1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tapahtumat

Julistejakajan 20-vuotinen ura tyssäsi, kun tapahtumat hiljenivät – "Tulot putosivat 95 prosenttia, ja valtavat määrät julisteita meni roskiin"

Kaupunki on kieltänyt luvattoman ilmoittelun, mutta monet baarit ja kivijalkaliikkeet toivottavat julisteet tervetulleeksi.

tapahtumat
Miika Koskela
"Mietin tarkasti mihin julisteet kiinnitetään ja miltä ne näyttävät ohikulkijoiden silmään", Mihkel Vaht sanoo. Jouni Immonen / Yle

Tavallisesti niitä on kaikkialla: lyhtypylväissä, roskapöntöissä, työmaa-aidoissa, sähkökaapeissa ja baarien tuulikaapeissa.

Tapahtumamainokset ovat osa Helsingin katukuvaa, ja Mihkel Vaht on levittänyt niitä ehkä enemmän kuin kukaan muu.

Vaht aloitti julisteiden jakamisen vuosituhannen taitteessa. Hänen veljensä järjesti rumpubassobileitä, ja tarvitsi apua markkinoinnissa. Vaht oli vasta 14-vuotias, mutta valmis ottamaan katumainonnan haltuun.

Viime kevääseen mennessä Vaht oli tehnyt katumainontaa jo yli 20 vuotta.

Sitten tapahtumat hiljenivät.

Julisteidenjakajat teippaavat ja puhdistuspartiot repivät

Jännitys on osa julistejakajan työtä. Kaupunki on kieltänyt luvattoman ilmoittelun, ja Vaht kertoo, että poliisilta, järjestyksenvalvojilta ja rakennusviraston siivouspartioilta voi tulla sanomista.

Viimeksi keväällä 2016 Helsingin kaupungin rakennusvirasto vaati Vahtilta lippakioskin seinän puhdistuskuluja käräjillä (siirryt toiseen palveluun). Todisteena käytettiin valvontakamerakuvia.

Oikeus kuitenkin katsoi, että koska julisteet oli kiinnitetty helposti irrotettavalla teipillä, ja kioskin seinään ei jäänyt jälkiä, Vaht ei ollut tehnyt vahinkoa.

Tuomio oli vapauttava ja hommat saivat jatkua. Vaht ja muut julisteidenjakajat teippaavat ja puhdistuspartiot repivät.

Rakennusviraston kannalta julisteet ovat sotkua, jonka siivoaminen maksaa. Baarien, ravintoloiden ja kivijalkaliikkeiden suhtautuminen julisteisiin on Vahtin mukaan aivan toinen.

– Monesti liikkeenpitäjät etsivät minut käsiinsä, jos niillä on tyhjä seinä tai tuulikaappi, johon he haluavat äksöniä.

Ehtona on, että vanhat ilmoitukset siivotaan pois eikä muiden julisteita jyrätä.

Vaht itse ajattelee, että julisteet ovat osa kaupunkikulttuuria, ja ne piristävät harmaata katukuvaa.

– Mietin tarkasti mihin julisteet kiinnitän ja miltä ne näyttävät ohikulkijoiden silmään.

Miika Koskela
Korona pysäytti tapahtumat, mutta ajoittain Vaht käy edelleen teippaamassa muita ilmoituksia, kuten helsinkiläisen aurinkolasibrändin mainoksia. Jouni Immonen / Yle

Jos ei ole tapahtumia, ei ole tapahtumamainoksia

Viime vuosina työtä on ollut enemmän, kuin Mihkel Vaht ehtii yksin tehdä. Hän perusti toiminnalle Paperboy-nimisen yrityksen ja palkkasi lisää julistejakajia. Monet työntekijät olivat opiskelijoita tai nuoria kulttuurialan sekatyöläisiä.

Tapahtuma-ala vei Vahtin muutenkin mukanaan. Hän liittyi konemusiikkiin keskittyvän Visio Festivalin järjestäjiin ja perusti kantakaupunkiin vegaaniravintola Magun.

