1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. eläinlääkärit

Eläinlääkäri kehottaa työssään uupuvia alan ammattilaisia hakemaan apua: "Lähes jokainen tietää jonkun itsemurhaan päätyneen kollegan"

Melkein puolet suomalaisista eläinlääkäreistä kärsii työuupumuksesta.

eläinlääkärit
Lotta Elenius eläinlääkäriasemalla Riihimäellä.
Riihimäen kaupungineläinlääkäri Lotta Elenius myöntää olevansa kunnianhimoinen ja joskus liian ankara itseään kohtaan. Hän kertoo silti voivansa työssään hyvin. Dani Branthin / Yle
Eläinlääkärien uupumus ja itsemurhat ovat nousseet maailmalla puheenaiheeksi. Mikä on suomalaisten eläinlääkäreiden tilanne? Toimittaja Jani Aarnio jututti valmistuvaa eläinlääkäri Ida Kiurua, eläinlääkäri Juliska Haapanen-Kalliota ja Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Katri Kiviniemeä. Kuuntele loput Ylen nopeet ja syvät uutiset Yle Areenasta.

Moni eläinlääkäri puurtaa jaksamisen äärirajoilla. Ammatti on raskas fyysisesti. Erityisesti maaseudulla kunnan tai kaupungin palveluksessa työskentelevät tekevät pitkiä päivystyksiä. Lomapäiviä on liian vähän, jotta työstä palautuisi kunnolla.

Juliska Haapanen-Kallio teki opiskelun jälkeen sijaisuuksia kunnaneläinlääkärinä. Hän joutui vastaanotolla uhkaavaan tilanteeseen ja päätti, että kunnassa työskentely ei ole hänen juttunsa. Nykyään hänellä on miehensä kanssa yksityinen eläinlääkäriasema Tampereella. Muistona koetusta uhkaavasta välikohtauksesta vastaanoton on ovi aina lukossa, sisään pääsee vain ovikelloa soittamalla.

Alalla työskentelevät kokevat fyysisen rasittavuuden lisäksi kovia henkisiä paineita. Päivät ovat kiireisiä ja silti jokainen potilas pitäisi ehtiä hoitamaan hyvin. Eläinlääkärin vastuulla on usein jopa potilaan henki.

Joskus paineet käyvät liian raskaiksi.

Haapanen-Kallio väittää itse tietävänsä kolme tai neljä eläinlääkäreiden itsemurhaa edellisen kymmenen vuoden ajalta.

– Lähes jokainen eläinlääkäri tietää jonkun itsemurhaan päätyneen kollegan. Tilanne ei parane vaikenemisella. Tämä on asia, joka tiedetään, mutta kukaan ei oikein osaa tehdä mitään.

Nainen on ottanut selfien itsestään tietokoneen ääressä
Juliska Haapanen-Kallio pyysi Facebookissa muita eläinlääkäreitä hakemaan apua, jos mielessä alkaa pyöriä ajatuksia itsemurhasta. Juliska Haapanen-Kallio

Suomessa eläinlääkäreiden itsemurhia ei ole niin paljon kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ura aloitetaan opintojen jälkeen valtava opintovelka niskassa. Lähes 400 amerikkalaista eläinlääkäriä on tehnyt itsemurhan vuosien 1979–2015 aikana, kerrotaan Maaseudun tulevaisuus (siirryt toiseen palveluun) -lehden artikkelissa. Tutkimuksen mukaan naispuoliset eläinlääkärit tekevät 3–5 kertaa todennäköisemmin itsemurhan kuin väestö keskimäärin.

Suomalaisista eläinlääkäreistä miltei 90 prosenttia oli naisia vuonna 2017.

Meillä koulutus on ilmainen, mutta työ kuormittaa lähes samalla tavalla kuin muualla maailmassa. Joka kymmenes eläinlääkäri tekee viikossa yli 80 tuntia töitä.

– Työuupumuksesta on matkasaarnattu jo vuosia, sanoo Haapanen-Kallio.

Suomesta puuttuu tarkkoja lukuja itsemurhista

Eläinlääkäriliitossa tiedetään, että työ on kuormittavaa ja siksi jaksamista pyritään edistämään. Tänä vuonna Eläinlääkäripäivien teemana on työhyvinvointi. Liiton mukaan Suomessa ei ole koottu tietoa siitä, tehdäänkö eläinlääkäreiden keskuudessa enemmän itsemurhia kuin muissa ammattiryhmissä.

