Hyppää sisältöön

Pekka Seppäsen kolumni: Perutaan kaikki

Voittajat kirjoittavat historian uusiksi, niin myös nykyisen cancel-kulttuurin aikana, kirjoittaa Seppänen.

Suomi hävisi jatkosodan. Sen takia äitini joutui liimaamaan koulukirjaansa valkoisia lappuja entisen tekstin päälle. Lappuihin piti kirjoittaa opettajan sanelusta aivan uudet tosiasiat Neuvostoliitosta.

Vielä 77 vuotta myöhemminkin liima on niin tiukassa, että lappujen alla olevasta alkuperäisestä tekstistä on mahdotonta saada selvää.

Neuvostoliitto tulee väkisinkin mieleen, kun tarkkailee nykyisen niin sanotun cancel-kulttuurin saavutuksia.

Ennen vanhaan piti kitkeä neuvostovastaisuus, mutta nyt cancel-kulttuurin aikana pitää kitkeä kaikki korrektiivisuuden ja oikeassa olemisen vastaisuus. Jos olet sanonut tai tehnyt jotakin, joka ei ole nykyisten suhdanteiden mukaista, sinut retusoidaan pois historiasta niin kuin Neuvostoliittoa koskevat tosiasiat.

Pyydän kaikilta lupaa pyytää anteeksi.

Voittajat kirjoittavat historian uusiksi ja häviäjien velvollisuudeksi jää anteeksipyytely. Saksalaisten ja japanilaisten pitää aina vaan pyytää anteeksi sitä, mitä eivät ole itse tehneet.

Nykyajan voittajia ovat ne, jotka ovat naapurimaiden sijaan vallanneet median ja keskusteluilmapiirin.

Pirkka-Pekka Petelius teki aikoinaan Aake Kallialan kanssa televisioon sketsejä, joissa mölisi kaksi juopunutta saamelaista. Sketseissä ei ollut silloin eikä myöhemminkään mitään hauskaa.

30 vuotta sketsien jälkeen Petelius joutui kansanedustajana oikeamielisten ihmisten ajojahdin kohteeksi. Hän ei pyytänyt anteeksi sitä, että hauskoiksi tarkoitetut sketsit eivät olleet hauskoja. Sen sijaan hän selitteli, että sketseillä pyrittiin parodioimaan valtaväestön ennakkoluuloja.

Noin höttöinen selitys ei voi olla kotoisin mistään muualta kuin viestintätoimistosta.

Kansanedustaja Petelius on anteeksipyytelyn jälkeen ollut enimmäkseen vaiti. Ehkä jokin toinen viestintätoimisto on neuvonut tekemään niin. Minä en kuitenkaan aio vaieta. Päinvastoin. Tunnustan, että kirjoitin alakoulun neljännellä luokalla kouluaineessani tulevaisuuskuvan omasta elämästäni. Itseni lisäksi tarinassa esiintyi ”lihava Tamara-rouvani”.

Tarkoitukseni oli tietysti parodioida valtaväestön ennakkoluuloja. Halusin kyseenalaistaa yhteiskunnassamme vallinneen ihmisten negatiivisen kehollistamisen. Samalla tavoitteenani oli kaikkien alakoululaisten nimissä tuomita ihmiskaupan piirteitä omanneet suomalaismiesten avioliitot aineellisesti vähempiosaisten neuvostoliittolaisten naisten kanssa.

Nyt ymmärrän, että sanavalintani on loukannut kaikkia edellä mainitsemiani ihmisryhmiä, ja pyydän kaikilta lupaa pyytää anteeksi.

Tekoni tekee erityisen raskauttavaksi se, että jo aiemmin, kansakoulun kolmannella luokalla yhdeksänvuotiaana, olin syyllistynyt eläinten asemaan kohdistuvaan väärinkäytökseen.

Esitimme luokkatoverieni Sörän ja Neebon kanssa luokkajuhlissa sketsin, johon sisältyi kohtaus, jossa potkaisin leikkiapinaani. Tarkoitukseni oli tietenkin kiinnittää huomio eläinten oikeuksiin, mutta nyt ymmärrän, että tekoni saatettiin nähdä kiihotuksena eläinten kaltoinkohteluun ja globaalin lajikadon jouduttamiseen.

Kirjahyllyssäni on ollut viisi Adolf Hitleristä kertovaa kirjaa, seitsemän Leninin itsensä kirjoittamaa kirjaa sekä kolmetoista jääkiekkoaiheista kirjaa.

Olen liittänyt nämä teokset kotikirjastooni perehtyäkseni väkivaltakoneiston syntymekanismeihin ja taistellakseni näitä mekanismeja vastaan. Nyt ymmärrän, että tällaisten kirjojen selkämysten näkeminen on aiheuttanut kylässä käyville vierailleni houkutuksen liittyä natsipuolueeseen, suorittaa vallankumous tai ryhtyä harrastamaan jääkiekkoa.

Tämän vuoksi olen tuhonnut kaikki edellä mainitut kirjat polttoroviossa, kuitenkin ymmärtäen, että polttoroviotoimintani on kiihdyttänyt ilmastonmuutosta, mistä pyydän anteeksi kaikilta maailman ihmisiltä, eläimiltä, kasveilta ja muilta nyt tiedossa olevilta ja myöhemmin mahdollisesti tietoon tulevilta elollisilta tai elottomilta olennoilta, joita olen tarkoituksellisesti tai tahattomasti loukannut tai ollut loukkaamatta.

Pekka Seppänen

Kolumnin kirjoittaja on riippumaton tarkkailija.

Kolumnista voi keskustella 7.5. klo 23.00 saakka.