1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Psykoterapeutit

Terapiaa kalvaa epätasa-arvo: hoitoon pääsevät korkeasti koulutetut naiset kuten Laura, mutta hänkään ei jaksa etsiä terapeuttia

Mielenterveysongelmat eriarvoistavat suomalaisia: he jotka tarvitsevat eniten terapiaa, saavat sitä vähiten.

Psykoterapeutit
kuvituskuva psykoterapia
Laura sairastaa ahdistuneisuushäiriötä.Antti Haanpää / Yle

32-vuotias Laura oli musertua luettuaan postin tuoman kirjeen. Elettiin maaliskuun puolta väliä, keli oli kirkas ja lunta maassa enemmän kuin vuosiin.

Krjeessä luki: Olet hakenut Kelalta kuntoutuspsykoterapiaa, tarvitsemme lisätietoja.

Lisätieto oli terapeutin nimi. Sitä Lauralla ei ollut. Aikaa terapeutin löytämiseksi olisi kaksi viikkoa.

– Tuli toivoton olo. Ajattelin, että nytkö tämä loppuu.

Lauran kotikaupungissa on 509 psykoterapeuttia, mutta kuinka moni heistä voisi ottaa uusia asiakkaita? Sitä tietoa ei löytynyt mistään. Ei edes Kelan nettisivuilta.

Olisi aloitettava salapoliisityö: soitettava kymmeniä puheluita, kirjoitettava satoja viestejä ja kerrottava yhä uudestaan, miksi tarvitsee terapiaa. Se tuntui Laurasta ylitsepääsemättömältä. Samaan sähköpostirumbaan ryhtyvät vuosittain tuhannet suomalaiset.

Mielenterveyden häiriöt suistavat suomalaisia ennenaikaiselle eläkkeelle enemmän kuin mikään muu sairaus. Silti avun saaminen on epätasa-arvoista: useampi kuin joka toinen (siirryt toiseen palveluun) lievää tai keskivaikeaa mielenterveyden häiriötä sairastava jää kokonaan hoidon ulkopuolelle.

Viime vuonna Kelan tukemassa 1–3-vuotisessa kuntoutuspsykoterapiassa, siis siinä samassa, jota Laura on hakenut, kävi 56 682 ihmistä. Se on enemmän kuin Mikkelissä asukkaita.

Kun laki kuntoutuspsykoterapiasta tuli voimaan 2011, siinä kävi 18 000 ihmistä. Kymmenessä vuodessa Kela-terapiassa kävijöiden määrä on moninkertaistunut, eikä loppua näy.

Laura hakeutui viime syksynä työterveyspsykologille. Sieltä hän pääsi psykiatrille. Nopea hoitoonpääsy onnistui, koska hänellä on kattava työterveyshuolto. Kaikilla sitä ei ole.

Kelan kuntoutusterapiaan pääsee, jos on diagnoosi työ- ja opiskelukykyä uhkaavasta mielenterveyden häiriöstä. Ennen kuin sitä voi hakea, on pitänyt saada asianmukaista hoitoa vähintään kolme kuukautta. Tie terapiaan on kivinen ja voi viedä vuosia.

Laura oli onnekas: hän sai diagnoosin puolessa vuodessa. Se oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Laura ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään, koska pelkää, että mielenterveysongelmista puhuminen voi vaikuttaa siihen, miten häneen suhtaudutaan työelämässä.

psykoterapeutti Thea Strandholm
“Terapiaan pääseminen on hidasta, kallista ja monimutkaista. Kaikki eivät jaksa viedä prosessia loppuun”, sanoo psykoterapeutti Thea Strandholm. Antti Haanpää / Yle

Eniten yhteiskunnan tukemassa Kelan kuntoutuspsykoterapiassa käyvät korkeasti koulutetut, keskiluokkaiset naiset, sellaiset kuin Laura. Mielenterveysongelmista kärsivät eniten vähemmän koulutetut ja köyhät.

Tuliko psykoterapiasta luokkakysymys?

Miksi terapiaa ei saa terveyskeskuksesta?

Kurkkua kuristaa, sydän hakkaa, hengitys salpautuu. Lauralla oireet alkoivat jo yläasteella. Masennuslääkkeitä hän kokeili ensimmäisen kerran 19-vuotiaana, sitten 23-vuotiaana.

Käynnit työterveyspsykologin luona ovat antaneet Lauralle eväitä ahdistuksen hallintaan. Mutta se ei riitä. Olisi päästävä pintaa syvemmälle.