– Tarkempaa tietoa tästä olisi hyvä saada Suomessakin, koska ammattiin liittyy täällä samanlaiset riskit kuin muualla maailmassa, toteaa Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Katri Kiviniemi.

Vuoden eläinlääkäriksi vuonna 2019 valittu Teija Korhonen tunnusti juhlapuheessaan (siirryt toiseen palveluun) masentuneensa työtaakan alla ja miettineensä jopa itsemurhaa.

Aiheesta keskustelu on muutamien viime vuosien aikana lisääntynyt Suomessa myös eläinlääkäreiden omissa suljetuissa Facebook-ryhmissä. Taustalla on Yhdysvalloissa vuonna 2014 aloitettu kampanja Not one more vet (siirryt toiseen palveluun), jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä eläinlääkäreiden itsemurhia. Kampanjan suljettuun Facebook-ryhmään kuuluu yli 26 000 eläinlääkäriä eri puolilta maailmaa.

Juliska Haapanen-Kallio vetoaa julkisessa FB-päivityksessään kollegoita jaksamaan.
Facebook

Suomessakin monet eläinlääkärit ovat julkaisseet somessa aiheeseen liittyviä postauksia ja laittaneet profiilikuvaansa kampanjan kuvakehyksen.

– Kaikki eläinlääkärit lähtevät alalle sen takia, että he ovat eläinrakkaita. He haluavat auttaa ja pelastaa. Mutta arki onkin vähän erilaista, kertoo Juliska Haapanen-Kallio.

Suomessa on noin 2 800 eläinlääkäriä, jotka työskentelevät hyvin erilaisissa tehtävissä. Jotkut tekevät potilastyötä pienten tai isompien eläinten parissa, toiset ovat laboratoriossa tai hallinnollisissa tehtävissä. Lisäksi eläinlääkäreitä työskentelee opetus- ja tutkimustyössä sekä eläinsuojelu- ja terveysvalvonnassa.

Kysyimme Facebookissa eläinlääkäreiden suljetun ryhmän kautta, miksi työ on raskasta. Toimittajan sähköpostiin tuli tusinan verran yhteydenottoja eri puolilta Suomea eläinlääkäreiltä, jotka halusivat kertoa työnsä kuormituksesta. Osa ei halunnut nimeään julkisuuteen, joten tämän jutun lainaukset ovat anonyymeja. Ne on otettu toimittajalle saapuneista sähköposteista.

Eläinlääkärin työ on päivystämistä kolme vuorokautta putkeen muutaman tunnin unilla. Hyppäämistä yhä uudestaan yön selkään. Ajamista vaihtelevissa sää- ja tieolosuhteissa pahimmillaan 70 000 kilometriä vuodessa.

Entinen kunnaneläinlääkäri

Lähes puolet kärsii työuupumuksesta

Työterveyslaitoksen vuonna 2018 julkaiseman tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan 42 prosentilla suomalaisista eläinlääkäreistä oli jonkinasteisia oireita työuupumuksesta, vakavia oireet olivat 1,8 prosentilla.

Uupumuksen taustalla on Haapanen-Kallion mielestä muun muassa riittämättömyyden tunne. Eläinlääkäreiden koulutuksessa opiskellaan hoitamaan eläimiä mehiläisistä eksoottisiin eläimiin ja lihasonneihin.

– Skaala on hirvittävän laaja. Opiskelu tarjoaa pohjan moneen asiaan. Mutta jos haluaa olla jossain oikein hyvä, perusopiskelu on vasta pohja oman erikoistumisalan opintoihin.

Raskasta on. Nukahtamista kymmenen kilometrin välein bussipysäkille. Myös päivällä. Nukahtamista kotipihaan auton rattiin. Nukahtamista leipä suussa. Nukahtamista rattiin ja heräämistä pientareen ravistaessa autoa.  

Entinen kunnaneläinlääkäri

Pehmytosakirurgiaan, sisätauteihin ja iho-ongelmiin erikoistunut Haapanen-Kallio muistuttaa, että kukaan ei voi osata kaikkea. Eläinlääketiede on valtavan laaja kokonaisuus, ja kaikesta tiedosta voi varastoida aivoihin vain murto-osan. Eikä omalla erikoisalallakaan voi olla aina paras joka asiassa.

