1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. arkeologia

Untuvapatjalla venehaudassa – kaksi skandinaavista ylimystösoturia sai poikkeuksellisen pehmeän matkan tuonpuoleiseen

Toisessa haudoista oli myös päätön pöllö.

arkeologia
Kolme lähikuvaa tutkimusmateriaalista, josta höyhenet ovat jossakin määrin hahmotettavissa.
Tältä näyttävät höyhenet ja untuvat oltuaan maan uumenissa yli vuosituhannen ajan. NTNU:n yliopistomuseo

Uppsalan lähellä sijaitseva Valsgärde on yli 90 rautakautisen ruotsalaisen viimeinen lepopaikka. Sen ansiosta on saatu paljon tietoa yli vuosituhannen takaisen Skandinavian elämästä. Uusin tutkimus lisää runsaisiin löytöihin vielä jotakin odottamatonta.

Vaikka muukin ylimystö pedattiin hautaveneisiin tyynyin ja peitoin, kaksi vainajaa lepäsi erityisen pehmeästi monikerroksisella untuvapedillä.

Hautaesineittensä perusteella he olivat korkea-arvoisia sotureita 600-luvun koristeellisine kypärineen, kilpineen ja sota-aseineen. Mukaan viimeiselle matkalle pantiin myös metsästysaseita, keittoastioita ja evästä. Veneiden viereen oli haudattu hevosia ja muita eläimiä.

– He näyttävät saaneen varustuksen soutumatkalle tuonpuoleiseen ja keinot nousta maihin, sanoo Norjan tiede- ja teknologiayliopiston NTNU:n (siirryt toiseen palveluun) emeritaprofessori Birgitta Berglund.

Myös pehmeät patjat todistavat, että vainajat olivat yläluokkaa. Rikkaille roomalaisille ja kreikkalaisille höyhenpedit olivat jo kauan olleet tuttuja, mutta muun Euroopan eliitti tottui köllähtämään niille vasta keskiajalla, Berglund arvelee.

Birgitta Berglundin kutsuu – vain puoliksi leikillään – Valsgärdea Skandinavian vastaukseksi englantilaiselle ikätoverilleen Sutton Hoolle. Se on saanut tänä vuonna uutta huomiota Netflixin The Dig -elokuvan vuoksi. Filmi kertoo tositarinan venehautalöydöstä, joka mullisti käsityksen anglosaksisen ajan kulttuurista. 

Berglund on tutkinut pitkään untuvien keräilyä Helgelandin rannikolla Norjassa. Siitä tuli jo varhain kaupallista toimintaa, ja Berglundia kiinnosti, oliko Helgelandin untuvia viety Valsgärdeen saakka.

Tutkimukset osoittivat, että vaikka veneissä oli runsaasti höyheniä ja untuvia, niiden joukossa oli vain muutamia haahkanuntuvia. Helgelandin tai muiden pohjoisten rannikkoalueiden vientikaupasta ei siis näyttänyt olleen kyse.

Untuvien ja höyhenten laaja kirjo oli kuitenkin mieluisa tutkimustulos. Se antoi tutkijoille ainutlaatuisen käsityksen siitä Valsgärden ympäristön linnustosta, josta ruoaksi käytettyjen lintujen jäänteet eivät kerro. Ne ovat yleensä ainoat arkeologiset muistot linnuista.

Mikroskooppikuvia hyöhenen ja untuvan yksityiskohdista.
Yksityiskohtien tarkastelu auttoi tutkijoita määrittelemään lintulajit. NTNU:n yliopistomuseo

Norjan luonnonhistoriallisen instituutin NINA:n biologi Jørgen Rosvold totesi analyyseissään, että kynittävinä oli ollut hanhia, sorsia, kanalintuja ja kahlaajia. Odottamattomimpia olivat huuhkajan höyhenet.

Materiaali oli klimppiintynyttä, likaista ja osin mädäntynyttä, joten kunkin lajin ominaispiirteitä oli vaikea erottaa, Rosvold kertoo työstään.

– Silti olin yllättynyt siitä, miten hyvin untuvat ja höyhenet sentään olivat säilyneet maattuaan maassa yli tuhat vuotta, hän sanoo.

Valsgärden patjoissa ei ollut kyse vain siitä, että viimeisestä matkasta haluttiin tehdä fyysisesti mukava, vaan symbolinen merkitys lienee ollut vielä suurempi, sanoo Birgitta Berglund.

1700-luvulta alkaen tallennettujen skandinaavisten kansanuskomusten mukaan esimerkiksi kanojen, varisten ja pöllöjen höyhenet kuolevan patjassa pidentävät kuolinkamppailua.

– Joillakin Skandinavian alueilla oltiin sillä kannalla, että sielu irtoaa ruumiista tuskattomimmin, jos patjassa on hanhen höyheniä, Berglund kertoo.

Valsgärden löydön perusteella uskomusten juuret saattavat ulottua esihistoriaan.

Toisesta Valsgärden haudasta löytyi myös päätön lintu, pöllö. Berglundin mukaan silläkin lienee ollut rituaalinen merkitys.

Myöhemmistä hautauksista tiedetään, että ruumiiden runtelulla haluttiin estää vainajia palaamasta elävien maailmaan.

Viikinkihaudoista puolestaan on löydetty miekkoja, jotka oli tarkoituksella taivutettu käyttökelvottomiksi. Tutkijat arvelevat elävien halunneen varmistaa, ettei vainajalla ainakaan olisi käyttökelposta asetta, jos hän palaisi.

– On mahdollista, että myös pöllön paluu haluttiin estää, puntaroi Berglund.

Hän muistuttaa myös Virosta Saarenmaalta löydetyistä venehaudoista samalta aikakaudelta. Haudoissa oli kaksi petolintua niin ikään ilman päätä.

Berglundin ja Rosvoldin tutkimus on julkaistu Journal of Archaeological Science: Reports (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Lue seuraavaksi