Hyppää sisältöön
Sonja Lindeman laittaa hiuksiaan. Hänellä on päällään romanien kansallispuku.Punaisessa ulko-ovessa lukee "Lindeman S"Sonja laittaa tyttärensä Lauran hiuksia eteisessä.Laura Lindeman laittaa pipoa päähänsä. Hänellä on pitkät tasaisesti leikatut hiukset.Laura Lindeman laittaa kenkää jalkaansa eteisessä. Äiti Sonja odottaa ovella.Romanien kansallispukuun pukeutunut Sonja Lindeman istuu kahvipöydässä. Hänellä on kaulassaan henkilökortti. Pöydällä on kasvomaski. Hänellä Rautalangasta, kristalleista ja helmistä tehtyjä koristeita ikkunassa.Kansallispuvun paidan selkäpuolella on helmin koristeltu violetti kukka.Sonja Lindemanin kuvajainen heijastuu kiiltävästä pöydän pinnasta.Esimerkkejä nominityypeistä kirjoitettuna taululle seinällä.Sonja auttaa opiskelijaa tehtävissä. Opiskelijan takin selkämyksessä lukee "my life, my rules".Sonja ja Laura Lindeman kävelevät väylällä. Laura tasapainoilee reunuskiveyksen päällä.Sonja ja Laura Lindeman istuvat odottamassa käytävällä. Lauran hiukset ovat kasvojen edessä.Sonja ja Laura Lindeman kaupassa. Laura korjaa takin kauluksen asentoa.Seinällä on puusta kaiverrettu kristuksen muotokuva.Sonja Lindeman auttaa Lauraa kotitehtävissä. Pöydällä on lasi tummaa juotavaa ja hampurilainen lautasella.Penaali ja kirjoja pöydällä.Laura Lindeman pidättelee naurua ruokapöydässä.Sonja Lindeman nauraa ruokapöydässäSonja Lindeman nauraa. Hänellä on langattomat kuulokkeet. Pöydällä on älypuhelin.Kahvikupissa lukee "friends are the family we meet along the way".

Ihan tavallinen päivä

Sonja Lindemanin mielestä olisi tärkeää keskustella enemmän siitä, miten romanit kohtaavat edelleenkin syrjintää Suomessa.

Tämän oven takana asuvat kajaanilaiset Sonja ja Laura Lindeman. Tässä jutussa seuraamme heidän yhtä arkipäiväänsä.

Aamut sujuvat Lindemanin taloudessa samaa kaavaa: Sonja herää kuudelta ja juo rauhassa kahvit, herättelee Lauran ja auttaa tätä aamutoimissa.

“Lähtö menee tulipalokiireessä. Juoksemme yleensä vuorotellen parkkipaikalta sisään hakemaan unohtuneita tavaroita.”

Sonja Lindeman

Sonja hoputtaa tytärtään pukemaan ja ohjeistaa samalla, mitä laittaa päälle.

Sonja itse kertoo käyttävänsä talvellakin vain ohutta tuulitakkia. Paksut ulkovaatteet ahdistavat ja niissä tulee kuuma.

Laura on toisella luokalla ja käy samaa koulua kuin Sonja aikoinaan.

Sonja Lindeman valmistuu keväällä nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi. Jos hyvin käy, opiskelut jatkuvat kuitenkin jo syksyllä. Hän on nimittäin hakenut opiskelemaan sosionomiksi.

Lindeman haluaa vaikuttaa siihen, että lapsilla ja nuorilla on parempi olla. Erityisesti lastensuojelu kiinnostaa häntä.

“Mutta työllistyminen jännittää. Tiedän, miten vaikea romanina on saada töitä.”

Sonja Lindeman

Lindeman kertoo korkeasti koulutetuista romanituttavistaan, jotka eivät ole saaneet edes kutsua haastatteluun, vaikka työhakemuksia on lähetetty kymmeniä.

Lindemanin mielestä anonyymirekrytointi olisi hyvä asia. Että töitä voisi hakea nimettömänä.

Samalla hän ajattelee sen olevan hieman surullista. Nimi, kun on iso osa ihmisen identiteettiä.

“Pitää luopua jostain, että saa jotain.”

