1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. vieraslajit

Tutkijat löysivät ennen tuntemattoman "kelluvan saariston", joka tarjoaa vieraslajeille ilmaisen venelipun Suomeen – pinta-ala vastaa pientä kaupunkia

Uusi tutkimus antaa aseita vieraslajien torjumiseen. Niiden aiheuttamat ongelmat ovat viime vuosina pahentuneet.

vieraslajit
Liejutaskurapu
Liejutaskurapu on yksi Suomeen kulkeutuneista vieraslajeista. Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva laji tavattiin Suomen merialueella ensimmäisen kerran vuonna 2009.Complete -vieraslajitutkimus, Sergej Olenin.

Vieraslajien leviämisestä Itämerellä ja Suomenlahdella on saatu uutta tietoa.

Juuri päättymässä olevassa kansainvälisessä tutkimuksessa on selvitetty, että rahtilaivojen ja matkustaja-alusten lisäksi vieraslajeja liikkuu alueelta toiselle myös pienveneiden mukana.

Tutkimuksen mukaan Itämerellä on käytössä noin 3,5 miljoonaa huvivenettä. Määrä on moninkertainen verrattuna alueella vuosittain liikkuvien isojen alusten kuten rahti- tai matkustajalaivojen määrään. Niitä on tutkimuksen mukaan noin 8000.

Tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun)mukaan pelkästään laivojen yhteenlaskettu pohjapinta-ala on 650 neliökilometriä.

Määrä on suurin piirtein sama kuin Suomenlahden rannikkokaupungeista vaikkapa Porvoon tai Haminan pinta-alat.

Päälle tulee vielä huviveneiden yhteenlaskettu pohjapinta-ala, joka tutkimuksessa tehdyn arvion mukaan on samaa suuruusluokkaa.

– Oli yllättävää, että huvialuksia liikkuu niin paljon. Puhutaan siis melkoisesta kelluvasta saaristosta, jossa vieraslajien on mahdollista liikkua, kertoo tutkimuksen koordinaattori ja meribiologi Miina Karjalainen Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkasta.

tutkija Miina Karjalainen
Syksyllä 2017 alkaneessa Itämeren vieraslajitutkimuksessa selvitettiin keinoja estää vieraslajien leviäminen Itämerellä ja Suomenlahdella, kertoo tutkimuksen koordinaattori, meribiologi Miina Karjalainen Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotkasta. Pyry Sarkiola / Yle

Vieraslaji (siirryt toiseen palveluun)tarkoittaa eliötä, joka siirtyy ihmisen toiminnan seurauksena alueelle, jonne se ei luontaisesti pysty levittäytymään.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää, mitkä ovat parhaita keinoja estää vieraslajien leviäminen Itämerellä.

Suomenlahdella näitä kutsumattomia tulokkaita on jo havaittu kauan. Tuorein tapaus löytyy muutaman vuoden takaa.

Yli sata vieraslajia

Miina Karjalaisen mukaan vieraslajiongelma on viime vuosikymmeninä pahentunut. Itämeressä lasketaan olevan yli sata sinne alun perin kuulumatonta lajia, niistä runsaat 30 Suomen merialueilla. Karjalaisen mukaan ongelma on se, että kun vieraslaji kerran alueelle leviää, sen kitkeminen pois on mahdotonta.

– Ne ovat haastavia ja hankalia vieraita, Karjalainen luonnehtii.

Yksi tuoreimmista vieraslajeista on muutaman millin pituinen äyriäinen, saksisiira. Se tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2016.

– Se on vielä niin uusi tulokas, että tarkkaan ei tiedetä, millaisia vaikutuksia sillä on Suomenlahden ekosysteemiin.

Saksisiira (siirryt toiseen palveluun)on vieraslaji koko Euroopassa. Sen aiheuttamista haitoista tiedetään toistaiseksi vain se, että laji ei ole haitallinen ihmisille tai kotieläimille.

Pidä Saaristo Siistinä ry:n projektikoordinaattori Jutta Vuolamo ottaa raaputtamalla vieraslajinäytettä veneen pohjasta
Pidä Saaristo Siistinä ry:n projektikoordinaattori Jutta Vuolamo ottamassa vieraslajinäytettä veneen pohjasta. Kansainvälisessä tutkimuksessa yhdistys on mukana vapaa-ajan veneilyn ympäristövaikutusten asiantuntijana. Pidä Saaristo Siistinä ry.

