1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. metsät

Tässä koemetsässä kokeillaan helppoa keinoa päästöjen vähentämiseen – katso animaatiosta, miten luonto korjaa itsensä

Maankäytön mahdollisuudet päästöjen vähentämiseen ovat suuremmat kuin liikenteen.

metsät
Turvemetsän päästöjen mittaussa.sasema Ränskälänkorpi Asikkala.
Asikkalassa on tehty mittauksia kasvihuonekaasuista sekä vedenpinnan vaihtelusta tilanteesta ennen hakkuuta ja nyt maaliskuisen harvennushakkuun jälkeen.Mårten Lampén / Yle

Edessä levittäytyy sankka korpimetsä korkeine kuusineen. Korven uumenista kuuluu metsätyökoneen ääni.

Kuljemme metsäkoneen jättämää uraa pitkin syvemmälle metsään. Saavumme alueelle, jossa monikymmenmetrinen mittaustorni halkoo ilmaa ja metalliset laatikot mittaavat maaperän päästöjä sen ympärillä maassa.

Puista noin puolet on kaadettu ja puolet jätetty kasvamaan.

Olemme tutkimusmetsässä Asikkalan Ränskälänkorvessa, jossa Luonnonvarakeskus (Luke) ja Ilmatieteen laitos tekevät yhteistyössä tutkimusta. Alueen omistaa UPM Kymmene.

Voiko turvepohjaisen metsän maaperän päästöjä vähentää yksinkertaisella keinolla? Sitä täällä tutkitaan. Alustavien tutkimusten vastaus on: kyllä voidaan.

On laskettu, että sillä olisi suurin potentiaali päästöjen vähentämiseen maankäyttösektorilla Suomessa.

Hiilidioksidin mittauslaitteisto paikka Ränskälänkorpi Asikkalassa.
Asikkalan koemetsässä sijaitsevan tornin laitteilla mitataan ilmakehän kasvihuonekaasuja. Kovarianssimenetelmällä tehdään samassa paikassa tiheästi mittauksia ilman virtauksesta ja tutkittavasta suureesta, kuten hiilidioksidin pitoisuudesta. Mårten Lampén / Yle

Turvemaassa tapahtuu ihmeitä

Tämäkin metsä on hiilinielu. Suolle ojitetun, turvepohjaisen metsän maaperä on kuitenkin päästölähde. Näin sen ei tarvitsisi olla.

Siksi Luonnonvarakeskuksella on meneillään tutkimuskoe Asikkalassa, jossa mitataan tarkasti, miten maaperän päästöille käy, jos metsää kohdellaan kolmella eri tavalla: annetaan metsän kasvaa, kaadetaan kaikki puut eli tehdään avohakkuu tai kaadetaan vain osa puista eli jatkuvapeitteinen metsänkasvatus.

Jo alustavat tulokset kertovat (siirryt toiseen palveluun), että turvepitoisessa metsämaassa tapahtuu melkeinpä ihmeitä, kun veden pinta saadaan oikealle tasolle. Vedenpinnan säätelyllä voidaan minimoida suometsien kasvihuonekaasupäästöt ja turvata puuston kasvu.

Katso animaatiosta, miten suolle kasvatetun metsän päästöt saadaan pienentymään:

Turvemetsän päästöjen mittaussa.sasema Ränskälänkorpi Asikkala.
Animaatio siitä, miten suometsän käsittely vaikuttaa metsän päästöihin.

Tällä hetkellä ojitettujen turvemaametsien suurin päästölähde on käsittelemättömän metsän maaperä. Kun pohjavesi on ojituksella saatu hyvin alas, turve hajoaa nopeasti ja aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Näin siitäkin huolimatta, että hiiltä sitoutuu myös kasvavaan puustoon.

Avohakkuussa ongelmaksi tulevat metaanipäästöt, kun hakkuun jälkeen vedenpinta nousee hyvin voimakkaasti. Pintakerroksessa elävät bakteerit eivät enää pysty hajottamaan metaania. Metaani on 25-kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa hakkuissa vain osa puustosta kaadetaan. Kun metsää ei myöskään ojiteta uudelleen, pohjaveden pinta saadaan sopivalle tasolle, jotta turpeessa oleva metaani ei pääse ilmakehään, vaan hapellisessa pintakerroksessa elävät bakteerit hajottavat sen.

