1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. naiset

Kotiväen kannustus painaa kun tyttö harkitsee teknistä alaa – Hanna ja Jenni Pyöriä jatkavat insinööriperheen perintöä

Tekniikan alalle pääsisi helpostikin ja palkkaus on hyvä, mutta ala ei edelleenkään kiinnosta naisia.

Naiset
Nuori laskee matematiikan tehtäviä.
Tekniikan alojen naisistuminen parantaisi myös sukupuolten palkkatasa-arvoa. Naistech-hankkeen tavoitteena on lisätä naisten kiinnostusta tekniikan aloja kohtaan. Kuvituskuva.Tiina Jutila / Yle

Tekniikan ala kaipaa edelleen naisia koulunpenkille. Kevään yhteishaussa moni nuori nainen valitsee kohteensa mielikuviensa ja eri tahoilta saamansa kannustuksen pohjalta - eikä näihin raameihin useinkaan mahdu tekniikan ala.

Tampereen ammattikorkeakoulun Naistech-hanke jaksaa silti kannustaa naisia teknisille aloille vaikka toisinaan se on tuulimyllyjä vastaan taistelemista.

– Tilanne on kehittynyt hyvin vähän jos ollenkaan. Eihän meillä ole muita vaihtoehtoja kuin saada niitä naisia rakentamaan niitä tuulimyllyjä uudella tavalla, toteaa Naistech-hankkeen projektipäällikkö Elina Harju.

Naistechin sanoma on selkeä: lisää naisia tekniikan aloille.

"Rohkaistuin kun muitakin haki"

– Äiti suositteli rakennuspuolta kun lukiossa mietin, mille alalle hakeudun, Jenni Pyöriä kertoo.

Hanna ja Jenni Pyöriän vanhemmat ovat diplomi-insinöörejä. Hanna opiskelee tietojohtamista ja on tällä hetkellä työharjoittelussa Väylävirastossa.

Jenni on kolmatta vuotta Destialla väyläsuunnittelijana. Hän on valmistunut Turun ammattikorkeakoulusta rakennusinsinööriksi kolme vuotta sitten.

Kun molemmat vanhemmat ovat tekniikan alalla, voiko Pyöriän siskoksista puhua tekniikkakodin kasvatteina?

– No ei nyt erityisemmin. Toki vanhempien työ on jollakin tavalla näkynyt arjessa, mutta mitään ei ole tuputettu. Kannustettu kylläkin esimerkiksi matematiikan opinnoissa, Hanna sanoo.

Hanna ja Jenni Pyöriä.
Hanna haaveili terveysalasta ja Jenni fysioterapeutin työstä. Lopulta urapolku löytyi tekniseltä alalta.Juha Kokkala / Yle

Jenni ja Hanna Pyöriä ovat juuri sellaisia nuoria naisia, joita Naistech-hanke toivoisi enemmänkin näkevänsä. Kaveripiirissä heidän valintaansa ei ole oudoksuttu, päinvastoin, sillä lähipiiristäkin muutama hakeutui tekniikan alalle.

– Ei se ollut alunperin mikään suuri kiinnostuksen kohde mennä teknilliseen yliopistoon, mutta rohkaistuin kun muitakin haki, Hanna kertoo.

Hanna Pyöriän kiinnostus suuntautui terveyteen ja hyvinvointiin. Jenni pohti fysioterapian opintoja.

– Olen hiljalleen tajunnut, että nämä on sellaisia asioita joista tykkään ja tarjoaa enemmän kuin aikaisemmat urahaaveet, Hanna sanoo.

Jennin ajatukset fysioterapiasta hautautuivat lopulta tekniikan alle.

–Olin kuitenkin hyvä matematiikassa, tykkäsin ongelmanratkaisutehtävistä ja piirtämisestä.

Hanna ja Jenni Pyöriä ovat kasvaneet insinööriperheessä. Toimittaja Juha Kokkala tapasi kaksikon, jolta sujuvat nekin hommat, joihin nuorilta naisilta ei välttämättä vielä nykyäänkään kysytä apua.

Vääriä mielikuvia ja stereotypioita

Naistech-hankkeen projektipäällikkö Elina Harju pohtii, että yksi syy naisten vähäiseen määrään alalla on yhteiskunnan vahvoissa nais- ja mieskuvissa.

–Se on erikoista sillä Suomi yhtenä Pohjoismaana on tasa-arvon johtotähtiä. Kuitenkin ammatillinen eriytyminen on voimakasta ja tuntuu, että tekniikan alalla vielä voimakkaampaa.

Voidaan jopa sanoa, että tilannne ei ole edes pysynyt samana vaan naisten määrä on entisestään notkahtanut. Harju muistelee, että aikanaan tekniikan alalla oli naisopiskelijoita jopa 30 prosenttia kun nykyään luku on 16, korkeintaan 17. Mistä tämä sitten johtuu?

Tampereen ammattikorkeakoulun logo
Naistech-hanke on Tampereen ammattikorkeakoulun alainen. Teknisille aloille toivotaan myös maahanmuuttajataustaisia naisia. Matias Väänänen / Yle

Naishakijoita kiinnostavat esimerkiksi sellaiset alat, joissa esiintyvät sanat “bio” tai “kestävä kehitys.” Kun vastaan tulee sana “konerakennus”, useamman naispuolisen kiinnostus loppuu. Puhutaan vahvoista mielikuvista, joita pitäisi ravistella tiedolla.

– Kone-, sähkö-, tai it-ala on laaja ja monimuotoinen työkenttä eikä sen eri mahdollisuuksia tunneta. Kestävää kehitystä on myös siellä. Naisilta puuttuu myös esikuvia alalta, Harju toteaa.

– Vanhemmilla, erityisesti isillä on merkitystä siinä miten tyttäret ajattelevat omaa teknistä osaamistaan. Se, että on otettu mukaan teknisiin touhuihin on merkittävää. Monet naisinsinöörit ovat sanoneet sen olleen lähtölaukaus uralle.

"Ei uskoisi insinööriksi"

Mielikuvat ja ennakkoasenteet istuvat edelleen tiukassa ja tämän tunnistavat myös Pyöriän siskokset.

– Kyllä joskus on tullut sellaista kommenttia, että ei voisi kuvitella rakennusinsinööriksi. En kyllä ymmärrä mistä se johtuu, Jenni naurahtaa.

– Nykyään kyllä asiaan suhtaudutaan eri tavalla, ala ei ole enää niin sukupuolittunutta kuin ennen. Mutta kyllä vanhemmissa miehissä huomaa edelleen ennakkoluuloisuutta, Hanna jatkaa.

Hannan mukaan epäluuloisuus on nykyään hyvin piilotettua eli suoraa piikittelyä ammattitaidosta tai osaamisesta ei kuule.

– Ei esimerkiksi pyydetä apua naispuoliselta ja selkeästi epäillään, voiko tuo oikeasti tietää asiasta. Itse en kyllä ole tällaista kohdannut.