vuonna 1985, eikä sen markkinoimiseen tarvittu vielä konsulttien pientä armeijaa. Ateenan merkitys tuli selväksi muutenkin.

Nyt tilanne on toinen. Kulttuuripääkaupungin statuksesta kilpailee mitä ihmeellisempiä pikkupaikkakuntia Euroopan joka kolkasta. Harva osaa sanoa, missä sijaitsevat sellaiset kulttuuripääkaupungit kuin Novi Sad, Elefsina ja Bad Ischl. Ne sijaitsevat Serbiassa, Kreikassa ja Itävallassa, ja on todennäköistä, että niiden voittoisan hakukirjan tekoa ovat avustaneet juuri konsultit.

Merkittävä saksalainen sanomalehti Süddeutsche Zeitung julkaisi viime joulukuussa artikkelin, joka väittää, että kulttuuripääkaupunkimittelöissä liikkuu “asiantuntijoiden kiertävä sirkus”, eräänlainen hyvä veli -verkosto, joka vaikuttaa voimakkaasti siihen, kuka saa hakemuksensa läpi kisassa.

Voit lukea saksankielisen artikkelin täältä (siirryt toiseen palveluun)

Kiinnostavaa on, että saksalaislehden esiin nostamia “sisäpiiriläisiä” on palkattu myös Suomessa.

Tampere jyrää konsulteilla

Suomen kolme ehdokasta lähtevät kisaan hyvin erilaisista asemista.

Oulun hakuprosessia vetävän hankejohtajan Piia Rantala-Korhosen mukaan Oulu on käyttänyt ulkopuolista asiantuntijaa. Oulun “sparraajana” on ollut Neil Peterson, joka työskenteli vuoden 2008 kulttuuripääkaupunki Liverpoolin tiimissä. Peterson on sparrannut Oulun hakutiimiä hakemuksen valmistelussa. Hän on myös valmentanut tiimiä esittelemään hakemuksensa kansainväliselle asiantuntijaraadille. Peterson on Rantala-Korhosen tuttu. Rantala-Korhonen oli puolestaan aikoinaan Turun kulttuuripääkaupunkihankkeen hallituksen jäsen.

Varsinaisen hakukirjansa Oulu päätti kuitenkin tehdä yksin, ilman konsultin apua.

– Se olisi muuten kuin ostettu rakkauskirje, Rantala-Korhonen kertoo.

Savonlinna vetää kisassa täysin omaa linjaansa. Se hakee kulttuuripääkaupungiksi "Saimaa-ilmiöllä". Savonlinna luopui jo hankkeen alun jälkeen konsulteista. Savonlinnan hankkeen johtajan Sari Kaasisen mukaan konsultit ovat kyllä kolkutelleet ovia.

– Hankkeemme on varmasti hyvin erinäköinen kuin kulttuuripääkaupunkihankkeet yleensä. Ajattelimme, että emme tarvitse konsulttia sotkemaan tätä hommaa, Kaasinen sanoo.

Hän kertoo, että Savonlinnan “aidot eurooppalaiset kontaktit” ovat antaneet vastauksen moneen matkan varrella heränneeseen kysymykseen, eikä ulkopuolisia konsultteja ole siksi tarvittu.

Sari Kaasinen Savonlinna, Perttu Pesä Tampere, Piia Rantala-Korhonen Oulu
Sari Kaasinen ajaa Savonlinnaa kulttuuripääkaupungiksi, Perttu Pesä Tamperetta ja Piia Rantala-Korhonen Oulua.Yle, Miikka Varila / Yle, Oulun kaupunki

Ouluun ja Savonlinnaan verrattuna Tampere painii hakuprosessissa aivan omassa sarjassaan. Sitä avustaa hakemisessa kourallinen eurooppalaisia asiantuntijoita. Mukana on lisäksi Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen, joka istui aikoinaan kulttuuripääkaupungeista päättävässä raadissa.

Tamperetta kulttuuripääkaupungiksi ajavan hankkeen projektijohtaja Perttu Pesä kertoo, että “neuvonantajia” tarvitaan oman alueen erityisyyden ymmärtämisessä. Hän kutsuisi asiantuntijoita konsulttien sijaan Tampereen “kriittisiksi ystäviksi”.

Pesän mukaan Tampereen vajaan kahden miljoonan euron hakubudjetista noin 5–6 prosenttia, eli noin 100 000 euroa menee konsulttien palkkioihin.

– Meidän täytyy löytää eurooppalaisia näkökulmia, jotta löydämme omat vahvuutemme, Pesä toteaa.

Yksi Tampereen käyttämistä konsulteista on kulttuurimanageri Ulrich Fuchs, jonka saksalaislehti Süddeutsche Zeitung nosti esiin.

Lehden mukaan osa kulttuuripääkaupungin titteliä tavoitelleista hakijoista on voittanut kisan juuri Fuchsin myötävaikutuksella aiempina vuosina. Fuchs on ollut mukana muun muassa kolmen kulttuuripääkaupungin: Bremenin, Linzin ja Marseillen hakuprosessissa. Saksalaislehti puhuu kulisseissa toimivasta hyvä veli -verkostosta.

