1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. opiskelijat

Johanna Malisen kolumni: Opiskelijoita ei saa syyttää vastuuttomiksi bilettäjiksi

Korona on vienyt opiskelijoilta nuoruuden huolettomuuden, yhteisöllisyyden ja jopa kirjastossa opiskelun. Se ei ole mikään pikkujuttu, kirjoittaa Johanna Malinen.

opiskelijat
Kolumnisti Johanna Malinen
Pekka Tynell / Yle

Julkisessa keskustelussa on kuluneen vuoden aikana toistunut väite, jonka mukaan vastuuttomilla korkeakouluopiskelijoilla on tapana bilettää viruslingoissa viranomaisten suosituksista välittämättä.

Mediat ovat uutisoineet näyttävästi opiskelijabileistä, joissa virus on levinnyt. Twitterissä ja kommenttipalstoilla on vilissyt kauhistelevia kommentteja siitä, kuinka nykynuoret ne vasta ovat itsekkäitä ja kuinka sota-aikana on selvitty paljon pahemmistakin paikoista.

Isolla porukalla juhliminen on tietenkin ollut väärin, eikä tässä kolumnissa ole tarkoitus puolustella suositusten rikkomista. Korkeakouluopiskelijana minua on kuitenkin suututtanut julkisen keskustelun yleistävä ja alentavasti opiskelijoiden hätään suhtautuva sävy.

Iltapäivälehtien raflaavien juttujen ja kauhistelevien somekommenttien varjoon on nimittäin usein jäänyt kaksi tärkeää asiaa.

Suurin osa opiskelijoista on noudattanut ohjeita tunnollisesti. Väitän, että jotkut ovat eristäytyneet jopa liian tunnollisesti (siirryt toiseen palveluun) kotiin oman mielenterveytensä kustannuksella.

Olen kuullut kokemuksia siitä, kuinka kuormittavaa uusien opiskelijoiden on ollut syksyllä joutua valitsemaan sen välillä, että noudattaako kiltisti jokaista rajoitusta vai yrittääkö rakentaa edes pikkuruisen kaveripiirin, jonka kanssa viettää aikaa kaupungissa, josta ei tunne ketään.

Suurin osa opiskelijoista ei edes haaveile tällä hetkellä ensisijaisesti bileistä, vaan mahdollisuudesta päästä kirjastoon opiskelemaan.

Myös opiskelijajärjestöt ovat noudattaneet hallituksen suosituksia tarkasti, ja järjestäneet jo kauan ainoastaan etätapahtumia. Opiskelijajärjestöjen virhearviot ovat olleet pandemian aikana harvassa.

Sitä paitsi suurin osa opiskelijoista ei edes haaveile tällä hetkellä ensisijaisesti bileistä, vaan mahdollisuudesta päästä kirjastoon opiskelemaan hiljaa maski päässä. Siitä, että tuntisi edes hetken olevansa muiden ihmisten parissa.

Opiskelijatapahtumissa ei ole kyse vain kännissä rymyämisestä. Opiskelijatapahtumien perimmäinen tarkoitus on luoda yhteisöllisyyttä. Opiskeluajan yhteisöjen merkitys on usein todella suuri, sillä niiden kautta nuoret aikuiset usein rakentavat identiteettiään.

Fuksiaisissa, opiskelijavapussa ja muissa tapahtumissa on kyse tärkeistä sosiaalisista siirtymäriiteistä, joiden kautta etsitään omaa paikkaa maailmassa ja yliopistoyhteisössä. Kyllä, monet myös juovat samalla alkoholia, mutta eivät kaikki.

Yhteisöllisyys ja hauskanpito ovat opiskeluaikana valtavan tärkeitä voimavaroja.

Juhlissa ihastutaan, rakastutaan, nauretaan, riidellään, itketään, mokataan ja opitaan. Niitä hetkiä muistellaan vuosikymmenten päästä.

On valtava pettymys, kun pitkä eristyksen aika iskee juuri siihen elämänvaiheeseen, jonka on odottanut olevan pullollaan hauskuutta, huolettomuutta ja uusia ihmissuhteita.

Sitä paitsi yhteisöllisyys on yksi ihmisen psykologisista perustarpeista, joten sen puute on aidosti hyvinvointia uhkaava asia.

Lisäksi on tärkeää muistaa, että korkeakouluopinnot voivat olla paikoitellen hyvinkin haastavia ja usein opiskelijat joutuvat pohtimaan opintojen ohessa myös esimerkiksi toimeentuloaan.

Juuri siksi yhteisöllisyys ja hauskanpito ovat opiskeluaikana valtavan tärkeitä voimavaroja.

Toimittaja ja Tampereen yliopiston vierailijaprofessori Reetta Räty kuvaa kohtaamisten merkitystä osuvasti kolumnissaan. Räty muun muassa muistuttaa, että eristyksissä eläminen ei ole mikään pikkujuttu, vaan pahin rangaistus, jonka ihmiselle voi langettaa.

Tapaamiseni useimpien läheisimpien ystävieni kanssa kuluneen vuoden aikana voi laskea yhden käden sormilla. Ikävä ihmisten pariin alkaa todellakin tuntua mielialassa ja opiskelumotivaatiossa.

Olen maisteriopiskelija ja olen päässyt kokemaan yliopistoyhteisön riemut aiempina opiskeluvuosina. Silti ennen niin aktiivisen elämän typistyminen pieneen asuntoon on ollut hirveän ahdistavaa ja uuvuttavaa.

Kaikkien opiskelijoiden julkinen syyllistäminen pienen porukan ylilyönneistä ei auta yhtään.

Minä ja moni muu kaipaakin nyt opiskelijamyönteiseksi julistautuneelta hallitukselta toimia opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen. Entisenkaltaista yhteisöllisyyttä ei voi kukaan vielä tarjota, mutta kunnollista ensiapua jaksamisongelmiin on saatava välittömästi.

Liian monen korkeakouluopiskelijan jaksaminen on veitsenterällä, ja uupumustilastot ovat synkempiä kuin koskaan (siirryt toiseen palveluun). Pahimmillaan työelämään siirtyy tulevina vuosina valtava määrä valmiiksi loppuunpalaneita alansa ammattilaisia.

Kaikkien opiskelijoiden julkinen syyllistäminen pienen porukan ylilyönneistä ei auta yhtään.

Yli 200 opiskelijajärjestöä on osallistunut opiskelijoiden jaksamista ja hyvinvointia koskevaan kannanottoon (siirryt toiseen palveluun), jossa vaaditaan esimerkiksi YTHS:n katastrofaalisen resurssitilanteen parantamista.

Uupuminen ei ole yllättävä seuraus siitä, kun opintoja on joutunut paahtamaan pienessä asunnossa vuoden päivät ilman kevyemmän hauskanpidon ja yhteisöllisyyden tunteen tuomaa vastapainoa.

Johanna Malinen

Kirjoittaja on tunnollinen yliopisto-opiskelija, joka kaipaa kipeästi edes kirjoittamaan gradua keittiönpöydän äärestä kirjastoon muiden ihmisten pariin.

Kolumnista voi keskustella 9.4. klo 23:00 asti.

Lue seuraavaksi