– Jatkuva itsetutkiskelu on asia, minkä moni eläinlääkäri tunnistaa. On vaikea olla armollinen itselleen. On aika vaikea läksy oppia hyväksymään, että tein parhaani ja se riittää.

"Kuolema lopettaa kärsimyksen"

Juliska Haapanen-Kallio uskoo, että paha työssä uupuminen on itsemurhariski eläinlääkäreiden ammattikunnassa. Hänen mielestään taustalla on se, että kuolema tulee työn kautta eläinlääkäreille niin luonnolliseksi asiaksi.

Kivusta kärsivän lemmikin eutanasia on yksi työtehtävistä.

– Uskon, että eläinlääkärin on siksi muita ihmisiä helpompi tehdä itsemurha. Hän näkee koko ajan, kuinka kuolema lopettaa kärsimyksen ja vapauttaa kivuista. Joskus on paljon helpompi lähteä kuin jäädä.

Tämän vuoksi on tärkeää luvata toiselle ihmiselle pitää itsestään huolta.

– Lupaa läheisellesi, että pysyt täällä. Viimeinen ratkaisu on paljon vaikeampi tehdä, jos olet tehnyt läheiselle ihmiselle lupauksen.

Arki on yrityksiä saada liian iso vasikka ulos liian pienestä lehmän perästä. Liasta, vedestä ja verestä märät vaatteet vaihdetaan kylmässä navetassa. Kotiin paluun jälkeen ei aina jaksa pestä hiuksista veri- ja lantatahroja, koska vartin päästä voi joutua hoitamaan ähkyistä hevosta, jonka omistajalla ei ole aikomustakaan maksaa palvelusta.

Maaseudulla työskennellyt eläinlääkäri

Ankaruus itseä kohtaan menee joskus yli

Riihimäellä kaupungineläinlääkärinä työskentelevä Lotta Elenius tunnistaa itsessään monen eläinlääkärin luonteenpiirteeksi sanotun tunnollisuuden.

–Haluan tehdä asiat hyvin. Olen työssäni kunnianhimoinen ja tietyllä tavalla hiukan armotonkin itseä kohtaan.

Siniseen lääkärintakkiin ja kasvomaskiin sonnustautunut nuori nainen tietokoneen äärellä eläinlääkärin vastaanotolla.
Lotta Elenius valmistui vuonna 2016 ja on koko uransa ajan ollut töissä kunnan tai kaupungin eläinlääkintähuollossa eri puolilla Suomea. Johanna Talasterä / Yle

Jo opiskelujen loppuvaiheessa Elenius lomitti kesälomalla olevia kunnaneläinlääkäreitä. Viime vuosikymmenten aikana praktiikkaa tekevien kunnallisten eläinlääkäreiden määrä on vähentynyt, mutta hän sai vakituisen työpaikan Riihimäen kaupungista vuonna 2019.

Hänelle kunnianhimo on myös halua kehittyä ammatissa.

– Siitä saa jonkin verran tsemppiä omaan työhön. Mutta jos ankaruus itseä kohtaan menee yli, ja ihminen jää rypemään niissä tunteissa, se voi pahimmillaan olla todella kuormittavaa.

Hän huolehtii jaksamisestaan järjestelemällä työt mahdollisuuksien mukaan niin, että jaksaa hyvin tehdä ne, eikä ylikuormitu. On tärkeää saada vapaa-ajalla ajatukset kokonaan irti työasioista.

Olet aina töissä. Ihmiset soittavat öisinkin, kun tarvitsevat eläinlääkärin neuvoa. Kuulet usein vapaa-ajallasi pyynnön, voitko vähän vilkaista? Tai kysymyksen, viitsitkö kirjoittaa reseptin? Jos et aina jaksa, olet ahne ja ikävä ihminen.

Pitkään alalla ollut

Elenius kertoo voivansa hyvin. Hän saa vertaistukea työtoveriltaan ja praktiikalla työskentelevältä eläintenhoitajalta.

– Jos toinen lääkäreistä on poissa, niin toinen sijaistaa kiireellisissä asioissa. Vaikeissa tapauksissa voi jutella tapauksesta toisen eläinlääkärin kanssa.

Elenius pitää yhteyttä opiskelutovereihinsa, jotka olivat samaan aikaan eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.

