1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. koronavirus

"Laki" määrää Covid-19:n lievenemään flunssaksi – totteleeko virus?

Pandemian loppu ei ratkea vain virusta katsomalla, sillä monimutkaisessa yhtälössä kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanoo professori Pekka Nuorti.

koronavirus
Sohvalla istuva, huopaan kietoutunut nainen niistää. Koira katselee.
Muutama päivä pientä kuumetta ja vähän köhää – sellaisetko oireet koronapandemiasta jäävät muistoksi? Kuvituskuva.Andriy Popov / AOP

Yhdysvaltalainen mikrobiologi ja immunologi Theobald Smith tiivisti 140 vuotta sitten tartuntatautien ja niihin sairastuneiden suhteen periaatteeksi, joka nyt COVID-19-pandemian aikana herättää toivoa taudin hiipumisesta kausivaivaksi, harmilliseksi mutta harvalle vaaralliseksi.

Smith oli huomannut karjatauteja tutkiessaan, että uudelleen saadut tartunnat aiheuttivat selvästi lievemmät oireet kuin ensimmäinen. Siitä hän päätteli, että taudinaiheuttaja eli patogeeni ja sen isäntäeläin pääsevät aikaa myöten suhteellisen sopuisaan suhteeseen.

Hän nimesi päätelmänsä "alenevan virulenssin laiksi". Virulenssi on mikrobien ominaisuus, joka määrää, miten herkästi tartunta johtaa sairauteen ja miten vakava tai suorastaan tappava sairaus tartunnasta koituu.

Smithin laki on saanut tukea siitä logiikasta, ettei viruksen tai muun patogeenin kannata olla isännälleen liian vaarallinen. Patogeeni ei ehdi levitä eteenpäin, jos isäntä saa niin vakavia oireita, että eristäytyy tai jopa kuolee heti.

Patogeenin kannalta tehokkainta on mutatoitua sellaiseksi, etteivät oireet häiritse isäntää liikkumasta ja levittelemästä taudinaiheuttajaa. Ehkä hän ei edes tiedä, että hänellä on tartunta.

Mutta käykö niin aina tai edes melkein aina? Onko virulenssin hiipuminen laki, kuten Theobald Smith ajatteli?

Mustavalkoinen kasvokuva parakkaasta lääkäristä.
Theobald Smith aloitti uransa mikrobiologina lihateollisuuden palveluksessa tutkimalla sikojen ja nautojen sairauksia, jotka levisivät joukkokuljetuksissa kaupungistumisen kasvattaessa niiden tarvetta. Harvardin yliopiston professoriksi edenneen Smithin saavutuksiin kuuluu muun muassa Salmonella-bakteerisuvun löytäminen. Alpha Stock / AOP

COVID-19-tautia aiheuttavalle SARS-CoV-2:lle tapahtuu samaa kuin viruksille yleensäkin: kun se lisääntyy kopioimalla itseään isäntäsolussa, kopiointivirheitä eli mutaatioita tapahtuu tuon tuosta.

SARS-CoV-2:lla virheiden syntyvauhti on suhteellisen hidas, mutta yksittäisten virusten perimän avaavassa sekvensoinnissa eri puolilla maailmaa on silti löytynyt kymmeniätuhansia mutaatioita.

Valtaosalla ei ole vaikutusta tarttuvuuteen tai virulenssiin. Jos tässä jutussa sattuu kirjoitusvirheen vuoksi lukemaan "vrius", se ei estä ymmärtämästä sisältöä oikein. Virukselle hyödyttömät – saati haitalliset – genomin kirjoitusvirheet eivät yleisty, mutta niin voi käydä, jos mutaatio sattuukin olemaan virukselle eduksi.

SARS-CoV-2:sta on nyt liikkeellä mutaatioista syntyneitä variantteja, jotka ovat selvästi tarttuvampia kuin Kiinassa runsas vuosi sitten sekvensoitu ensimmäinen versio.

Suomessakin yleistyvä brittivariantti B.1.1.7 on laajimmalle levinnyt uusi variaatio. Yhdysvalloissa tartuntatautivirasto CDC totesi sen viime viikolla maan yleisimmäksi koronatartuntojen aiheuttajaksi.

Onko myös virulenssi lisääntynyt, eli aiheuttaako B.1.1.7 vakavampia oireita ja enemmän kuolleisuutta kuin aiemmin kiertäneet kannat? Siitäkin on saatu tutkimuksissa viitteitä.