Näkyvimpiä vieraslajeja puolestaan on esimerkiksi itäisen Suomenlahden kalastajien riesaksi tullut koukkuvesikirppu. Se saapui Suomeen jo 1990-luvun puolivälissä. Laji on luokiteltu sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon maailmassa. Sitä on havaittu massaesiintyminä loppukesällä ja alkusyksystä.

Otus limoittaa kalastusvälineitä, esimerkiksi verkkoja.

– Verkot näyttävät vähän siltä kuin niitä olisi pyöritelty omenahillossa, kuvailee tutkija Miina Karjalainen.

Pahimmillaan vieraslajit voivat muuttaa ekosysteemiä eli esimerkiksi syrjäyttää alueen alkuperäisiä lajeja.

Vieraslajien joukossa voi olla myös kasviplanktonlajeja, jotka voivat aiheuttaa myrkyllisiä leväkukintoja. Ne voivat myös levittää tauteja, joille vieraslajit itse ovat vastustuskykyisiä, mutta alkuperäiset lajit eivät.

Riski vierasvenesatamissa

Suomalaisten pienveneilijöiden edustuksen tutkimukseen toi Pidä Saaristo Siistinä (siirryt toiseen palveluun)ry. Se otti näytteitä vierasvenesatamien vesistä Hangossa, Kasnäsissa ja Raisiossa.

Näytteitä otettiin kahtena kesänä veteen asennetuista muovilevyistä, jotka jäljittelivät veneiden pohjia.

Kuivalle maalle nostettujen veneiden pohjista näytteitä raaputettiin irti Turussa. Pohjanäytteistä, kuten muovilevyistäkin, löytyi muun muassa saksisiiraa.

Paljain silmin vieraslajeista voi nähdä esimerkiksi merirokkoa (siirryt toiseen palveluun). Merirokkoa kutsutaan myös näkiksi.

– Osa vieraslajieliöistä voi olla todella pieniä ja vaatia asiantuntijan tunnistamaan niitä mikroskoopilla. Siinä ei aina välttämättä auta vaikka kuinka tarkkailisi oman veneen pohjaa, sanoo projektikoordinaattori Jutta Vuolamo Pidä Saaristo Siistinä ry:stä.

Talviteloilla olevan veneen pohjassa merirokkoa
Veneen pohjaan tarttunutta merirokkoa, joka myös on vieraslaji. Merirokkoa kutsutaan myös näkiksi.Pyry Sarkiola / Yle

Hänen mukaansa vieraslajien torjunnassa yksinkertaisin keino on se, mitä moni veneilijä jo tekeekin - veneen pohjan puhtaana pitäminen.

– Varsinkin jos veneilee Itämeren ulkopuolelle, niin pitäisi pitää huoli siitä, että pohja on puhdas mennessä ja tullessa.

Vuolamo kuitenkin lisää, että riski vieraslajien levittämiseen on, vaikka pysyttelisi Suomen rannikon tuntumassakin.

– Merkittävintä pienveneiden kannalta tässä on se, että vaikka isot laivat todennäköisimmin tuovat vieraslajeja Suomen rannikolle, niin pienveneet voivat levittää niitä paikallisesti satamasta toiseen. Tällainen riski on olemassa.

Vieraslajitutkimuksen näyteenottolevy
Pienveneilyn jäljiltä vieraslajinäytteitä otettiin tutkimuksen aikana veteen asennetuilla muovilevyillä. Niitä kiinnitettiin venesatamien laitureihin Hangossa, Kasnäsissa ja Raisiossa. Näytteitä kerättiin koko kesä vuonna 2018.Pidä Saaristo Siistinä ry.

Pidä Saaristo siistinä ry on jo julkistanut vieraslajien torjuntaa koskevia suosituksia. Veneilijän olisi hyvä esimerkiksi selvittää, onko purjehtimassa alueelle, jossa lajisto on erilainen kuin kotivesillä. Lisäksi mahdollisista vieraslajihavainnoista on pyydetty ilmoittamaan vieraslajisivustolle tai Suomen ympäristökeskukseen.

