1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. hyönteiset

Kirjanpainaja hyötyy ilmastonmuutoksesta – Luonnonvarakeskus esittää tiukempia varotoimia puuta tuhoavaa ötökkää vastaan

Kirjanpainajien aiheuttama tuhoala on viime vuosina ollut Suomessa varovaisesti arvioituna 15 000 – 20 000 hehtaaria.

hyönteiset
Kirjanpainajia puun kuorella.
Kirjanpainajan (Ips typographus) toukkia ja nuoria yksilöitä kuusen rungolla. Antti Pouttu / Luke

Voimalaitoksen pihalla on isoja pinoja haketusta odottavia tukkeja. Äkkiseltään ohikulkija voisi ajatella, että jos kysynnän kasvun myötä energiapuusta saa paremman hinnan kuin teollisuudelle myytävästä ainespuusta, ovat markkinat ohjanneet puun käyttöä epätarkoituksenmukaisesti.

Toisinaan syy on kuitenkin synkempi: Hyönteisten vaurioittamat rungot kelpaavat vain polttoon.

Metsiä uhkaavat tuhohyönteiset ovat Suomessa toistaiseksi pysyneet varsin hyvin kurissa. Ilmaston lämpeneminen voi kuitenkin heikentää tilannetta.

– Suomessa ollaan vielä todella hyvässä tilanteessa. Meillä kirjanpainajatuhot ovat murto-osa siitä, mitä ne ovat vaikka Etelä-Ruotsissa tai Keski-Euroopassa. Sen takia me halutaan olla lakimuutoksen kanssa ajoissa liikkeellä, jotta tilanne ei menekään niin pahaksi kuin se naapurimaissa on, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Markus Melin.

Valtakunnan metsien inventoinnin tietojen perusteella kirjanpainajien tuhoala on viime vuosina ollut noin 15 000 – 20 000 hehtaaria, mikä Melinin mukaan on kuitenkin aliarvio.

Käytännössä Luonnonvarakeskus esittää (siirryt toiseen palveluun) nyt metsätuholain tiukentamista niin, että osalla alueita puupinot pitäisi viedä pois metsistä ja teiden varsilta nykyistä aiemmin.

Etenkin suurten myrskyjen jälkeen metsiin jää helposti tuhohyönteisiä kiinnostavaa puuta. Vuositasolla kirjanpainajan takia hakataan sadoista hehtaareista tuhansiin hehtaareihin. Tarkkoja laskemia hyönteisten takia kokonaan tai osittain menetetyistä kantorahatuloista ei ole. Kantorahatulo tarkoittaa puusta saatavaa hintaa, kun puu myydään pystykaupalla.

Kirjanpainajia puun kuorella.
Kirjanpainajatoukka on saanut nimensä puuhun tekemästään kuvioinnista. Markus Melin / Luke

Lukessa on myös pohdittu, tulisiko niin ikään kuusikkoja uhkaavan juurikäävän torjuntavelvoitetta laajentaa turvemaille. Nykyisin vain kivennäismailla tehdyissä hakkuissa kannot on juurikäävän leviämisen estämiseksi käsiteltävä urealla tai harmaaorvakkaa sisältävällä liuoksella. Harmaaorvakka on juurikäävän kanssa kilpaileva sienilaji, joka kykenee valtaamaan kannon ennen juurikääpäsienen iskeytymistä.

– Juurikääpää kannattaa torjua siellä missä sitä ei vielä ole. Jos se johonkin paikkaan tulee, se on todella kinkkinen hävittää. Juurikääpä estää kuusen kasvatuksen, oli se sitten jatkuvaa tai jaksollista, Melin kertoo.

Puuta lahottavan juurikäävän ongelmallisuutta lisää se, että Luken tutkimuksissa sen on havaittu leviävän kantojen ja juurakoiden kautta myös alueelle nouseviin ja istutettuihin uusiin kuusentaimiin. Torjunta on siis tärkeää sekä pääte- että poimintahakkuissa.