– Fuchsilla on erinomaiset näytöt. Hänen osaamisensa ja näkemyksensä ovat sellaisia, että niistä on Pirkanmaalle ehdottomasti hyötyä, Pesä sanoo.

Tamperetta on avustanut myös Fuchsin puoliso Pia Leydolt-Fuchs. Hän edustaa pientä, kahden hengen Cap.CULT-nimistä konsulttiyritystä. Süddeutsche Zeitung -lehden mukaan Ulrich Fuchs ohjaa kulttuuripääkaupunkihankkeisiin liittyviä töitä puolisonsa firmalle. Molemmat kiistivät väitteen lehdessä.

– Tällä hetkellä emme tarvitse häntä. Tarvitsimme Leydolt-Fuchsia aiemmin. Tarvitsemme etenkin korona-aikana ihmisiä, jotka avaavat meille ovia Eurooppaan. On eri asia, soittaako Eurooppaan Perttu Pesä Tampereelta vai Leydolt-Fuchs, Pesä sanoo.

Vuoden 2026 kulttuuripääkaupungin valitsee 12-henkinen, määräaikainen, eurooppalainen tuomaristo, joka opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan koostuu riippumattomista taide- ja kulttuurialan asiantuntijoista. Heidät poimitaan juryyn taide- ja kulttuurialan “asiantuntijapankista”, johon kuka tahansa alan asiantuntija voi hakea.

Viime kierroksella juryyn nousi Naantalin musiikkijuhlien toimitusjohtaja Suvi Innilä.

Hän on kuitenkin jäävännyt itsensä Suomen kulttuuripääkaupunkikisan voittajan valinnasta, sillä hän on avustanut Oulua.

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että tuomaristossa istuu kuitenkin muuan toinen hakijakaupunkia avustanut henkilö, nimittäin tanskalainen Else Christensen-Redzepovic. Hän auttoi Tamperetta hankkeen alkuvaiheessa. Christensen-Redzepovic on siis yksi 11 jäsenestä tuomaristossa, joka päättää voittajasta.

Taideyliopiston Taidejohtaminen ja yrittäjyys -maisteriohjelman ainejohtaja Violeta Simjanovska, Espoo, 31.3.2021.
Violeta Simjanovskan mukaan eurooppalaisilla, ulkopuolisilla asiantuntijoilla on merkittävä asema hakuprosessissa. Simjanovska vetää taidejohtamisen ja yrittäjyyden koulutusohjelmaa Taideyliopistossa.Jari Kovalainen / Yle

Läpinäkymättömyys ongelma

Euroopan kulttuuripääkaupunki-instituutio on yksi EU:n merkittävimmistä kulttuuripoliittisista välineistä. Siitä huolimatta se saa toimia melko rauhassa.

Taideyliopiston ainejohtajan Violeta Simjanovskan mukaan eurooppalaisilla, ulkopuolisilla asiantuntijoilla on merkittävä asema hakuprosessissa. Simjanovska vetää taidejohtamisen ja yrittäjyyden koulutusohjelmaa Taideyliopistossa.

– Asiantuntijoiden osaaminen on arvokasta. He jakavat kokemuksiaan myös virheistä, joita on sattunut hakuprosesseissa. En taida tietää yhtään kaupunkia, joka olisi saanut kulttuuripääkaupungin statuksen ilman heitä, Simjanovska sanoo.

Hän muistuttaa, että kulttuuripääkaupunki-instituutiota on arvosteltu läpinäkyvyyden osalta. Simjanovskan mukaan on mahdotonta saada täsmällistä tietoa siitä, ketkä kaikki ovat “sotkeutuneet” erilaisiin kulttuuripääkaupunkivuoden hankkeisiin.

– Euroopan komission raportin mukaan kulttuuripääkaupunki-instituutiossa on ongelmia muun muassa läpinäkyvyyden kanssa. Olen samaa mieltä, Simjanovska toteaa.

EU ei halua Simjanovskan mukaan jäädä kiinni siitä, etteivät siihen liittyvät prosessit olisi läpinäkyviä. Hän uskoo, että unioni muuttaa instituutiota ennen pitkää.

Saimaa-ilmiöön sijoittanut jo kymmenen kuntaa – hankejohtaja: "Itä-Suomessa ollaan totuttu tekemään asioita pienellä budjetilla"

"Olen se luova hullu tai totaalinen realisti" – Marika Vapaavuori ja Pauli Sivonen täydentävät Tampereen kulttuuripääkaupunkihaun johtoryhmää

Oulu haluaa Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelin, vaikka sen hintalappu voi olla jopa 20 miljoonaa euroa – "On sen arvoista"

Oulu, Tampere ja Savonlinna jatkavat kisaa vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi

Lue seuraavaksi