Laboratorion ikkunan läpi otettu kuva suojapukuisesta tutkijasta.
Meksikossa Guadalajaran yliopistossa tutkittiin helmikuussa neljältä potilaalta havaittua mahdollista uutta meksikolaista SARS-CoV-2-varianttia.Francisco Guasco / EPA

Jos B.1.17 on virulentimpi kuin SARS-CoV-2:n alkuperäiskanta, tauti rikkoo Smithin lakia – ainakin tilapäisesti.

Optimisti voi muistuttaa, miten kävi sata vuotta sitten. Arviolta puoli miljardia ihmistä sairastuttaneen ja 50 miljoonaa tappaneen espanjantaudin toinen aalto oli vakavampi kuin ensimmäinen. Sitten tauti alkoi laantua, ja nykyään sen perilliset ovat kausi-influenssoja.

Viime kuussa Science-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) julkaistu yhdysvaltalainen tutkimus arvioi, että muutaman vuoden tai viimeistään muutaman vuosikymmenen päästä SARS-CoV-2 aiheuttaa enää samanlaisia lieviä hengitystietulehduksia kuin ihmisissä vanhastaan kiertelevät neljä koronavirusta.

Hypoteesi perustuu yhteen lupaavaan ominaisuuteen: SARS-CoV-2:n on todettu aiheuttavan vain hyvin harvoin vakavaa tautia lapsille.

Aiempien tutkimusten perusteella noin 15 prosenttia lasten hengitystieinfektioista on kahden ennestään tutun koronaviruksen aiheuttamia. Useimmiten ensimmäinen tartunta saadaan alle kuusivuotiaana. Immuniteetista näyttää jäävän rippeitä lieventämään oireita myös aikuisena.

Kokonaan virus tuskin katoaa

Aniharva optimistikaan näyttää uskovan COVID-19:n katoavan maapallolta kokonaan, vaikka neljä kymmenestä Naturen kyselyyn vastanneesta tutkijasta arvioi, että länsimaissa se on mahdollista hyvän rokotuskattavuuden ja hygienian ansiosta.

Käsienpesu ja muut koronaohjeet ovat hillinneet myös influenssojen ja muidenkin hengitystieinfektioiden leviämistä – influenssakausi ei ole Suomessa edes käynnistynyt, kertoo THL – mutta tavallisesti influenssat vaativat maailmassa noin 650 000 ihmisen hengen kaudessa.

Influenssarokotteet ovat kohtalaisen tehokkaita mutta eivät likikään sataprosenttisia, ja niiden teho vaihtelee kausien välillä.

Virustaudin hävittämisestä kokonaan rokottamalla on toki yksi esimerkki, isorokko, mutta influenssat ovat osoittaneet, miten liukkaita virukset ovat livahtamaan lääketieteen uutteriltakin yrityksiltä.

Epidemioilla ja pandemioilla on sitä paitsi paljon muitakin kuin pelkästään patogeeniin liittyviä puolia.

SARS-CoV-2:n hävittäminen koko maailmasta on yhtä mahdotonta kuin yrittää rakentaa kivetty polku Kuuhun.

Minnesotan yliopiston epidemiologi Michael Osterholm Nature-lehdessä

Niin paljon kuin SARS-COV-2:ta onkin sekvensointu – eiköhän jo enemmän kuin muita viruksia yhteensä – virologista tietoa COVID-19:n hiipumisen ennustamiseksi on sittenkin yhä vähän.

Tieteet ovat malttilaji. Espanjantaudista oli 90 vuotta, kun tutkijat kertoivat selvittäneensä syyn pandemian tappavuuteen. Viruksen tietyt kolme geeniä heikensivät sairastuneiden keuhkoputkia ja keuhkoja niin, että viruksen perässä pääsi iskemään bakteeritulehdus.

Tampereen yliopiston epidemiologian professorin Pekka Nuortin mukaan on hyödyllistä katsoa myös historiaan, kun yritetään mallintaa COVID-19-pandemian hiipumista. Kannattaa myös katsoa muutakin kuin pelkkää virusta, Nuorti sanoo.

Hänkin tosin lisää, että kävipä miten tahansa, SARS-CoV-2:n kanssa kyllä joudutaan elämään lähitulevaisuus ja virusta on aivan mahdoton eliminoida maailmasta kokonaan.