– En tiedä itsekään, mistä se tulee. Haluaisin tunnistaa, mikä ahdistuksen aiheuttaa ja oppia katkaisemaan ketjun.

Mutta Laura ei pysty siihen yksin.

Ylivoimaisesti suurin syy kuntoutuspsykoterapiaan hakeutumiseen on masennus. Ahdistuneisuushäiriö, josta Laura kärsii, on toiseksi yleisin syy.

Laurakin olisi saattanut selvitä lyhyemmällä hoidolla, esimerkiksi 10–20 kerran psykoterapialla, jos sellaista olisi saanut. Mutta matalan kynnyksen apua, jota tarjottaisiin terveyskeskuksesta ilman lähetettä, ei ole riittävästi. Siksi ongelmat pitkittyvät. Sekin lisää terveyseroja.

Usein masentuneelle tyrkätään käteen pilleripurkki, vaikka vaikuttavampaa olisi (siirryt toiseen palveluun)terapian ja lääkkeiden yhdistelmä.

Kaikki Ylen haastattelemat asiantuntijat sanovat, että ihmiset hakeutuvat pitkiin Kela-terapioihin siksi, ettei mielenterveysapua saa muualta. Myös Laura haki siitä syystä Kela-terapiaa.

Pitkät hoidot eivät kuitenkaan sovi kaikille. On oltava kykyä, halua ja aikaa työskennellä itsensä kanssa.

– Moni tulisi autetuksi lyhyemmälläkin hoidoilla. Silloin kuntoutuspsykoterapiaan pääsisivät helpommin ne, joille se on todella tarpeen, sanoo suunnittelija Eija Lehtinen Kelasta.

Kela-terapiassa käydään keskimäärin kolmekymmentä kertaa. Kolmannes asiakkaista käy siinä vuoden, kolmannes kaksi vuotta ja kolmannes kolme vuotta.

Pituus ei kuitenkaan ole niiden ainoa ongelma.

Ketkä pääsevät terapiaan?

Lauran ikäiset 25–34-vuotiaat käyvät eniten Kela-terapiassa. He olivat kurahousuikäisiä, kun Suomi rämpi 1990-luvun lamassa. Moni on ollut itselleen armoton ja kantanut taakkoja. Niin teki Laurakin, ja se näkyy nyt.

Hän on suorittanut kaksi ammattikorkeakoulututkintoa ja tienaa mukavasti. Laura on tehnyt luokkanousun, eikä terapia ole rahasta kiinni.

Kelan korvaus on 57,60 euroa per terapiakäynti. Omasta pussista maksettavaa jää 30–50 euroa kerralta. Kuukaudessa se tekee 120–200 euroa.

Summa voi olla kynnyskysymys esimerkiksi pienipalkkaiselle yksinhuoltajalle, vaikka psykoterapian omavastuuosuuteen on mahdollista saada toimeentulotukea.

kuvituskuva psykoterapia
Terapeuttia etsivälle suositellaan koekäyntiä kolmella psykoterapeutilla. Lauralle koko ajatus on mahdoton, koska vapaita aikoja ei ole. Antti Haanpää / Yle

Kela-terapian asiakkaista puolet on työssäkäyviä (siirryt toiseen palveluun), toiseksi eniten on opiskelijoita. Työttömät ovat väliinputoajia.

Useat kansainväliset tutkimukset (siirryt toiseen palveluun) todistavat, että köyhyys, huono-osaisuus ja mielenterveyden häiriöt kasautuvat.

Masennus on pelkän peruskoulun käyneillä kaksi kertaa yleisempää kuin korkeammin koulutetuilla. OECD:n raportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) Suomessa tulojen yhteys masennukseen on suurempi kuin EU-maissa maissa keskimäärin.

Psykoterapiassa siis vallitsee eräänlainen kohtaanto-ongelma. Sitä saavat vähiten ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Tämä on havaittu Kelassakin.

– Kaikki eivät osaa hakea terapiaa. Vaikka tavoitteena on, että jokainen ihminen saisi sen mittaisen avun ja juuri sillä hetkellä kuin sitä tarvitsee, sanoo Eija Lehtinen.

Kelan tukemassa terapiassa käyvät eniten Lauran kaltaiset hyvin koulutetut naiset Uudeltamaalta ja vähiten duunarimiehet Kainuusta. Kela-terapiassa kävi viime vuonna 21 691 uusimaalaista ja 380 kainuulaista. Myös asukaslukuun suhteutettuna etelässä käydään terapiassa paljon enemmän kuin syrjäkylillä.