Petri Salovaara, tutkimusinsinööri, Luke
Luonnonvarakeskusken tutkimusinsinööri Petri Salovaara tarkkailee metsässä sijaitsevan kontin sisällä olevista laitteista kasvihuonekaasujen määriä ja vedenpinnan tasoa ympäröivässä metsässä.Mårten Lampén / Yle

Käytännössä tällaiset metsät ovat runsasravinteisia, kuusivaltaisia korpia, joissa avohakkuun sijaan tehdään harvennus tavoitteena siirtyä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen ja jättää ojat koskematta. Normaali toimenpide olisi avohakkuu, kunnostusojitus, maanmuokkaus ja taimien istutus.

Tarkoitus on ylläpitää elinkelpoinen, haihduttava puusto ja antaa pohjaveden nousta hallitusti. Silloin hiilidioksidipäästöt pienenevät, mutta juuristokerros eli turpeen ylin 30 cm on hapellisissa oloissa ja hapellisessa pintaturpeessa metaania “syövät” mikrobit huolehtivat, että metaanipäästöjä ei tule.

Käytännössä runsasravinteisista ja -puustoisista suometsistä ei tule metaanipäästöjä. Suometsien puuston hiilinielu on suurempi kuin maaperästä tulevat päästöt.

Hyvin kasvava puusto pitää itse vedenpinnan riittävän syvällä, mikä vähentää ojien kunnostustarvetta.

Maaperän hiilen määrän arviointiin liittyy vielä paljon epävarmuuksia.

Puun paksuuden ja nestevirtausten mittalaite Ränskälänkorpi Asikkala.
Ihmisen aiheuttamista päästöistä tiedetään suurin piirtein, mistä ne tulevat. Samaa ei voi sanoa kaikista luonnon omista päästöistä. Siksi tarvitaan tutkimusta. Mittalaitteet mittaavat puun rungosta nesteiden virtausta Asikkalan tutkimusmetsässä.Mårten Lampén / Yle

Jatkuvapeitteinen kasvatus vähentää päästöjä

Suomessa on noin viisi miljoonaa hehtaaria metsätalouskäyttöön ojitettua suota. Näistä satoja tuhansia hehtaareja on tällaisia Asikkalan Ränskälänkorven kaltaisia ravinteikkaita suometsiä, joiden maaperä vaikuttaisi olevan merkittävä hiilen lähde eli ilmastonmuutoksen aiheuttaja.

Vedenpinnan säätelyllä voidaan minimoida suometsien kasvihuonekaasupäästöt ja turvata puuston kasvu.

– Kyse on merkittävästä päästölähteestä. Jos tätä pystytään vähentämään ja kuitenkin vielä harjoittamaan taloudellista toimintaa, niin tämä on tämmöinen win-win-tilanne oikeastaan, Luken tutkija Sakari Sarkkola sanoo.

Tällä hetkellä vallitseva metsien käsittelytapa turvemailla on avohakkuu. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus, jossa kaadetaan vain osa puista, on vielä marginaalista.

– Toivon mukaan tutkimustuloksemme antavat jatkossa entistä enemmän eväitä sille, että metsänomistajat laajemminkin ottaisivat näitä menetelmiä käyttöön, Sarkkola sanoo.

Puiden kasvuun ei tutkimusten mukaan ole vedenpinnan tason nostolla vaikutusta.

– Sillä ei ole vielä haitallisia vaikutuksia. Pohjaveden pinta voi nousta 30 senttimetrin tasolle kasvukauden lopulla ilman haitallisia vaikutuksia, Sarkkola sanoo.

Sakari Sarkkola, tutkija, Luke
Luonnonvarakeskuksen tutkija Sakari Sarkkola on tutkimusten perusteella sitä mieltä, että jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa yhdistyvät ilmasto- ja taloushyödyt.Mårten Lampén / Yle

Maankäytön mahdollisuudet päästövähennyksiin suuremmat kuin liikenteen

Maankäytön, erityisesti maa- ja metsätalouden, ilmastotoimet ovat isossa roolissa, kun Suomi pyrkii hiilineutraaliksi. Mahdollisuudet ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen vähentämiseksi ovat Luonnonvarakeskus Luken tutkimusten mukaan jopa suuremmat kuin liikenteen.

Erityisesti maa- ja metsätalouskäytössä olevien turvemaiden päästöjä voidaan Luken mukaan vähentää roimasti. Suurin potentiaali päästövähennyksiin on juuri tällaisten turvemaametsien päästövähennyksillä, koska niitä on Suomessa niin paljon.

