1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. naisviha

Naisvihaa ylläpitävät rakenteet ovat syvällä, mutta häirintään puuttuva nainen on edelleen vihervassarisuvakki, sanoo Ylen Instagram-kyselyyn vastannut

Naisten somessa jakamat kokemukset saivat aikaan keskusteluvyöryn, joka alkoi yksin kulkemisen pelosta ja laajeni rakenteellisiin ongelmiin.

naisviha
Tosimiehet eivät raiskaa -kirjoitus takin selkämyksessä.
Moni muistutti somekeskusteluissa, että kaikki miehet eivät ahdistele naisia. Kritiikkin vastattiin sillä, että naiset eivät voi tietää keitä ne miehet ovat, jotka eivät ahdistele naisia.Andy Rain / EPA

– Jokainen tuntee naisen, joka on joskus raiskattu, mutta kukaan ei tunne raiskaajia. Kaverini sanoi tästä minulle, ja se on aika kylmäävä ajatus, sanoo Konsta Kettunen, 31.

Esimerkki avaa naisten kokeman väkivallan ja seksuaalisen häirinnän uhan arkipäiväisyyttä.

Naiset ryhtyivät kertomaan peloistaan avoimesti sen jälkeen, kun nuori nainen murhattiin Lontoossa hänen ollessaan matkalla kotiin ystävänsä luota maaliskuun alussa. Naiset ympäri maailman kertoivat, kuinka heitä pelottaa kävellä yksin kotiin ja moni kertoi erilaisista keinoista, joita he ovat kehittäneet pitääkseen itsensä turvassa.

Esimerkiksi kotiavaimet ovat hyvä puolustusväline, kun ne laittaa sojottamaan sormien välistä kiinni puristetussa nyrkissä.

Keskustelu laajeni peloista myös naisten kokeman häirinnän arkisuuteen. Keskustelu herätti kuitenkin vastareaktion, joka kulminoitui hashtagiin #notallmen. Moni riensi muistuttamaan siitä, että eivät kaikki miehet ole uhkana naisille, ahdistele tai tee äärimmäisiä väkivallan tekoja.

Vastareaktio kertoo naisvihan arkisuudesta ja kyvyttömyydestä tunnustaa miesten etuoikeutettua asemaa, kun naiset uskaltavat puhua kohtaamastaan uhasta ja epätasa-arvosta, sukupuolentutkija Tuija Saresma toteaa.

Käymme tässä jutussa läpi sitä, mitä ajatuksia voimakas puolustusreaktio herättää ihmisissä.

Ongelmista puhuminen tyrmätään ja ohitetaan

Tuntuu, että miehet haluavat uskoa, että tää on joku henkilökohtainen kampanja just heitä kohtaan ja että yleistäminen on syrjimistä. Ihanku jatkuva alaspäin puhuminen ja ahdistelu ei olisi merkittävä ongelma naisille. Luullaan, että vain raiskaus on tässä se ongelma eikä nähdä niitä rakenteellisia ongelmia edes omassa elämässä esimerkkienkään jälkeen. Jonna Hakala Yle Uutisten Instagramissa.

Väsyttää vääntää rautalangasta näissä keskusteluissa, ettei kyse ole nyt susta vaan voisitko hetkeksi vaan kuunnella ja ymmärtää mistä yritän kertoa. Julia Viljanen Yle Uutisten Instagramissa.

Parin viime viikon keskustelun somessa voi tiivistää siihen, että naisten asema yhteiskunnassa on edelleen huono.

Keräsimme Yle Uutisten Instagramissa ajatuksia ja kokemuksia siitä, millaisia tunteita #notallmen-ilmiö herättää, kun puhutaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen uhasta.

Sadoissa vastauksissa korostui eniten se, että monet kokevat keskustelun lähtevän täysin väärille raiteille. Naisten kokema epätasa-arvo ja vastalauseena syntynyt voimakas vastareaktio kertoo siitä, että monille rakenteellisille ongelmille ollaan yhä sokeita.

– Aina kun alisteisessa asemassa oleva ryhmä yrittää kertoa epätasa-arvosta, huomio käännetään itseen ja alleviivataan, etteivät kaikki ole sellaisia kuin syytetään. Yritetään tavallaan hiljentää vastapuolta ja viedä huomiota yhteiskunnallisesta ongelmasta oman egon suojeluun, Julia Viljanen, 23, sanoo.

Moni vastaajista totesi naisvihan olevan syvällä arkisissa yhteiskunnan rakenteissa. Esimerkiksi, kun media uutisoi raiskauksista, niissä puhutaan siitä, kuinka moni nainen on raiskattu eikä siitä kuinka moni mies on raiskannut naisia. Ihan kuin tekijää ei olisi, vaan pelkästään uhreja, pohtii Jonna Hakala, 24.