Toistaiseksi ollaan aivan alussa, sillä väestötasolla rokotteita on liiennyt erittäin vähän muualle kuin vauraisiin maihin. Maailma terveysjärjestö WHO kertoi viime viikolla, että köyhät maat olivat saaneet vain 0,2 prosenttia maailman koronarokoteannoksista.

Lähikuva rokotteen pistämisestä olkavarteen.
Eteläafrikkalainen terveydenhuollon työntekijä sai koronarokotuksen helmikuussa, kun Etelä-Afrikka käynnisti rokotukset. Maanosansa varakkaimpana valtiona se kykenee saamaan rokotteita paljon paremmin kuin Afrikka yleensä.Nic Bothma / EPA

Klassinen patogeeni-isäntä-ympäristö-kolmio, agent-host-environment, antaa hyvän pohjan sen ymmärtämiselle, miten monimutkainen pandemioiden dynamiikka on, Pekka Nuorti sanoo.

– Muutokset kaikissa kolmion kärjissä vaikuttavat. Pelkästään virus ei muutu, vaan kokonaisuus. Virus tietysti mutatoituu ja tulee variantteja, mutta myös isännässä eli ihmisessä tapahtuu paljon muutoksia.

Sairastetut infektiot ja rokotukset ovat synnyttämässä väestöimmuniteettia, joka vaikuttaa siihen, miten pandemian hiipumisen dynamiikka toimii. Myös yksilöiden immuniteetti voi ajan kuluessa hiipua.

Kolmion ympäristökärkeen vaikuttavat kansanterveystoimet – testaukset, tartuntojen jäljitys, eristykset ja karanteenit ja myös paljon puhuttavat ei-lääketieteelliset rajoitukset. Myös ihmisten käyttäytyminen on yksi tekijä: etäisyydet, maskit ja käsihygienia.

– Pandemioissa on oikeastaan paljon analogista ilmastonmuutokseen tai sen terminologiaan, sanoo Suomen Akatemian Ilmastonmuutos ja terveys -ohjelman johtoryhmään kuuluva Nuorti.

Ilmastonmuutos vaikuttaa melkein mihin tahansa asiaan melkein millä tahansa mekanismilla, myös epäsuorasti. Ilmastonmuutoksen tavoin myös pandemialla on paljon ennakoimattomia heijastevaikutuksia, hän lisää.

Paljon on sellaistakin, mistä tiede tietää, ettei se tiedä, ja toisaalta asioita, joista ei tiedetä sitäkään.

Kolmiomalli, jonka kulmat ovat patogeeni, isäntä ja ympäristö.
Vaikuttavien tekijöiden agent-host-environment-kolmiossa patogeeni on vain yksi kulma. Anniina Wallius / Yle

Se, että virulenssi lopulta aina heikkenee, koska ärhäkkä ja nopeasti tappava virus ei pysty leviämään tehokkaasti, on Pekka Nuortin mielestä vähän liian helppo päätelmä.

– HIV on hyvä esimerkki, ja onhan niitä muitakin, jotka eivät ole virulenssiltaan muuttuneet mihinkään. Isorokkokaan ei satojen vuosien aikana lieventynyt, ja esimerkiksi denguekuume on muuttunut pahemmaksi, hän muistuttaa.

Entä asia, johon monet Suomessa panevat nyt toivonsa, pian koittava kesä? Suomessa COVID-19 helpotti viime kesänä. Maailmanlaajuisesti oli toisin.

– Ainakin viime vuonna oli hyvin vaikea nähdä globaalisti vuodenaikaisvaihtelua. Yhdysvalloissa oli keskellä kesää erittäin hankala tilanne, eivätkä Brasilian lämpö ja kosteus näytä tällä hetkellä auttavan, Nuorti sanoo.

Hän arvelee, että kausivaihtelua alkaa näkyä sitten, kun virus on jo aikansa kiertänyt väestössä ja sairastuttaa lähinnä uusia lapsipolvia.

– Tässä vaiheessa, kun suurin osa väestöstä on vielä alttiina, virus on kuin metsäpalo. Se menee sinne, missä on polttoainetta.

Kolme miestä seisoo rinnakkain, kaikkien kasvoilla on hengityssuojain.
Espanjantautia vastaan yritettiin suojautua keinolla, joka näyttää nyt perin tutulta. Kuva on Albertasta Kanadasta vuodelta 1918.AOP

Pandemioiden kulkua miettiessä espanjantauti palaa väkisin mieleen. Se hiipui neljän aallon ja kahden vuoden jälkeen. Patogeeni tosin oli lintuinfluenssavirus, ei korona, ja aika oli toisenlainen. Ei ollut massaturismia – vaikkakin oli maailmasota joukkojensiirtoineen – eikä toisaalta rokotteitakaan.