Sonja Lindeman

Lindemanin mukaan moni romani luopuukin toivosta työpaikan saamisen suhteen, jos on tullut torjutuksi tarpeeksi monta kertaa.

Kello lähestyy kymmentä ja oppilaita alkaa pikkuhiljaa saapumaan kouluun. Lindeman menee auttamaan yhtä oppilasta tämän tehtävissä.

Lindeman ohjaa ammattiin opiskelevia maahanmuuttajanuoria. Enimmäkseen hän auttaa nuoria koulutehtävissä, mutta joskus myös muissa elämän ongelmissa. Kuten kerran yhtä oppilasta löytämään muuttoa varten peräkärryn.

Välillä joidenkin tehtävien opettaminen huonosti suomea puhuville oppilaille on Lindemanin mielestä vaikeaa, mutta huumori auttaa jaksamaan.

“Oppilaiden kanssa on todella hauskaa, ja me nauramme paljon.”

Sonja Lindeman

Tänään Lindeman lopettaa työt hieman aiemmin. Hänen pitää viedä tytär hammaslääkäriin.

Laura Lindemania jännittää. Hammaslääkärissä on tarkoitus paikata reikiä.

Jotta jännitys helpottaa, on hyvä puhua jostain muusta. Kuten siitä, mikä Laura Lindeman haluaisi olla isona? "Luokanopettaja."

Seuraavaksi vuorossa on kauppakäynti.

Se on välillä hermoja raastavaa. Liian usein, kun Lindeman astuu kauppaan, tyhjille käytäville ilmestyy yllättäen myyjiä tai vartijoita hiillostamaan.

“Tyypillinen stereotypia romaneista on se, että kun mustalainen astuu kauppaan, se varastaa.”

Sonja Lindeman

Kauppojen henkilökunnan ja vartijoiden kyttääminen alkoi silloin, kun Lindeman 18-vuotiaana otti käyttöön ison hameen, eli romanien kansallispuvun.

"Tällä tiedolla ja tänä päivänä valitsisin ehkä toisin."

Sonja Lindeman

Mutta nyt se on liian myöhäistä. Kun romaninainen on kerran aloittanut kansallispuvun käytön, sitä ei voi lopettaa ilman painavaa syytä. Sellainen voi olla esimerkiksi jokin terveyteen liittyvä asia.

Lindeman toivoo, että jos tytär päättää alkaa käyttää kansallispukua, se ei vaikeuttaisi hänen elämäänsä. Että maailma olisi siihen mennessä jo muuttunut suvaitsevammaksi paikaksi.

Tämän taulun on tehnyt Lauran isä.

Uskonto on monelle romanille tärkeä asia. Lindemaneilla se näkyy esimerkiksi siinä, että iltasaduksi luetaan lasten Raamattua.

Iltapäivisin Sonja auttaa Lauraa kotitehtävissä. Tänään läksyjä tuli pelkästään matematiikasta. Se on Lauran lempiaine.

Niin ei ollut aina. Aiemmin matematiikka tuntui Laurasta vaikealta, mutta kun hän pääsi pienryhmään, opiskelu alkoi sujua.

Sonja Lindeman on iloinen, että nykyään koulussa otetaan paremmin huomioon lasten oppimiseen liittyvät ongelmat.

"Minua häiritsi peruskoulussa muiden mekastus todella paljon, mutta ei sitä silloin noteerattu mitenkään."

Sonja Lindeman

Äiti ja tytär juttelevat läksyistä. Välillä vähän muustakin. Vähän väliä pöydästä kuuluu naurua.

Sonja ja Laura alkavat muistelemaan aikaa, jolloin Laura teki koko ajan erilaisia TikTokista oppimiaan jekkuja.

"Muistatko äiti sen kerran, kun et huomannut ja kaadoin sun kahvin sekaan kokista?"

Laura Lindeman

Kun läksyt on tehty ja välipala syöty, Laura lähtee yleensä viettämään iltapäivää kavereidensa kanssa. Heitä asuu samassa pihapiirissä useita.

Silloin Sonja saa viettää muutaman tunnin itsekseen. Katsella sarjoja tai siivoilla. Illalla äidillä ja tyttärellä on taas aikaa olla yhdessä.

Tekijät

TekstiEmma Hinkula
Kuvat ja videotAntti Tauriainen