Raiskaus tai äärimmäisessä tapauksessa murha on vain naisvihan jäävuoren huipulla. Pinnan alle jää paljon muuta, kuten sovinistisia vitsejä, tytöttelyä ja muita rakenteellisia ongelmia, jotka ovat myös osa hiljaa hyväksytyn naisvihan rakenteita.

– Rivojen puheiden vahingollisuus pitäisi tiedostaa, koska ne tekevät tilaa fyysiselle väkivallalle, Tuija Saresma huomauttaa.

Miesten pitää osallistua yhtälailla naisvihaa ylläpitävien asenteiden ja rakenteiden purkamiseen, sillä muutos ei tapahdu, jos vain osa ihmisistä yrittää purkaa yhteiskuntaan ja ihmisiin kiinni kasvanutta naisvihaa, toteavat monet Instagramiin vastanneet.

– Ihmetellään miksi naiset ei vaan sano vastaan vaikka vitseille ja anna tulla täyslaidallista, mutta jos naisena sanot, että hei tuo kommentti on tosi alentavaa ja väärin, olet vihervassarisuvakki ja et ymmärrä läppää, Jonna Hakala selventää.

Mielenosoitus Lontoossa.
Murhatun brittinaisen Sarah Everardin kuolema sai aikaan mielenosoituksia ja maailmanlaajuisen keskustelun sosiaalisessa mediassa.Neil Hall / EPA

Notallmen-vastareaktion taustalla on useimmiten yksilön kokemus siitä, ettei halua tulla syytetyksi muiden tekemistä väkivaltaisista teoista, Tuija Saresma toteaa. Kun moni mies kokee samoin ja sanoo sen ääneen, yksilöistä tulee iso joukko.

– Isolta joukolta tulee kollektiivinen aggressiivinen reaktio naisia kohtaan ja taas vahvempi huutaa heikomman päälle ja ohittaa heidän näkökulmansa, Saresma huokaisee.

– Se mikä kuitenkin hämmentää ihan hirveästi on se, miksi naiset tai sukupuolesta riippumatta kuka tahansa puolustaa vallassa olevaa kauhealla innolla. Miksi vahvempaa halutaan suojella ja puolustaa?

Tasa-arvon kehitys on hidasta

Naisviha näkyy myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Viime viikolla julkaistussa Naton raportissa kävi ilmi, että Suomen hallitus on poikkeuksellisen vihakampanjan kohteena sosiaalisessa mediassa. Vihapuheen kohteena ovat eritoten hallituksen naisministerit ja heidän kykynsä johtaa maata naisina.

Suomessa on totuttu ajattelemaan, että olemme monessa suhteessa tasa-arvon mallimaa. Kuitenkin jos naisena tuo esiin uhkia tai epätasa-arvoa, saa osakseen huutoa että on väärässä, feministit ovat menneet liian pitkälle ja taas miehet ovat alakynnessä, Saresma huomauttaa.

– Suomessa on outo tasa-arvon illuusio, että sukupuolella ei muka olisi väliä. Kuitenkin esimerkiksi työelämätutkimuksissa on havaittu, että naiset huomaavat syrjintää, mutta eivät koe tai halua myöntää, että se kohdistuu myös heihin itseensä.

– Mieskeskeinen yhteiskunta, patriarkaatti, on totuttanut meidät kaikki ajattelemaan tietyllä tavalla. Naisia syrjivät rakenteet on sisäistetty niin syvälle, että emme edes huomaa niitä, Saresma sanoo.

Yhteiskunnan tasa-arvon rakenteiden muuttuminen on hidasta. Muutos on tapahtumassa kuitenkin koko ajan, Antton Vuolle, 20, pohtii.

– Meidän isovanhemmat ovat eläneet erilaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa kuin me, ja meidän omat vanhemmat ovat taas hieman lähempänä meitä. Koko ajan mennään lähemmäs oikeaa tasa-arvoa ja on meidän vastuulla, että tulevat sukupolvet ovat meitä viisaampia. Että esimerkiksi 2040-luvulla parikymppisten ei tarvitsisi enää kamppailla näiden samojen asioiden kanssa.

Muutos lähtee yksittäisistä ihmisistä, ja jokainen voi pohtia omia asenteitaan ja totuttuja käyttäytymismalleja, Konsta Kettunen summaa.

– Haluan olla feministi, mutta tiedän, että minä teen vielä virheitä arjessani, koska en ole vielä tarpeeksi oppinut aiheesta. Ystävien kanssa puhutaan näistä asioista paljon, ja opin heiltä koko ajan lisää.

– Kaikkien ei ole pakko olla kiinnostuneita feminismistä, mutta sitä en ymmärrä, miksi sitä vastaan hyökätään. Feminismi ei ole miehiltä pois, vaan siinä halutaan antaa naisille se mitä heillä ei ole, Kettunen toteaa.

Voit keskustella aiheesta sunnuntai-iltaan 28.3.2021 klo 23 asti.

Lue seuraavaksi