– Minulla on hyviä ystäviä, jotka ovat erikoistuneet eri aloille ja osaavat auttaa monissa asioissa. Heidän kanssaan voin jutella avoimesti kaikista työhön ja muuhun elämään liittyvistä asioista.

Someryöpytystä vastaan ei voi puolustautua

Lääkäreiltä omasta mielestään huonoa kohtelua vaivojensa hoidossa saaneet ihmiset syyttävät usein koko organisaatiota tai yritystä. Juliska Haapanen-Kallion mielestä eläinlääkäreiden tapauksessa hyökätään useimmiten yksittäisen työntekijän kimppuun, vaikka tämä työskentelisi organisaatiossa tai suuremmassa yrityksessä.

– Jokainen tekee joskus väärän arvion, ja tämä pätee myös eläinlääkäreihin, muistuttaa Haapanen-Kallio.

Työn haastavuutta lisää se, että aamulla töihin tullessa on vaikea tietää, mitä päivä tuo tullessaan. Moni tavalliselta rutiinitoimenpiteeltä vaikuttava ajanvaraus saattaa yhtäkkiä vastaanotolla muuttua diagnoosin jälkeen kiireelliseksi tapaukseksi, jolle on tehtävä heti jotain.

Maskiin ja leikkaussalivaatteisiin pukeutunut naiseläinlääkäri pitelee käsissään vastasyntynyttä koiranpentua.
Lähes kaikki eläinlääkärit ovat hakeutuneet alalle, koska he haluavat auttaa eläimiä, muistuttaa Juliska Haapanen-Kallio. Juliska Haapanen-Kallio

Eläinlääkäri ei voi aina jäädä tekemään hätäleikkausta. Joskus hänen täytyy esimerkiksi hakea omat lapset päivähoidosta.

– Silloin on sanottava lemmikin omistajalle, että nyt en millään pysty jäämään ylitöihin, mutta tämä potilas pitäisi leikata jo tänään. Viekää se päivystykseen. Silloin usein nousee somemyrsky, kuinka eläinlääkäri jätti meidät heitteille.

Vyörytyksen kohteeksi joutuva eläinlääkäri ei voi kirjoittaa puolustuksekseen mitään potilassuojan takia.

Joskus eläinlääkäri järjestää uusiksi aikataulunsa ja jää leikkaamaan esimerkiksi märkäkohdun takia hengenvaarassa ollutta koirapotilasta, joka ei selviä leikkauksesta hengissä.

– Ja se on jälleen eläinlääkärin vika.

Haapanen-Kallion mielestä kaikkein epäreiluinta on se, kun eläinlääkäri on jäänyt ylitöihin, leikannut koiran ja kaikki on mennyt hyvin. Eläin lähtee toipumaan, ja myös omistajien pitäisi olla tyytyväisiä.

– Sitten saatat lukea Facebookista kuinka ahne ja kallis eläinlääkäri olet. Kukaan ei huomioi esimerkiksi sitä, että hoitajallekin täytyy maksa ylitöistä, jos hän jää avustamaan leikkauksessa yötä myöten.

Hänen mukaansa tällaiset tapaukset ovat vain jäävuoren huippu, mutta ne syövät työssä jaksamista.

On raskasta joutua somekeskusteluissa raivoisan vihan ja haukkumisen kohteeksi, vaikka olet tehnyt eläimen eteen voitavasi. Salassapitovelvollisuuden takia et voi sanallakaan puolustautua mustamaalausta vastaan.

Pieneläinlääkäri

Lotta Elenius toivoo, että työpaineiden kanssa kamppailevat eläinlääkärit oppisivat havaitsemaan uupumuksen merkit ja hakisivat ajoissa tilanteeseen ratkaisua.

– Toivoisin, että eläinlääkäri tunnistaisi itsessään uupumukseen viittaavia oireita, ja osaisi tarvittaessa hidastaa työtahtia. Olisi tärkeää uskaltaa keskustella asiasta kollegojen ja läheisten ihmisten kanssa. Usein ulkopuolinen näkee ongelmat eri tavalla kuin itse.

Kuuntele Ylen nopeet ja syvät uutiset: Eläinlääkäriopiskelija kertoo, miksi osa kollegoista päätyy itsemurhaan

Lue myös: Työnohjaajista haetaan nyt apua eläinlääkäreiden uupumukseen: "Armottomuus itseä kohtaan on juurtunut ammattikuntaan"

Lue seuraavaksi