Veronmaksajille terapiakäynnit maksoivat yhteensä sata miljoonaa euroa.

psykoterapeutti Thea Strandholm
Psykoterapeutit myyvät tällä hetkellä ei-oota. "Ei on asiakkaalle hylkäämiskokemus" , sanoo psykoterapeutti Thea Strandholm. Antti Haanpää / Yle

Valikoivatko terapeutit asiakkaitaan?

Psykoterapia on bisnes. Kun kysyntä ylittää tarjonnan, vallitsevat myyjän markkinat. Monet Ylen haastattelemat terapeutit kertovat, että psykoterapeutit valikoivat potilaitaan. Kukaan ei halua kommentoida asiaa omalla nimellään.

– On helpompi ottaa pärjäävämpi asiakas, koska pitkät terapiat tuovat emotionaalista kuormaa, sanoo eräs kokenut psykoterapeutti.

Terapiatalo Kompin johtavalle psykologille, psykoterapeutti Thea Strandholmille kyselyitä voi tulla kymmenen päivässä.

Hän hoitaa muun muassa Lauran kaltaisia ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa. Vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Strandholmin mukaan syynä on se, että Kela-terapiaan ohjautuu joskus liian sairaita ihmisiä, jotka olisivat järeämmän psykiatrisen avun tarpeessa. He tarvitsisivat sosiaalityöntekijää, sairaanhoitajaa, päihdehoitoa, jopa sairaalaa.

– Mitä huonommassa kunnossa potilas on, sitä raskaampi on Kelan monimutkainen hakuprosessi, sanoo Strandholm.

Valviran rekisterin mukaan psykoterapeutteja on Suomessa 8 376. Se on enemmän kuin koskaan. Kuitenkin kolmannes psykoterapeuteista on jo eläkeiässä, yli 65-vuotiaita.

Psykologiliiton mukaan terapeuttipulasta puhuminen on harhaanjohtavaa.

– Psykoterapiaan kyllä pääsee, mutta pulaa on pitkiä hoitoja tekevistä psykoterapeuteista, joilla on Kela-pätevyys, sanoo puheenjohtaja Annarilla Ahtola.

Tarjolla olisi perheterapiaa, ryhmäterapiaa ja omakustanteista yksilöterapiaa. Sellaiseen saa ajan nopeasti, mutta silloin pitää olla valmis maksamaan 90–110 euroa kerralta.

– Pitäisikö laittaa kulhoon sata terapeutin nimeä, nostaa sieltä yksi ja soittaa hänelle, miettii Laura.

Asiat, joista Laura ennen nautti, ovat muuttuneet ahdistaviksi.

Esimerkiksi autoilu: hän pelkää menettävänsä auton hallinnan tai että hirvi tulee vastaan. Entä jos kaikki kyydissä olevat kuolevat?

Hänen tavoitteensa on kelvata itselleen ja muille sellaisena kuin on. Yksi syy siihen, ettei Laura ole koskaan uskaltanut haaveilla äitiydestä, on ahdistus.

– Pelkäisin, että lapseni kidnapataan tai häntä kiusataan tai että hän alkaisi käyttää huumeita. Tiedän, että en kestäisi sitä huolta. Se ei loppuisi ikinä.

Jutun teossa on käytetty tilastotietoja Kelan kuntoutuspsykoterapian saajista vuosilta 2011–2020.

Lisätietoja on saatu myös Husin psykiatrian ylilääkäri Suoma Saarnilta, Turun yliopiston tohtorikoulutettava Boris Bakkumilta, psykoterapeutti Reetta Aalto-Setälältä, psykoterapeutti Anna Luodolta sekä psykoterapeuttikouluttaja, Luote Oy:n toimialajohtaja Outi Havialta.

Lähteenä käytetty kertomuksia terapian etsimisestä, joita kertyi Ylelle noin 400 kappaletta.

Lue lisää:

Onnellisten saari: Hailuoto sai pienillä muutoksilla poissaolot laskuun ja säästi 350 000 euroa

Äiti, mä en olekaan hidas ja tyhmä, idässä määrätään lapsille enemmän ADHD-lääkkeitä kuin lännessä

Miksi mieli sairastuu osassa Suomea enemmän kuin muualla? Jatta, 37 vuotta, Pohjois-Karjalasta: “Olen ikäni elänyt masennuksen kanssa”

kuvituskuva psykoterapia
Pandemia on tuonut uusia ulottuvuuksia Lauran ahdistukseen. Pahinta olisi, jos joku läheinen sairastuisi minun takiani, Laura sanoo.Antti Haanpää / Yle
Lue seuraavaksi