1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. onnellisuus

Rajkumar Sabanadesanin kolumni: Miten maailman onnellisimmassa maassa voi asua niin tyytymättömiä ihmisiä?

Kaikki on lopulta kiinni ihmisen omasta asenteesta myös silloin kun mietitään onnellisuutta, kirjoittaa Rajkumar Sabanadesan.

onnellisuus
Kolumnikuva Raj Sabanadesan
Jani Aarnio

Suomi valittiin jo neljännen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi, ja uutinen julkaistiin monessa eri mediassa. Kommenttiketjuista välittyi kuitenkin sangen toisenlainen kuva: niiden perusteella Suomi on monin tavoin viheliäinen paikka, ellei suorastaan helvetti.

Viesteissä nostettiin esiin monia erilaisia todisteita siitä, miten ankea maa Suomi tosiasiassa on – muun muassa korkea verotus, polttoaineen, ruuan ja asumisen hinta, huono hallitus, suomalaisten alistuva ja typerän tottelevainen asenne, korkeat itsemurhatilastot ja alkoholismi mainittiin esimerkkeinä siitä, että raportti on roskaa.

Moni ihmetteli, millaista kärsimystä muualla sitten onkaan, jos täällä muka ollaan onnellisia.

Myös toimittaja Emil Elo maalaili Suomesta synkän kuvan muutaman viikon takaisessa Hesarin kolumnissa (siirryt toiseen palveluun). Hänen mukaansa Suomi tarjoaa nykyisille kolmekymppisille pelkkää niukkuutta. Heidät on petetty, heille on valehdeltu ja he voivat huonosti, mistä todistaa mm. mielenterveysdiagnoosien korkea määrä.

Miksi kolmekymppisten siis ylipäätään pitäisi kantaa Suomesta huolta, kirjoittaja ihmetteli.

Luin Elon kolumnia ja kommenttiketjuja epäuskoisena. Koska kirjoittajat olivat selvästi tosissaan, mietin mistä niissä on todella kyse. Olemmeko todella täysin sokeita sille, miten hyvin asiat ovat?

Faktojen valossa nimittäin näyttää ilman onnellisuusraporttiakin siltä, että Suomessa on tänä päivänä parempi elää kuin melkein missään muualla maailmassa, ja suomalaiset ovat terveempiä, koulutetumpia ja elävät pitempään kuin koskaan ennen. Mistä siis kiikastaa?

Valituksen aiheet vaihtelivat, ja olivat välillä myös keskenään ristiriitaisia. Toisille Suomi oli onneton maa, koska liian avokätinen sosiaaliturva ruokkii laiskuutta ja liian korkea verotus tappaa toimeliaisuuden.

Tilastoista ja faktoista ei siis ole kyse – niistä voi kukin valita itselleen parhaiten sopivat.

Toiset taas perustelivat Suomen kurjuutta riittämättömällä sosiaaliturvalla. Samat asiat kelpasivat myös sekä todisteeksi onnellisuudesta että sen puuttumisesta: toisille Suomen tasa-arvoisuus ja pienet tuloerot kertoivat onnellisuudesta kun taas toisille Suomen kurjuus johtui eriarvoisuudesta.

Tilastoista ja faktoista ei siis ole kyse – niistä voi kukin valita itselleen parhaiten sopivat.

Vaikka kaivaisin satoja positiivisempia tilastoja todistaakseni, että Suomi on tänään moninkertaisesti parempi maa kuin mitä se oli edellisinä vuosikymmeninä, en voisi osoittaa, että Elo tai kukaan kommentoijista on väärässä.

Onnellisuus on tunne, ja tunteisiin ei vaikuteta ensisijaisesti faktoilla.

Elon esiin nostamat faktat ovat myös totta: työelämä on pirstaloitunut ja muuttunut epävarmemmaksi, mielenterveyslääkkeiden käyttö on lisääntynyt, ja eläkejärjestelmä kieltämättä hyödyttää eniten suuria ikäluokkia.

Onnellisuus on tunne, ja tunteisiin ei vaikuteta ensisijaisesti faktoilla. Onnellisuuden kannalta oleellista ei ole niinkään se, miten asiat ovat, vaan se, miten niihin suhtaudumme.

Kyse on siis ennen kaikkea asenteesta – ja tämä on loistava uutinen. Nimittäin vaikka emme pysty vaikuttamaan Suomen ilmastoon, eläkejärjestelmään tai hallituksen koronapolitiikkaan, oma asennoitumisemme on täysin omissa käsissämme.

Ongelmiin ja itseä harmittaviin yksityiskohtiin jumiin jääminen on inhimillistä, mutta ei erityisen hyödyllistä. Joskus valmennettavani nostaa toistuvasti esiin tietyn ongelman tai epäkohdan, jonka korjaaminen ei ole joko mahdollista tai se ei ole hänen vallassaan.

Silloin muistutan, että se, mihin keskitymme, lisääntyy. Jos keskitymme negatiivisiin asioihin, niillä on taipumus vallata jatkuvasti lisää alaa ajatuksissamme. Samoin onneksi käy, kun keskitymme positiiviseen.

Siksi kannattaa käyttää valtaansa ja valita, mihin haluaa keskittyä. Siitä asenteessa on lopulta kyse – ja juuri siksi asenne on tärkein onnellisuuteemme vaikuttava tekijä.

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

Kolumnista voi keskustella 8.4. klo 23.00 saakka.

Lue seuraavaksi