Mutta kun sekä kirjanpainajat että juurikääpä ovat nimenomaan kuusikkojen riesoja, onko Suomessa metsien uudistamisessa tehty virhe, kun kuusikkoja on suosittu muiden puulajien kustannuksella?

– Sitä pidetään tutkijoiden piirissä riskinä. Se tiedetään, että kuusi ei ylipäätään kestä kuumuutta ja kuivuutta niin hyvin kuin muut puulajit. Lisäksi sen tuholaiset hyötyvät lämpenevästä ilmastosta.

Kirjanpainajan tuhoja metsässä.
Kirjanpainajille alttiimpia ovat tasaikäiset kuusikot. Tiina Ylioja / Luke

Kirjanpainajille kaikkein alttiimpia ovat tasaikäiset kuusikot, jotka kasvavat liian kuivilla mailla. Kirjanpainajatuhojen välttämiseksi jatkuva kasvatus on avohakkuita parempi vaihtoehto, koska tuolloin lähellä on myös nuoria puita, joita kirjanpainaja ei käytä. Täytyy vain muistaa, että juurikääpäalueilla sekään ei auta.

– Kuusi on tosi tuhoaltis sille, mitä ilmastonmuutos meille on tekemässä. Sitä ei pitäisi missään nimessä laittaa sellaiselle kasvupaikalle, minne se ei kuulu. Kirjanpainajatuhojen välttämiseksi sekametsäisyys ja monipuolinen metsän rakenne olisi parempi vaihtoehto. Juurikääpäalueilla puulajin vaihto kuusesta koivuun on varmin keino, jos taudista haluaa eroon, sanoo Melin.

Kuusien suosiota selittää osin se, että toisin kuin männyt, kuuset eivät yleensä maistu hirville. Hyvälää kasvupaikalla kuusikot ovat myös selvästi mäntymetsiä nopeakasvuisempia.

– Jos jatkuva kasvatus johtaa vain kuusettumiseen, niin se ei toki ole hyvä tilanne koska silloin ne isoksi kasvavat kuuset eivät koskaan pääse isoiksi kirjanpainajan takia. Valitettavasti liian moni jatkuvan kasvatuksen kohde, jos niistä ei pidetä huolta, kuusettuu.

Joka tapauksessa, ilmastonmuutoksen myötä, mahdolliset hyönteistuhot uhkaavat metsäomaisuutta aiempaa enemmän.

Metsänhoitotoimista huolehtimisen ja sääntöjen noudattamisen ohessa niitä vastaan voi suojautua vakuutuksella.

– Kyllä metsävakuutus kannattaa aina olla tänä päivänä. En mistään hinnasta itse jättäisi metsävakuutusta pois. Jos olet tarpeeksi pohjoisessa ja ei ole hyönteistuhoja, niin sitten on lumituhoja, sanoo Melin.

Kirjanpainaja
Kuvatoimiston välittämä otos täysikasvuisesta kirjanpainajasta. Ullstein Bild / AOP

Hyönteistuhot kattava vakuutus auttaa myös silloin, jos hyönteistuhot leviävät omilta tiluksilta naapurin metsiin. Metsänomistaja voi joutua niistäkin vastuuseen.

Luonnonsuojelualueiden osalta tilanne on toinen. Niiltä leviävät hyönteistuhot korvaa valtio.

Toisaalta, jos hyönteisten monia vuosia sitten tuhoamat rungot ovat jääneet metsään, voivat huolet olla jo ohi.

–Täysin kuolleita runkoja ei tarvitse kuitenkaan poistaa, ne kannattaa jättää edistämään luonnon monimuotoisuutta. Niissä yleistyvät petokuoriaiset, jotka syövät kirjanpainajia, lohduttaa Melin.

Juttua muutettu 12.04.2021 klo 10.30 ja 11.00: Korjattu otsikkokuvan ottajan nimi: Kuvan on ottanut Antti Pouttu, ei Markus Melin. Täydennetty kolmannen kuvan jälkeisessä kappaleessa olevia Melinin kommentteja sekametsäisyyden, puulajin vaihdon ja kuusettumisen osalta.

Lue seuraavaksi