– Näitä asioita on tarkoitus rummuttaa ja markkinoida jatkossakin, sanoo Jutta Vuolamo.

Eliömaalia veneen pohjaan

Kotkalainen veneilijä ja Kotkan Pursiseuran satamakapteeni Martti Mela sanoo, että veneilijänkin kannattaa suhtautua vieraslajien torjumiseen vakavasti.

– Eliönestomaali estää kutsumattomia vieraita takertumasta veneiden pohjiin, Mela sanoo.

Eliönestomaaleilla on vaikutus myös veneilijän omaan mukavuuteen.

– Jos niitä takertuisi mukaan, ne hidastaisivat kulkua ja lisäisivät polttoaineen kulutusta, olkoon sitten moottorivene tai purjevene, Mela toteaa.

Hän liikkuu 8,3-metrisellä purjeveneellään pääasiassa itäisellä Suomenlahdella, mutta myös Viron, Ruotsin ja Saimaan vedet ovat aiemmilta vuosilta tuttuja.

Kotkan pursiseuran Martti Mela talvisäilytyksessä olevien veneiden äärellä
Kotkalainen veneilijä Martti Mela purjehtii pääasiassa itäisellä Suomenlahdella. Ensi kesän veneilysuunnitelmat ovat vielä auki. Vieraslajien leviämistä oman veneensä välityksellä hän yrittää estää maalaamalla veneen pohjan eliönpoistomaalilla joka toinen vuosi.Pyry Sarkiola / Yle

Kotkan Pursiseurassa veneiden pohjien käsittely on merkittävä osa veneilyä jo nyt.

– Kun syksyllä veneet nostetaan ylös pukeille, niin melkein kaikki pesevät painepesurilla pohjan. Lisäksi keväällä pohjaa ja vanhaa maalia karhennetaan ja mahdollisesti vielä maalataan. Itse maalaan joka toinen kevät.

Jos suosituksena olisi, että veneen pohjaa pitäisi puhdistaa nykyistä useammin, myös veneilykauden aikana, panee se Martti Melan mietteliääksi.

– Työlästähän se olisi. Vene pitäisi ajaa johonkin pestäväksi. Ja mitä se sitten maksaa, mies pohtii.

– Mutta kyllä se varmaan tulevaisuutta on, hän lisää.

Yhteiset ohjeet koko Itämeren alueelle

Merikotka-tutkimuskeskuksen johtamassa vieraslajitutkimuksessa alkaa nyt huhtikuun alussa kuluvan vuoden loppuun saakka kestävä viimeinen vaihe.

Vieraslajiongelmasta ja lajien torjuntamenetelmistä saatu tieto kootaan seuraavaksi yhteen ja laaditaan suosituksiksi kaikkien Itämeren maiden käyttöön.

Käytännössä jatkossa on kyse siitä, että laivojen ja veneiden pohjien puhtaudesta huolehdittaisiin eri maissa samanlaisten ohjeiden tai suositusten mukaisesti.

EU:n vieraslajeja koskevat säännökset ovat Karjalaisen mukaan kyllä selkeät, koska niissä määritellään lajit, joita ei saa levittää paikasta toiseen. Enemmän tulkinnanvaraa jättää Kansainvälisen merenkulkujärjestön ohjesääntö pohjiin kiinnittyvien lajien hallinnasta.

– Vieraslajien torjuminen ei oikein toimi jos ongelmaan suhtaudutaan eri tavalla eri maissa.

Veneitä talvisäilytysalueella
Sapokan talvisäilytysalueella Kotkassa veneet odottelevat vielä seuraavan kauden alkua. Pyry Sarkiola / Yle

Miina Karjalaisen mukaan tutkimuksen perusteella kootuille ehdotuksille on jo alustavasti näytetty vihreää valoa Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissiossa Helcomissa.

Mikä sitten on lopullinen tavoite? Vieraslajien tulon hidastaminen vai estäminen Itämerelle ja Suomenlahdelle?

Miina Karjalaisen mielestä rima pitää olla korkealla.

– Kyllä tavoitteena on vieraslajien estäminen. Suhtaudun positiivisesti siihen, että asiat etenevät. Mutta eivät nämä yhdessä yössä ratkea. Kyse on pitkistä prosesseista.

Lue seuraavaksi