Epidemiologian professori Pekka Nuorti sanoo miettineensä viime ajat niin tiiviisti COVID-19:ää, että espanjantauti vaatii vähän muistuttelua.

Tietysti silloinkin vaikuttivat samat asiat kuin nyt, immuniteetti ja ehkä virusten keskinäinen interaktio, hän sanoo. Myös maskipakkoja oli, joukkotilaisuuksia kiellettiin ja etäisyyksiä määrättiin pitämään.

Lopulta espanjantauti hävisi, ei kokonaan, vaan taka-alalle, josta viruksen jälkipolvet ovat sittemmin antaneet panoksensa kausi-influenssoihin. Ne olivat mukana myös vuoden 2009 sikainfluenssapandemiassa. Miten se loppui?

– Riippuu siitä, miten loppuminen määritellään. Kantahan on influenssarokotteessa tänäkin vuonna, sanoo Nuorti.

Historia osoittaa, että pandemioiden loppu on harvoin – jos koskaan – siisti tai helppo, ja sen täsmällinen ajoittaminen on jokseenkin mahdotonta.

Bristolin yliopiston lääketieteen ja terveydenhoidon historian tutkija Agnes Arnold-Forster The Conversation -lehdessä

Kaiken kaikkiaan Pekka Nuorti on sitä mieltä, ettei pandemioiden ja epidemioiden kulussa voi nähdä lakia. "Jos olet nähnyt yhden pandemian, olet nähnyt yhden pandemian", hän summaa.

– Jos täytyy spekuloida isoa kuvaa eli miettiä systeemin kannalta, niin kaikkiin tilanteisiin sopivia lakeja on lopulta hyvin vähän.

Edes SARS-CoV-virus ei ole täysin samaa maata SARS-CoV-2:n kanssa, niin lähisukulainen kuin onkin. SARS-CoV aiheutti vuonna 2003 Kiinassa ja neljässä muussa maassa epidemian, jossa sairastui runsaat kahdeksantuhatta ihmistä ja kuoli 774.

– SARS-ykkösen latenssiaika oli pidempi kuin tällä kakkosella. Kun potilaat tulivat tartuttaviksi, he olivat jo niin sairaita, että heidät pystyttiin tunnistamaan. Oireetonta tartuttamista ei ollut. Siksi sen tartunnanjäljitys, eristys ja karanteeni olivat niin tehokkaita, Nuorti kertoo.

Kesällä SARS katosi. Sen pelättiin palaavan syksyllä, mutta niin ei käynytkään.

– Kansanterveysnäkökulmasta varmasti suurin syy SARSin saamisessa kuriin oli se, että opittiin se seuranta, tunnistus ja karanteeni. Mutta miksi SARS ei tullut koskaan takaisin? Vastausta en ainakaan minä tiedä.

SARS-CoV-2-viruksia potilaan kudoksissa siniseksi väritettyinä.
Yhdysvaltain ensimmäiseltä tiedetyltä COVID-19-potilaalta eristettyjä SARS-CoV-2-viruksia elektronimikroskoopin kuvassa sinisiksi väritettyinä. Pekka Nuorti kertoo tutkimusten osoittaneen, ettei tauti suinkaan sujahtanut Yhdysvaltoihin noin vain, vaan alkoi levitä vasta, kun oli tullut maahan useita kertoja. Suurin osa COVID-19-tartunnan saaneista ei levitä virusta eteenpäin.CDC

Länsimaat reagoivat COVID-19:ään melko hitaasti. Ei kai uskottu, että tällä kertaa pandemia todella saattaisi karata käsistä, kun sikainfluenssakin oli loppujen lopuksi jäänyt paljon pelättyä pienemmäksi pandemiaksi. Ensi kerralla reaktio ehkä on toinen.

Ihan varmasti tästä pyritään saamaan kaikki mahdollinen oppi, sanoo Pekka Nuorti.

Kun COVID-19 alkoi levitä vuosi sitten, lähes kaikilla Euroopan mailla oli varautumissuunnitelma influenssaviruksen aiheuttamaan pandemiaan.