– Olen jatkanut julisteenjakajana pitkään, koska tätä kautta olen tutustunut niin moniin tapahtumajärjestäjiin ja päässyt toimintaan mukaan.

Julisteenjakajan työpäivät venyivät kiireisimpinä aikoina pitkästi yli 12-tuntisiksi. Vaht veti renkailla kulkevassa kärryssään tavallisesti kymmenien eri keikkojen ja festivaalien mainoksia ja teippasi yhdellä kierroksella jopa 300–500 julistetta.

Päälle tulivat muut työt ja projektit. Ympäripyöreiden työpäivien vastapainoksi viikonloput menivät juhliessa.

Tuli burn out ja vielä toinenkin.

Hommat jatkuivat, kunnes korona rantautui Suomeen. Yhtäkkiä ei ollut tapahtumia eikä tapahtumamainoksia.

– Tulot putosivat 95 prosenttia ja valtava määrä julisteita meni roskiin.

Mihkel Vaht: "Pääsin eroon 20 vuotta jatkuneesta työkierteestä"

Vaht kertoo, että monet Paperboyn asiakkaat eivät viime vuonna pystyneet maksamaan jo tehtyjä töitä ja uusia toimeksiantoja ei tullut. Julisteenjakaminen ei enää työllistänyt häntä itseään eikä alaisia. Myös ravintolatoiminta kärsi koronarajoituksista ja festivaali jouduttiin viime kesänä perumaan.

Elämä pysähtyi, mutta se ei ollut pelkästään huono asia.

– Pääsin eroon 20 vuotta jatkuneesta työkierteestä ja aloin nauttia vihdoin vapaa-ajastani.

Vaht kertoo voivansa paremmin kuin koskaan. Hän on käyttänyt vapautuneen ajan oman hyvinvointinsa edistämiseen. Päivät ovat nyt hitaita. Niihin kuuluu joogaa, meditaatiota ja pitkiä lenkkejä koiran kanssa.

Rahahuolia on. Vaht otti kesällä lainaa Paperboyn palkkojen ja laskujen maksuun. Myös kuluja piti leikata ripeästi. Yritys luopui toimitiloista ja Vaht muutti itsekin edullisempaan asuntoon.

Miika Koskela
Vaht on osakkaana Kaartinkaupungissa sijaitsevassa vegaaniravintolassa. Ravintola on koronarajoitusten vuoksi suljettu, mutta pääsiäismenua myydään ennakkotilauksesta take awayna. Jouni Immonen / Yle

Paperboy haki ja sai korona-avustusta, ja nyt sillä on käynnissä joukkorahoituskampanja. Reilussa viikossa puolet tavoitesummasta on kerätty.

Vaht ei näytä lannistumisen merkkejä. Vegaaniravintola myi pääsiäisruokaa take awayna, Visio Festival julkaisi juuri ensi kesän päivämäärät, ja julistebisnes on valmis käynnistymään uudelleen, kun rajoitukset helpottavat.

Tapahtuma-alan alasajo vei Mihkel Vahtilta elinkeinon ja tutun elämäntavan, mutta hän ei valita.

– Jos elämässä menettää hetkellisesti jotain arvokasta, sitä nauttii taas paljon enemmän, kun sen saa takaisin.

Vaht on ollut alalla nyt 20 vuotta ja miettii, että voisi jatkaa vielä toisen mokoman. Seuraavat 20 vuotta hän aikoo kuitenkin ottaa hiukan rauhallisemmin.

Lue myös:

Kulttuurialan pitkään odottama ehdotus turvallisen festivaalikesän onnistumiseksi valmistui

Sannin basisti on 34-vuotias musiikkipedagogi ja kohta Mäkkärin kassalla – musiikkialan ammattilaiset kertovat hädästä ja häpeästä, kun työt ovat olleet tauolla vuoden

Laura Hallamaan kolumni: Hankkikaa itse oikea työ

Lue seuraavaksi