Maankäyttäsektorin ilmastotoimenpiteet. Toimenpiteiden vaikutus hiilen poistumiseen ilmakehästä.
Maankäyttösektorin mahdollisuudet päästövähennyksiin. Laaja-alaisesti toteutettuna turvemaametsien oikeanlaisella käsittelyllä saataisiin aikaan suurimmat päästövähennykset. Nopeimmat ja helpoimmat toimet ovat Luonnonvarakeskuksen mukaan turvemaapelloilla ja metsäkadon estämisessä.Jyrki Lyytikkä / Yle

Jos Suomessa siirryttäisiin rehevissä turvemetsissä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, päästöjä voitaisiin vähentää yli kaksi miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuoteen 2035 mennessä. Turvemaiden käsittelyllä päästöt vähenevät lisäksi heti.

– Se tarkoittaisi, että kaikki ravinteiset turvekankaat, jotka puuston järeydeltään tulevat hakkuuvaiheeseen, päätehakkuun [=avohakkuu] sijaan tehtäisiin siirtyminen jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, sanoo Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää.

Kuivatettujen turvepohjaisten metsien maaperästä eli turpeesta vapautuvien kasvihuonekaasujen vaikutus hiilidioksidiekvivalenttitonneina (7 miljoonaa tonnia) vastaa neljännestä Suomen metsien hiilinieluista (28 miljoonaa tonnia).

Nopeimmat ja helpoimmat maankäytön päästövähennykset saataisiin aikaan hillitsemällä metsäkatoa, varsinkin vähentämällä turvepeltojen raivausta sekä turvemaapeltojen kuriin laittamisella.

Uusien turvepeltojen raivaaminen pitäisi Luken mukaan lopettaa heti ja käytöstä poistuvia turvepeltoja muuttaa kosteikoiksi tai metsittää.

Raisa Mäkipää, tutkimusprofessori, Luke
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Raisa Mäkipää suosittelee jatkuvapeitteistä kasvatusta reheviin, ojitettuihin suometsiin.Mårten Lampén / Yle

Metsänomistajat ja metsäyhtiöt kiinnostuneita

Lopulta tavoitteen toteutuminen on kiinni siitä, ottavatko metsänomistajat jatkuvapeitteisen kasvatuksen käyttöön.

Monet ovat menetelmästä kiinnostuneita, ja isot metsänomistajat ovat jo osittain siirtäneetkin metsiään tämänkaltaisten hakkuiden piiriin. Esimerkiksi Metsähallitus kertoo siirtyneensä turvemetsissä tähän suuntaan.

Mäkipää uskookin, että suuressa osassa turvemetsiä siirrytään jatkuvapeitteiseen kasvatukseen pikku hiljaa.

– Tämä kasvatustapa on metsänomistajalle myös taloudellisesti kannattavampi kuin kiertoaikametsätalous näillä ravinteisilla kuusivaltaisilla turvemailla. Metsänomistaja saa tuloja 15 vuoden välein, Mäkipää sanoo.

Tällä hetkellä tuet edelleen kannustavat ojien kaivamiseen, avohakkuisiin ja taimien istutukseen.

– Nykyiset tuet eivät kohtele metsänkäsittelytapoja neutraalisti ja tasapuolisesti, Mäkipää sanoo.

Lue myös:

Suometsille suositellaan jatkuvaa kasvatusta, mutta onko Suomi valmis metsänhoidon muutoksiin? Asiantuntija: "Ihmiset ovat erittäin poteroituneita omiin näkemyksiinsä"

Suomessa luotiin valtava ongelma, jonka korjaamiseen menee vuosisatoja: soista tehtiin metsää vuosia, koska sen ilmastovaikutuksia ei tajuttu

Kävimme kolmessa metsässä, joiden omistajat ovat luopuneet avohakkuista – ja se onkin usein kannattavaa myös metsänomistajan kannalta

Metsien ja soiden muokkaus kostautuu ennennäkemättömällä tavalla vesistöissä – ranta-asukkaat ovat tilanteesta paremmin perillä kuin tutkijat

Pohjoisen selluhankkeita varjostavat isot ympäristöriskit – tutkimus varoittaa uusista ilmasto- ja vesistöpäästöistä nykyhakkuilla

Lue seuraavaksi