– Ne käsikirjat kaivettiin esiin ja alettiin puhua lievittämisestä ja käyrän alentamisesta. Oikeastaan mitään muuta ei ole tehtävissä, jos influenssapandemia lähtee liikkeelle eikä siihen ole rokotuksia.

SARS-CoV-2 kuitenkin leviää eri tavoin, ryppäissä. Jatkossa tulee varautua moniin virustyyppeihin, ei vain influenssoihin, Nuorti sanoo.

Vanha normaali tuppaa unohtumaan

Virus adaptoituu. SARS-CoV-2 muuttui lepakkoviruksesta sellaiseksi, että se alkoi tarttua ihmiseen, ehkä jonkin väli-isännän kautta. Ihmissoluissa viruksesta syntyy uusia muunnoksia.

Mutta niin adaptoituu myös pandemian keskellä elävien ihmisten ajattelutapa, sanoo Pekka Nuorti. Me totumme uuteen tilanteeseen, ja ajattelussamme perustaso siirtyy.

–Harva enää muistaa, että matkustamisessa turvallisen maan raja oli 25 tartuntaa sataatuhatta ihmistä kohden. Nyt ajatellaan, että olisipa kiva, jos tartunnat olisivat 50:n tai sadan tasolla, niin kuin ennen joulua, puhumattakaan loppusyksyn luvuista.

Tottuminen on kavalaa, Nuorti sanoo. Se voi kääntää tartunnat uuteen nousuun.

Rivi lentokentän tyhjiä check-in-tiskejä.
Ateenan kansainvälinen lentoasema typötyhjänä viime marraskuussa. Suomalaistenkin halu päästä taas matkailemaan ulkomaille on yksi tekijöistä, jotka vaikuttanevat siihen, milloin COVID-19-pandemia päätetetään poliittisesti loppuneeksi. Yannis Kolesidis / EPA

Pandemiako siis saattaa loppua sosiaalisesti tai poliittisesti, ennen kuin lopun julistamiselle on lääketieteellisiä edellytyksiä?

– Se on hyvä pointti. Epidemiologina täytyy aina ensin kysyä määritelmää. Sitä, mihin kysymykseen oikeastaan haetaan vastausta. Mitä lopulla tarkoitetaan? Se saatetaan päättää talouden ja politiikan ehdoilla tai määritellä psykologisesti, paluuna normaaliin, mitä se sitten merkitseekään.

Lääketieteellisesti raja ehkä vedettäisiin siihen, että väestötasolla on kehittynyt laumaimmuniteetti, vaikka sille ei tarkkaa rajaa tiedetäkään.

– Tarvittava rokotuskattavuus todennäköisesti vaihtelee eri paikoissa. Se olisi kausittaista ja tuskin vielä pitkään aikaan globaalia, Nuorti sanoo.

Edes vauraissa maissa loppu ei ole selvä, vaikka mRNA-rokotteiden teho infektiota vastaan on osoittautunut yhden annoksen jälkeen 80 prosentiksi ja kahden jälkeen peräti 90:ksi. Rokotusten tavoiteltu kattavuus on 70 prosenttia aikuisväestöstä.

– Yksinkertaisen kertolaskun tulos on, että alle kahdella kolmasosalla ihmisistä olisi rokotesuoja, eivätkä lapset ole luvussa mukana.

Ennustaminen on vaarallista. Liikkuvia kohteita on liikaa. Emme ole koskaan ennen kokeneet tällaista reaaliaikaista evoluutiota.

Yhdysvaltain allergia- ja infektiotautien instituutin pääjohtaja Anthony Fauci The Atlantic-lehdessä

Viime kädessä avainkysymys on rokotteen suojatehon kesto, eikä siitä ole vielä tietoa. Suojan kesto määrää, kuinka usein rokote on otettava uudelleen, ja vaikuttaa myös siihen, miten pitkät välit uusilla epidemioilla on.

– Jonkinlainen endeeminen tilanne tästä kehittyy, mutta emme vielä tiedä millainen, ja se on varmasti erilainen eri paikoissa, sanoo professori Pekka Nuorti.

Hänen mukaansa suunnitelmat vaativat, että opimme elämään SARS-CoV-2:n kanssa ja vahvistamaan yhteiskunnan resilienssiä.

– Tämä ei ole ennuste vaan se, mikä pitää jatkossa huomioida.

Lue myös:

Hillitseekö kesä koronaa? Seitsemän seikkaa kausivaihtelusta ja siitä, miten se vaikuttaa tulevaan kesään

Lue seuraavaksi